maanantai 20. helmikuuta 2012

sisäpäiviä


me vietämme aurinkopäiviä sisällä. me mittailemme kuumetta ja annamme lääkettä. pian ovat molemmat lapsista sairastaneet. toivottavasti me aikuiset vältymme. pihalla tarvitaan totisesti auraajia taas. kinokset polviin. pihatie kuin rallirata. vahingossakin slaidaa:D

miten se tuntuukin taas niin keväältä. tekee mieli kaivaa väriä ja valoa jokaiseen nurkkaan. ostella tulppaaneita. hymyilläkin. sillä talven selkä on totisesti voitettu. ja nyt laskeudutaan pääsiäiseen ja kesään. pikkuhiljaa.

vielä ei ole pajunkissoja näkynyt. ajan kysymys sekin enään. kaupoissa jo kevätkukat. kahvilan pöydälläkin helmililjoja. elämän ihmettä. luonnossa. minussakin, vaikka sitä en täällä halunnut heti kertoa. meillä erilainen kesä. luonnonkukissa nuput. ja meillä uusi kullannuppukin sitten.

pyykkikone laulaa. kuivausrummussa pyörineet lakanat lämmittävät sylissä. oli ihana saada vieraiksi läheisiä kaukaa. hetken aikaa jakaa elämää. ja niinkuin aamutuimaan keijukorvan kanssa totesimme. ei edes pihatiellä jäljet näy, sellainen pyräkkä oli eilen. sydämeen jäi kevyt, onnellinen jälki. kuitenkin.

tiistai 14. helmikuuta 2012

sanoja vain ja ehkä mielikuvia

tänään en jaksa kuvittaa ajatuksiani. kuvitella mitään näkyvää. mielikuvia vain. ystävien päivänä. ystävyyspäivänä. ku ei ystävyys koskaan niin selkeää. piirrettyä. pysähtynyttä.

monta kertaa kipeitä ja suoria sanoja kuitenkin. sellaista, mikä ottaa kiinni ja laittaa katsomaan peiliin. ja silti toisaalta. hiljaista myötäeloa, mukautuvuutta ja joustavuutta. kuin barbababojen joukko. jatkuva muutos oloissa ja suhteissa.

minulla on paljon tuttuja. minulla on paljon kavereita. ja se on lahja. mutta ystävyytenä ajattelen jotakin niin kovin syvää. oikeasti aitoa. todellista kohtaamista. ehkä liikaakin ajattelen, sillä pelkään puhumasta kestään ystävänäni. ennenkuin ystävyys on jotenkin virallistettu. sanottu ääneen yhdessä.

ja sitäkin mietin, miten helpompi olisi viettää läheistenpäivää. läheinen on mielestän paljon kauniimpi sana. sellainen, että on tärkeä. ja siinä lähellä. elämässä arkea. tai jakamassa arkihetketkin. ja se tuntuu hyvältä. että on ketä suukottaa. kotonakin. vaikka välillä tuntuu, että kosketus ahdistaa. että pitäkää lapset hetken näppinne erossa minusta. antakaa istua minuutti rauhassa.

ja sitten taas kädet ojolla. että tule syliin ja suukota. höpötetään ja kutitetaan. mutta ystävien kanssa se on eri. kosketamme ehkä nähdessämme pitkästä aikaa. tai jäähyväisiksi. halaaminen. ja joskus onniteltaessa tai sanoessa lohdutuksia suruun. tuli mieleen teiniajan tsemppihalit. kosketuksella silloin niin erilainen merkitys. itsestä ja toisesta opettava.

tai lumisota poikien kanssa. että sai vähän koskea edes. pyristellä vastaan, vältellä lumipesuja. vaikka mitä siinä muuta ihmeteltiin. ku että olet poika ja minä tyttö. kohdattiin kaksikymmentäkuusi sekuntia. oi niitä nuoria rakkauksia.

torstai 9. helmikuuta 2012

tuulosia


tuuloset on tuulia, jotka puhaltaa muutoksia elämässä. asiat eivät vain pysy samanlaisina. ja jotakin on annettava vaihdossa joka hetki. uudistuksia tulee. kuntiin. kaupunkeihin. kauppojen valikoimiin. asuinpaikkoihin. me kaikki muutumme. minulla ei tule juuri nyt mieleen mitään ruokaa, mitä ei enää saisi. joskus tulee makumuistoja, joita ei voi täyttää.

