lauantai 31. maaliskuuta 2012

perhepäivä ja muita kotkotuksia


me huomaamme aamusta asti rakastavamme. me nautimme auringosta ja kaikesta. siitä, että on kevät eikä kenelläkään ole paha mieli. nauramme kukille, jotka ovat kauniita kuihtuessaankin. ja mitä se haittaa, vaikka lapset saavat varhaislounaaksi ylimääräisen keksivälipalan. että voisimme piipahtaa väriostoksilla. koko porukalla. ja tulen muistamaan tämän päivän vielä niin kauan. pohjaanpalaneita kattiloita pestessäni.


ja huominen on iso askel. vaikka sovittu, että vain kolme paikkaa. ettei runonlausunta olisi liian haastavaa hommaa. ja jännityskin. sitä aina ilmassa. kolme varpua koristeltu. helmet niin monta kertaa lattialla. mielialakin katosta lattiaan. sellaisia me olemme. 


ja siksi rakastanki tarroja. liimalla joutuu aina korjailemaan. että onko tuossa ja onko tuossa. tarra siihen vaan töpsähtää ja pysynnee. on sitten enemmän itsetehtyä pienen silmissä. vaikka itse aikuisena odotan aikoja, jolloin liimapuikko ja sakset käytössä. ja jonain päivänä minua ei ehkä tarvita avuksi. kummallista.


nyt on kevät. ei se kesäksi muutu. vaikka ikäänkuin tuoreita mansikoita. raakoja. omenan kokoisia. mieheni mielestä melkein omenan makuisiakin. mutta meille sataa aurinkoa ja värejä. iloa ja onnellisuuttakin. yritämme ottaa näistä pienistä hetkistä kiinni. että jaksamme olla. vaikka parvekkeelle tuli kylmä kahvimaidon lämmetessä. ja kun sisäpöytään vihdoin istahdimme, siellä paistoi taas!


virvon varvon
tuoreeks terveeks
tulevaks vuodeks
vitsa sulle
palkka mulle

täällä odotellaan jo. ketäköhän kaikkia meille tulee eteiseen tuomaan onnea ja iloa. terveyttä ja lisävuosiakin. ylläripussit ovat valmiit. tervetuloa!

Ei kommentteja: