torstai 8. syyskuuta 2011

illalla jo väsy tuntuu silmissä


ei arvaisi torstaiksi. vaikka toisaalta onnea niin kovin. monenlaista kaunista ja mukavaa. mutta myös paljon ajattelua ja työtä. itseni pohtimista paljon myös. sillä vaikka olen enemmän toimija ja tekijä, minussa on myös paljon ajatuksia. monesti liikaa ajatuksia.

kerran piirsin taiteidenyössä ennakkoluulumuotokuvia. siis, että ihmiset antoi euron ja minä tein niistä nopean kuvan ja kuvittelin sinne alle sanoilla, että millaista elämää ne elää. niinku harrastaa ja töitä ja perhettä ja luonnetta. ja muistan aina, miten yks mies oli melkein moottoripyöräjengiläinen. ja arvelin sen nuorisotyöntekijäksi. ja sitte se anto käyntikortin. kaupungin kulttuurijohtaja. kyllä me nauroimme.

ja myöhemmin tapasin tämän miehen taidenäyttelyn avajaisissa. ja meitä vieläkin nauratti. ja senkin muistan, että kun nostin katseeni maasta paperipinosta katsoakseni seuraavaa piirrettävää. hänen rakastaan. hämmennyin kauneudesta ja sanoin sen ääneen. ei siinä paljon ehtinyt ajatuksiaan pidätellä. puolessatoista tunnissa yli seitsemänkymmentä kuvaa. mutta kokemus oli naurua. ja farkut eivät meinanneet pysyä jalassa kolikoiden painosta.

5 kommenttia:

Helena kirjoitti...

Haluaisin tuollaisen piirtäjän eteen, heti!

Anonyymi kirjoitti...

Mieletön kokemus! Hienoa, että jaoit sen meille. Ennakkoluulotonna kun osaisi olla :)

Kaimasi

Päivi kirjoitti...

rohkeutta!

Leea kirjoitti...

Ihana tarina!

Larppa Aliisa kirjoitti...

elämä on itsessään mieletön kokemus. ja kyllä itselläkin jäi se ilta mukavana mieleen. kiitos ihanista kommenteista.