eniten minua harmittaa, että muoto-lehti on lopetettu. aina, kun soittavat a-lehdiltä, käsken ottaa sen uudelleen tuotantoon. harmi, että se meni niille. eihän ne sen arvoa nähneet. kustannukset vain.



meidän neiti kasvaa. eilen jo ensimmäisillä kaverisynttäreillä. itse valitsi lahjan, runot, toivotukset, paperit ja teki kortin. lapsissa muutos on nopeaa. itsellä on joskus haikea mieli. se pikkuinen nyytti sylissäni alkaa kasvamaan pikkuhiljaa kauemmas ja kauemmas. tavallaan kasvatus on tukemista juuri siihen. että olisi vahvat siivet. että olisi intoa ja taitoa.


me nautimme yhdessä hetkistä. mieheni nimipäivänä raskin vihdoin kattaa uuden liinan pöytään. niin keväinen. pääsiäinen ja kukkopillit. jos tällaisia hetkiä ei tallenna. ne unohtuvat. päiväkirjaan tallentuvat muistot. niin kovin täynnä elämää. vaihtelevaa pilvisyyttä. silti en muista päivää, ettenkö olisi hymyillyt.

torstai 2. helmikuuta 2012

itsekkyysviikko


tällä viikolla olen ollut itsekäs. alkuviikon virkkailin ihanista sävyistä jotain itselleni. ja lopuksi jatkoin kutomalla. eipäs ollutkaan tullut vuosiin kudottua muuta kuin tilkkuja ja luuttuja. eilen piti sitten päästä yksin liikenteeseen tähän pukeutuneena. minä oloa. jokapäivä olen kodista poistunut. harvinaista. mutta lasten sairastellessa seinät meinaa kaatua muuten päälle.


ja lastenhuone on ollut koko viikon tämännäköinen. kävin kylässä perheessä. perheen isä oli ajatellut laittaa jakkarat kuminauhalla kiinni pöydänjalkoihin. näin ruokailun loputtua jakkarat kiiruhtaisivat takaisin pöydän alle, eivätkä lapset kuljettaisi niitä leikkeihinsä. voisikohan jokaiselle legopalikalle tehdä oman nauhansa. niitä väriläisköjä on ilo ostaa, mutta kova homma kerätä.

löysin muuten kirpparilta kasan erikoislegoja. ihmisiä, helikoptereita ja sellaisia. nyt on laatikollinen kannusteita odottamassa kinkkisiä hetkiä. mukavampi palkita legolla, kuin aina herkuilla.


mustikkakeittotyttö. kuumepotilas ei halunnut mitään ruokaa. mutta juominen onneksi meni. ja sen jälkeen aina peilistä ihailtiin viiksiä. muistan, miten lapsena maalasimme huulia punajuurella ruokaillessa. ja muutenkin. ruoalla oli kiva leikkiä. kun eräänä päivänä komentelin keijukorvaa sanomalla iänikuisen ja ankean lauseen ruoalla-ei-saa-leikkiä. minua kadutti. piti jatkaa. ruokapöydässä ei leikitä ruoalla. mutta kokatessa on hyvä kokeilla ja leikkiä.  se ei ole niin vakavaa kuitenkaan.


pikkuherra minä-syön-itse. kyllä, poika se on. punaisen ruokalapun ja punaisen lusikan takaakin. ja suloinen poika muuten onkin. vihdoin alkanut tämä lusikointi. sormiruokaili niin pitkään. ja lusikat eivät kiinnostaneet. minuakaan. ja mitä siitä, jos kana lentäisi lattialle perunan ja mustikoiden sekaan. sinne mahtuu vielä. huh.


back to itsekkyys ja oma ilo. tällainen siitä kutakuinkin tuli. talvihame. minä en ole toppahousuhullu. minusta on mukava laittaa saappaat ja villahame. entinen oli jo niin väsähtänyt, että päätin tehdä itselleni uuden. ja näillä pakkasilla tätä totisesti tarvitsee. nytkin kauppareissun jäljiltä poskia kuumottaa ja mieheni ystävällisesti koneelle tuoma vihreä tee lämmittää. vaikka minun tarvitsi olla pihalla vain matkat autoon! talventyttönä minun kai kuuluisi sanoa, nautitaan!