maanantai 19. marraskuuta 2012

jostain syystä en saa tuota uutta blogiosoitettani näkymään googlessa vielä. niin avasin tämän vielä hetkeksi. tallentakaa tuo uuden osoita, niin ette putoa kärryiltä. tarkoitus sulkea nämä kirjoitukset omiksi muistoiksi.

ja tietty, jos joku joskus haluaa täältä jotain ohjetta tms. niin voi kommenttia ja viestiä laittaa uuden blogin puolella! sinne olette kivasti jo löytäneetkin.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

muutto

haja-ajatusalue on muuttanut olemaan enemmän läsnä, eli mukaan pääsee klikkaamalla:

TÄSTÄ

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

blogin jatko

mietin vain, että en taida jaksaa joka toinen kerta jättää kuvia lataamatta. kun on kiintiö täynnä. väliin antaa yhden lisäkuvan ladata.. mietin, mitä teen blogin kanssa. voi olla, että otan kokonaan uuden blogin. ilmoteeraan.

päätin aloittaakin heti. ja muokkautuu varmasti ulkoasu vähitellen, mutta tervetuloa

http://haja-ajatusalueella.blogspot.fi/ 

perjantai 2. marraskuuta 2012

pieniä, sulostuttavia asioita






on olemassa pieniäsuuria asioita. jotka kasvattavat hymyjen määrää. jotka saavat aikaan hyvää mieltä ja kiitollisuutta. sellaisia asioita minä haluan elämääni. haluan raivata niille tilaa. ajatuksille, jotka voisivat olla itsestäänselviä, mutta eivät silti ole. 

minä sain hyvää palvelua. minä sain uskomattoman hyvää palvelua. ihan tavallisessa ruokakaupassa. etsin glögiä. ja se ei kuulunutkaan heidän valikoimiinsa enään. ja he yrittivät tilata pulloja minulle. vain pienen määrän. eikä se onnistunutkaan. niin he etsivät minulle kaupan, mistä saisin. ja kun menin kiittämään. hämmennyimme molemmat. sitten halasimme. tavallisessa ruokakaupassa.

luokseni kokoontui naisia eräänä tavallisena maaantai-iltana. minä tein vain pieniähienoja makuja. konvehtejakin pitkästä aikaa. ystäväni auttoi meitä tilaamaan lempituoksuisiamme kynttilöitä. nyt meillä kotona ruoksujen sekamelska. odottavina lahjoina eteisessä, valkoisessa piknik-korissa.

ystäväperheinemme kokoonnumme vuosittain pyhäinpäivän viettoon. tänävuonna jäin poikien kanssa kotiin. isoveli nosti eilen kuumeen. vaikka minua itkettikin mieheni ja tyttäreni lähtiessä. silti kaunista pitää lähellä lämpöistä lasta. silittää pienoista päätä. kun viikonloppu varattu vain olemiselle. pitkät pyhät. tein ison kattilallisen keittoa. sillä me selviämme. kun vain saisi pieneen suuhun jotakin.

illalla kaivan jouluiset kirjat. nyt jo vaihdoin musiikit niihin, jotka ovat odottaneet aikaansa kaapeissa. kaipaan rauhoittavia mollisointuisia muistoissa aina säilyviä kappaleita. sellaisia, jotka vievät vuosientakaisiin muistoihin. pyrin löytämään ajatuksiani näinä hiljaisina hetkinä. kun molemmat rakkaat unessa.


maanantai 29. lokakuuta 2012

hitaantuvia ajatuksia


"joskus onnistaa", sanoi peppi neiti rosenblomille, välttyessään hyväntekeväisyyssopan syönniltä. peppi myös sanoo, ettei osaa sanoa ei. kuulin sen vasta menneellä viikolla. ja jotenkin se satutti minua. itse olen elämäni aikana opetellut rajojani. silloin, kun olin väsynyt huomattuani käyttäväni paljon enemmän aikaa toisten hyvinvointiin kuin omaani. enkä tarkoita lapsiani nyt. vaan sellaisia ihmisiä, jotka oppivat keneltä kannattaa pyytää.

ja kai minä vieläkin löydän itseni siitä monesti. halusta miellyttää. olla mukava- sillä onhan niin, että mukaville halutaan olla mukava takaisin. mutta että oppisin erottamaan yhteistoiminnan ja hyötysuhteen eron. joskus nämä asiat ovat selkeitä. ja jokainen joustaa joskus. ei se ole pelottavaa olla tarvitseva välillä. ja sydämestään lahjoitetut hetket. ne antavat itsellekin paljon.


minä olen ollut hieman kiireinen. yhtäkkiä elämässä aikatauluja ja tapaamisia. sattui vain sopivasti samalle viikolla. miellyttäviä asioita. mutta niistäkin voi tulla niin väsyneeksi, että jättää osan jopa väliin. ehkä se on onni, ettei elämässä ilo ja suru ole jaettu tasaisesti kalenteriin. vaan välillä elämä ottaa, välillä antaa. ja niiden vuoropuhelussa voin tarkastella itseäni taas. sillä muuta minulla ei ole kuin itseni. kaikki muu tässä. lainaa tai lahjaa. useasti molempia.

tänään minä aion opetella uusia asioita. minulla on tavoitteita itseni kanssa taas. arkemme kaipaa tasapainottumista. sellaista hitauden hyväksymistä. ja minä olen siinä huono. minä olen sellainen, joka jättää kaikkea kesken. ideoi ja aloittaa. ja sitten pomppaan jo toisaalle. mutta että minä opin vielä. ehkä minä istahdan alas lasten nukahdettua. kirjoitan itselleni kirjeen.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

tyhjät sormet

monta yritystä kirjoittaa. monta deleteä. sillä blogger taas kieltää kuvat ja minun sanani vilisevät niistä. elämä on hyvää. ja olen saanut mukavia kohtaamisia piirtää elämäni tauluun.

lauantai 20. lokakuuta 2012

kaukana täydellisestä kuitenkin


oikeastaan elämä on ketju erilaisia sattumia. ei se ole suunnitelma. tai ei se ole selkeä polku. vaikka kuvittelemmekin asioiden johtavan toisiin. yhtä kaikki. se on mielestäni erilaisten sattumien ketju. sellaisten mukavien, muistorikkaiden. ja sitten sellaisten, jotka ehkä haluaisi kuitenkin unohtaa. vaikka aina niistä jotain oppiikin. 

tylsiä hetkiä on ihan liian vähän. sellaisia, ettei mitään tekemistä. ettei mitään mieltä. vaan enempi muttuvia olosuhteita. ja sitten taas vielä muuttuvampia. monta muuttujaa. ei tässä pärjää matikkapäälläni. jos pitäisi kaavaksi kirjoittaa yksikin arkipäivä. jakamista. ja kertomista. liian vähän aikaa kertomiselle kuitenkin. 

ja silti jos pysähtyy. ei siksi että pitäisi. ei siksi, että joku pyytää. vaan koska on ihana pysähtyä tosta vain. katsastella ympärilleen. huomaakin pitävänsä siitä kaikesta. eikä silloin tarvi väkisin muistuttaa itseään siitä, mikä ei toimi. kyllä ne mietteet ja huomiot pitävät huolen itsestään. palautuvat ajatuksiini pyytämättäkin. ja minä. mitä minä ajattelen. kun niin monenmoista taas kokenut. huomaan. hyvin vähän on asioita, joilla oikeasti merkityksiä. jotka oikeasti kannattaa ottaa vakavasti. muille pyrin nauramaan. nyt hymyilen.