kun olin lapsi aloitimme pyhän lauantaina. vanhan maalaistalon kasvattina oli isäni tottunut. että iltakuudelta lauantaina alkaa sunnuntai. sen jälkeen tehdään vain välttämättömyydet. muuten vain levätään. leikitään. jutellaan ja ollaan. itse huomaan joskus lauantaisin kaiken olevan vielä kesken laittaessani lapsiani jo nukkumaan. silloin ikävöin sitä kiireettömyyttä, jota lapsena sain kokea.
minä aloitan viikonlopun nyt. ehkä pikkaisen vielä kuljettelen tavaroita huoneesta toiseen ja lakkaamatta pyörii pyykkikone. tällaisen touhuviikon jälkeen oli mukava nostaa kankaat sohvan taakse pystyyn. huomata, miten vähän niitä enään on. sellainen määrä, että itse voi selvitä niistä. sohva on taas istumista varten. ja jos jonain päivänä saankin virkattua kaikki naruni, niin pidän juhlat. sillä ne mustissa säkeissä vielä. nyt kuuluu lasten ääntä pihalta. menen laittamaan saunan päälle ja nautimme vesiroiskeesta pian koko perhe. leppoista viikonloppua myös, te kaikki ihanat! olen viimepäivinä iloinnut kommenteista eritoten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti