maanantai 30. huhtikuuta 2012

arvonta suoritettu


me naiset. kiinni arkisissa huolissa. kiinni siinä työssä ja toimessa, mikä loppumaton. kesken. kiinni lastemme kivussa ja kasvussa. kiinni kotiemme kauneudessa. niin monesti unohdamme itsemme. niin monesti kuljemme paikasta toiseen velvollisuuksista täysinä. kunpa voisin blogillani tuoda iloa arkiinne. kunpa voisin muistuttaa, mikä ajatusten vapaa maailma ympärillämme. että saisimme voimaa kaikkeen tähän. ja vähän johonkin luksukseenkin. ihan vain huvin vuoksi.


toivottavasti saatte iloa. sinä helsingitär, kun joskus nautit kupillisen lempijuomaasi ehkä parvekkeella. harmaa, pehmeä huopa harteillasi. tai emppu siellä vieraassa kielessä, kun ripustat suomalaisuutta arvostavan ruokalistan kotisi keittiölle. kun kaima kirjoittelet ajatuksiasi värikkääseen lehtiöön. teitä onnisti. kovasti kiitän kaikkia osallistujia. aina on ihana saada kommentteja. olette blogini aarteita. mulle voi laittaa osoitetietoja sähköpostitse: laura.aliisa (ät) gmail.com

kevään juhlaa



meinasin aloittaa vielä pitäisi. mutta sitten muistin, ettei pidä mitään. ei pakkoja. ei suorituspaineita. vaan, että vielä haluan leipaista pari munkkia. laittaa sokeri-vaniljasokerisekoitusta päälle. kisattavaksi, kuka malttaa pisimpään olla nuolematta huuliaan. ja vappuviuhka. jos sellaisen vielä tekaisisi. pinkin silkkipaperin etsin jo. pikkuherran nukkuessa askartelimme kattoon monta metriä pitkän nauhan. muistatteko, niitä lenksuja, niitillä kiinni vain. sinne perhosia. ilmapalloja.


sillä nyt on vapun aika tulla. ja mielelläni toivotankin kesän tervetulleeksi. pikkuhiljaa vihertävät nurmikot. minä olen ollut niin onnellinen monta päivää. vähemmän kipeä kuin aikoihin. siitä kiitollisuus. saa minut olemaan kiltimpi muillekin. eikä neiti vastustanut välipalaksi suolakaloja siman kera. jospas laittaisin lattepannun tulelle. jättäisin hymyn huulille.

 

onnellista vappua, te kaikki. 

marssille menijät ja muuten vain sokerissa pyöriskelevät!


ja muuten, illalla arvonta. vielä ehtii osallistua.

torstai 26. huhtikuuta 2012

siunaava sade


heräsin yöllä sateeseeen. pitkästä aikaa taivaan täydeltä tuli vettä. ja minä ajattelin lapsuuden kesiä. silloin kuin kesäasuntomme vinteillä vielä hetekat ja peltikatto. niitä lapsuuden onnellisia aikoja, kun luimme kirjoja. opettelin esperantoa tätini vanhasta kirjasta. minun onnellisimmat kesämuistot eivät liity aurinkoon. en ole koskaan ollut aurinkoihminen. vaikka lasten myötä olen ymmärtänyt, miten paljon helpompaa se on. mennä vähin vaattein pihalle. vilvoitella itse varjossa. keväällä vielä auringosta nauttii, kesällä minulle tulee liian kuuma.

ja mietin siinä maatessani sadetta ylipäätään. kun siinä koko perhe ahtautuneena yhteen sänkyyn. nukahtaessa vielä mahtui pyörimään. aamuyöstä aina suorana kuin tikku. lähes hengittämättä, vaikka mahassa vedetään volttia. ja joskus melkein noiden isompien varpaita suussa. heillä on kyllä tilaa pyöriä!

sillä on sanottu. että sade siunausta. ja mietin, missä tilanteissa olemme saaneet sateita. meidän perheen elämässä se on ollut vahvasti läsnä. kun olimme juuri kihlasormukset saaneet vaihdettua, jouduimme juosta ison puun alle pitämään sadetta. tai kun hääpäivänämme kävelimme kirkosta juhlapaikalle, aurinko katosi ja alkoi sataa. ja se tuntuu kauniilta siksikin, kun meidän häistämme ei ole yhtään kuvaa. niin tavallaan jokainen kesäsade muistuttaa. tavallisenakin arkipäivänä.

ja sitten molempien lasten syntymät. talvisin sade tuli lumena. emme halunneet kameraa sinnekään, synnytyssaliin. ei kuvia napanuorista, pienestä ensimmäistä kertaa rinnalla. vain kehossani voimakas muisto. pehmeä iho. ja kun ikkunasta katsoi ulos. lumihiutaleita. pehmeitä nekin.

niinpä katson ulos ikkunasta kiitollisin mielin. tämä harmaus muistuttaa minua elämäni valoisimmista päivistä. ne tulevat minua lähelle. osoittavat paikkaani tässä. kiitollisuuttakin.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

kertakaikkiaan, mikä sää!



uskomaton aurinko. mikä voima sillä onkaan. ei pelkästään laita kasveja kasvamaan. vaan myös mieltä. korkeammaksi. iloisemmaksi. ulospäinsuuntautuvammaksi. ja sekin, miten se tuon lumen sulatti. meillä muutama pikkupläntti enää siellätäällä. ei kasoja enää. ei loskaa, ei lätäkköjä. sinivuokkoja vain. leskenlehtiä. voi tätä iloa siis. me selvisimme taas.

ja miten lämmintä. ilman kenkiä. ilman sukkia. nauttia parvekkeella smootieta. päiväpalasta päivälliseen. istua porukalla portailla. lapset leikkivät siinä. neiti sai puupyöränsä pihaan. pikkumies nousee komeasti seisomaan, vaikka väliin kaatuisikin. ja traktorit ovat saaneet uskollisen kuskin. leikin katkaisee vain autojen ääni lähitiellä. suu hakee sanoja: "ekka."

eikä minua haittaa sitten pätkääkään. että juuri tänään tuli kolme aikakausilehteä. nauttiessa kuvia. tunnelmia, siinä samalla. päänahkassa polte, jonka olin totisesti unohtanut. lämpö. kertakaikkiaan ihana päivä. sisälläkin sain oman aikani. pikkusisko täällä apuna, vei keijukorvan näyttelyyn pikkuherran nukkuessa. sain askarreltua loppuun arvonnan loput palkinnot. käykääpä kurkkaamassa. ja osallistumassakin!

maanantai 23. huhtikuuta 2012

kapalovauva


näin kapaloin meidän vauvat ennen

on hauskaa tulla haastetuksi erilaisiin tekemisiin. sain päivänä muutamana haasteen kokeilla tehdä vauvalle kapalointipussia, baby cocoon, niinkuin jenkkilässä kuulemma sanovat. koskaan en ollut tällaisesta kuullut armaassa isäimme maassa. mutta onneksi netistä löytyi jos jonkin sortin kuvaa. pointti on siis laittaa vauva "sipulipussiin", idea sama kuin kapaloinnissa. jalat ja kädet eivät pääse heilumaan. lapsella kohtuolo.

näin kapaloidaan suuressa maailmassa


ja tänään sitten aloin kokeilla. kun vihdoin sain langat hommattua viikonloppuna. aika kiva idea mielestäni. meillä kun vauvat ovat olleet sellaisia hikimaakareita pienestä pitäin. lakana korkeintaan ympärillä. että melkein taidan meidänkin pienoiselle virkata tällaisen reikäversion kesäksi. miten te siellä ruutujenne takana. oletteko käyttäneet tällaista? millaisia kokemuksia? olisipa hauska kuulla.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

arvonnan aika


viimeyönä se sitten tuli hetki, jonka luulin jo joitakin päiviä sitten koittaneen. ja jonka en uskonut koskaan koittavan aloitellessani näitä sivuja. aikaansaava en ole vieläkään. perjantai-iltana sai tämä peite hiljaisen kylätien pintaansa. vaeltaa läpi peiton kiemurrellen. mutta ne kaksi muuta, vielä ihan vaiheessa. sillä miten malttaisin istua ja askarrella ne loppuun, kun on mahdollisuus istua iltaa ystävien kanssa. ostella orvokkeja porraspieleen torilta tyttäreni kanssa. ja koska keskeneräistä ei tule näyttää hullulle eikä herralle, laitan kuvat niistä arvonnan ratkettua.


nyt siis mahdollisuus osallistua kommentilla kolmen eri musta/valko/harmaa/punaisen tuotteen arvontaan. näillä väreillä mennään. peitteen lisäksi jotain siis keittiöön liittyvää sekä jotain "jokapaikassamukana"-tavaraa.  kerro minulle kommentissasi, millaisia teemoja elämässäsi tällä hetkellä läsnä. ajattelin tasapuolisuuden nimissä kaikille vain yhtä arpaa. arvonta-aikaa vapunaaton iltaan saakka. eli arvonta suoritetaan 30.4 joskus illalla. ja kyllä, emppu, voin postittaa myös ulkomaille!

edit. tässäpä kuva noista kaikista palkinnoista. sain tänään väsättyä loppuun:D



 

perjantai 20. huhtikuuta 2012

väsynyt jäätelöntekijä



kylläpäs otti viikon viimeinen kotityöpäivä voimille. ihana huomenaamulla herätä koko perheen keskeltä. tänään kun tuntui, ettei onnistunut milloinkaan eikä mikään. vaikka oikeesti kun päivää tarkastelee. monta mukavaa hetkeä. arvonnan tikkaamista loppuun, lienee huomenna sitten sen aika alkanee. ja herkkulakkokin melkein meni ohitse kohdaltani, kun teki niin mieli jotain hyvää. edes perjantain kunniaksi. ja sitten sitä tein. karppausjäätelöä. (vaikka onhan flora vanillassa sokeriakin. vähän kuitenki)

flora vanillaa 
rahkaa
kreikkalaista jugurttia
maitoa
tummaa kaakaojauhetta
ministi vaniljasokeria

ja sitten vain jäätelökoneeseen pyörimään. flora vanillan tietty vatkasin. mutta en alkanut kananmunakiisselien keittoon, kun en tiennyt onnistuisiko ilman sokeria. ja stevia-purkkikin ihan tyhjä. vähän kuin mun mieli. ja silti mun mieli täyttyi ajatuksella kesästä. ja oikeista mukavista jäätelöistä. ja siitä, miten jäätelöuutuudet tuovat kesän. vaikka aina omatekemät silti parempia. muu perhe kyllä tarvitsi enemmänki päälle nomparellia ja kinuskimakusiirappia. mun elämä ei muutenkaan ole niin makeaa, että ihan tuntui siltä, kuin olisin jäätelöä syönyt! 

onnellista viikonloppua kaikille!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

rakkausruokaa


"vilpittömintä rakkautta on rakkaus ruokaan!", luin joskus jostakin. ja olen kyllä ahmattina sen monta kertaa todennut aikalailla osuvaksi lauseeksi. joskus tuntuu, että ruoan kautta on myös helppo tapa osoittaa rakkautta. laittaa vähän parempaa ruokaa, kun haluaa hemmotella perhettä. kun haluaa, että hetken pidempään viipyisimme yhtä aikaa pöydässä. 


minä olen aivan unohtanut leipomisen. en muista, milloin viimeksi olisin mitään leiponut. kun en itse syö, niin en muista muitakaan. ja siksikin oli kiva pikkuherran päiväunien aikaan leipaista. toki idea ei ollut omani, keijukorva halusi leipoa suklaamuffineita. mukavasti kohosivat, vaikkemme käyttäneet edes sähkövatkainta. tuo meidän kikattava herra kun on niin kovin herkkäuninen. siellä ne nyt leikkii kahvilaa. kikattelevat.

tiistai 17. huhtikuuta 2012

sekoilija


meidän saunapoika. ei ole tottunut kireisiin hameisiin. ja kun sai raukka pyyheliinan ympärilleen saunatakin sijaan, niin voi sitä nykytanssiesitystä. olisivat kaivoksilla tanssinopiskelijat kyllä jääneet kakkosiksi mennen tullen. vaikka niitäkin oli kiva seurata. se on keho sitten hassu juttu. taipuu niin monenlaiseen.


kyllä sauna on sitten hyvä keksintö. vaikken jaksanutkaan tänään sinne. aamusuihku riitti minulle. mutta paljon me saunomme. rentoudumme. minä yleensä lötköttelen pitkään ja hartaasti. jalat kohti kattoa. ja silloin kun tuulee, nautin nuorten koivujen tanssista ikkunan takana. ne ovat anorektisen laihoja kuin teinitytöt. eikä niiden jalat tajua, missä päät heiluu.


kyllä minua aamulla nauratti, kun tajusin iltaväsymyksessä sekoilleeni numeroiden kanssa. siis 24500 nyt vasta meni rikki:D eli arvontaa saadaan odottaa muutama päivä vielä. muutenkin eilisen jälkeen taisi sekä lapset olla hieman väsyneitä, sillä avasimme silmämme tähän päivään vasta 10.45. nyt onkin sitten tuntunut ihan vääriltä ajoilta koko päivä. 

p.s oli se maha-asukkikin väsynyt. haukotteli makeasti ultrassa. ihan on isoveljensä näköinen. hieman pidempi leuka vain. ja ehkä oli leuassa kuoppa. taitaa olla minun sukuni näköinen.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

huh kuinka sataa räntää taas


oli ihana ilta. nyt on jalat sellaiset, että huomaa päivän talsineensa. kävelleensä varastohuoneesta hakien lisää tavaraa. ja vieden olkkarista leluja, keinutuoleja. kaikkea. mieli iloisena. kyllä naisseura tekee hyvää. niin keskustelut kuin nauraminenkin. ja voin kyllä todeta, niinkuin tyttäreni oli isälleen sanonut, kun olivat kutsuevakossa. "kutsut on sellaisia, että niillä nauretaan paljon".

minua kutkuttaa katsella blogini kävijälaskuria. kun aloin pikkuherran syntymän jälkeisinä kuukausina tallentamaan elämääni tänne. itselleni kuviksi kaikesta siitä, mitä kuitenkin tässä elän, koen. vaikka tuntui, että arki olisi aina samaa. ja tiesin, että äiti lukee. isosiskokin. mutta että tän yönä, ehkä jo ennen unta, menee rikki 25000 kävijää. sen vielä ymmärtäisin, jos minulla olisi jotain erikoista annettavaa. mutta että nämä arkiset sanat. pienet pohdinnat.

huomenna taidan laittaa arvonnan pystyyn. olette sen ansainneet. että jaksatte tulla ja kurkkia, vaikka niin monesti tyhjätaskuina täältä lähdette. minä kiitän nöyrästi. ootte arkeni ihmeitä.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

aurinkopäivä


lämmintä. uskomattoman lämmintä. kalliolta putoilee jääkimpaleita. soittaen omia säveliään, mahtavia melodioita. kertakaikkiaan. miten tätä vuodenkiertoa ei lakkaa ihmettelemästä. jokainen vuodenaika kuin vanha tuttu. sen ottaa ilolla vieraaksi. pian hyvästelemme lumen kokonaan. meneeköhän viikkoakaan.


iltapalan nautimme parvekkeella ilta-auringon luodessa punaiseen vivahtavia värejään. lapset eivät meinaa pysyä auringon perässä. eivät millään usko iltaa illaksi. kuuden jälkeen saattavat kerjätä, että "mennään jonnekki päiväkahville". ja me hämillämme puhumme pian syövämme iltapalan. kikatuttavaahan se on, että kesällä on aina valoisaa.


mustaherkukka-banaanismoothie

banaani
mustaherkukkaa jäisenä
maustamatonta jugurttia
maitoa
vaniljasokeria

blenderiin ja sekaisin
 

kikatuttavaa pian alkavaa uutta viikkoa kaikille. minä aina ajattelen, että viikon vaihtava yö antaa uudet voimat alkavaan viikkoon. ja jos sunnuntai-iltanakin meitä kikatuttaa, niin ei taida tämänviikon varastokaan kokonaan olla käytetty. huomiselta odotan naisia olohuoneen täydeltä, sillä ajattelimme ystäväni kanssa luopua prototyypeistä, kaapeissa lojuvista käsitöistä ja joulumyyjäisiin väsätyistä torkkupeitteistä. odotan innolla jo. tervetuloa.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

ajat


satavuotta sitten upposi uppoamaton laiva. mekin saatamme erehtyä luulemaan itsestämme asioita, jotka osottautuvat epätosiksi. ja toisistammekin. joskus on mukava huomata olleensa väärässä. varsinkin, jos on uskonut asiat vaikeammiksi kuin ne olivatkaan.

tänään sain olla kauniissa kastetilaisuudessa. se toi iloa ja valoa omaankin elämään. minulla on suunnitelmia ja minulla on unelmia. se tuntuu hyvältä juuri nyt. sillä me kaikki varmasti tarvitsemme tulevaisuuteen sijoitettuja kauniita kuvia. ja sellaisia soisin jokaiselle, jolla kuva on pyyhkiytynyt pois, kulkenut horisontin taakse.

löysin eilen vanhan runon, ja minulle tuli paha mieli. niinkuin vain sellaisista voi tulla, jota on unohtanut. ja kun en saavuttanutkaan sitä kirjoittamisen hetkeä, se oli pahinta. sanat tuntuivat niin toivottomilta ja turhautuneita. ja minä ajattelin sitä. miten väärin voi tässäkin ymmärtää sanani. jos niitä ei osaa arkeeni ja elämääni sovittaa. siksi toivon niiden enempi välittyvän tuulina. väliin hykerryttävän kesäisinä. väliin voimakkaina myrskyinä. mutta että se on vain sää. menee ohi. muuttuu.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

välipalaksi aurinkounelmia





tänään olen väsynyt. pihalla sataa vettä ja on märkää ja harmaata ja ankeeta ja kaikkea. minä olen harmaa ja tympääntynyt ja ankea ja masistelija. minä murennan itselleni palan suklaapatukkaa. joka on säilötty ehkä juuri tällaista hetkeä varten. minä olen kertakaikkiaan tympeä tyyppi. jopa niin ankea, että kyllästyn tähän ankeuteeni. ja annan naurun tulla. kaiken harmaan keskelle. hahahahahaha-

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

seinäsotkua


minä pidän graffiteista. jotenkin se, miten kovalla äänellä halutaan huutaa. tulla huomatuksi. vihata. harvemmin rakastaa. olla nuoria kapinallisia. vaikka en ole mikään vessakirjoittelija koskaan ollutkaan. spraymaalilla en olisi koskaan uskaltanut sotkea mitään. minun mielestäni luvalliset graffitit ovat monesti seinämaalauksia. niissä ei ole sitä samaa sanomaa. niistä puuttuu se tunne. että vissinä.


ja ehkä nämäki vähän lällyjä siksi. graffitilompakot. ihan itse virkkaamani. sotkemani. mutta jotenkin halusin kirjoittaa sitä halveksuntaa. vihaa. mitä niin monesti alikuluissakin. turhautumista kaikkeen. vaikka juuri nyt itselläni ei sellainen olo. kaikkea muuta. nuo kaksi unilla. harvoin enään molemmat. ja hiljaa soi musiikki. minä nautin hetkestä olla. en pyri mihinkään.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

lelukassi


olipas mukava aamusta herätä suoraan tiistaihin. maanantai saatiin ohittaa tällä viikolla. jotenkin pääsiäinen oli niin voimauttava. ja olen voinut paremmin kuin viikkoihin. nyt kun malttais olla nostelematta tätä suloista pikkumiestä, niin jospas tää kevät tästä menisi. ajattelin heti aamusta ruveta virkkaamaan. ja pikkuherra ajatteli sitten, ettei äitin ihan kaikki aika menis edistymiseen..


vaikka toisaalta. eihän nämä niin sotkeudu kuin villalangat. niiden kanssa on joskus meinannut mennä ikä ja terveys ja parisuhde. kun illalla joskus yhdessä selvitellyt. toinen rullannut ja toinen selvittänyt! nyt taitaa parisuhdekin kukoistaa, kun vihdoin ja viimein sain toteutettua mieheni toiveen. lelukassin. 


ja tällainen siitä tuli. arvoin vihreän ja mustan välillä. mutta päädyin kuitenkin vihreään. ehkä se on enempi meitä kuitenkin. vaikka musta aina niin ajaton. ja siksi helppo valinta. kannen saa kätevästi rullalle tuonne alle, jos haluaa pitää konetta hieman kohoasennossa. saappaat nähdä, mitä hanskat sannoo. kelpaako. nyt on ainakin ipad saanut suojuksensa.


rentoa loppuviikkoa kaikille. täällä ainaki niin crazymeininki. että eiköhän tää elo iloksi muutu. tai ehkä tää on just sitä iloa jo nyt. :D

maanantai 9. huhtikuuta 2012

sinä olet minun. minä sinun.


lapsemme saivat juuri ennen pääsiäistä mieluisan kirjeen. kirjeessä oli heille seurantalomake kevään merkeistä. nyt koko perheellä olemme erityistarkkailleet luonnon ihmeitä. isä ja tytär kävivät oikein metsäretkelläkin. ja onhan se hassua, näin maalla, miten kevät tuleekin lähelle. vaikka kaupungissa se tuntuukin olevan aikaisemmassa, lakaistuine katuineen. 

tänään olemme seuranneet myyrän tepastelua lintujensiemenastian ympärillä. hyvästelleet kuhertelevan keltasirkkupariskunnan, rakkauslennon päädyttyä makkarimme ikkunaan.  ja kuin kruunuksi viimeisen yhteisen vapaaillan päätteeksi löytyi kotipihasta sinivuokkoja. sain itselleni yhden. ja koska ne pikkuvartiset aina tuuppaavat jäämään piiloon pienimpäänkin maljakkoon, lainasin lastenhuoneesta legokukkaa, jonka käänsin toisinpäin.


ollessani ala-asteikäinen lauloimme kevätjuhlissa sinivuokoista. ja äitienpäiväkortteihinkin niitä askartelimme. vaikka eihän niitä niillä korkeuksilla näkynyt. olivat etelän kukkia meille. siksi en unohda, kun muutimme tähän kotiin, minä tuoreena äitinä. ja metsä oli sinivuokoista sininen. tuntui, että vuosien kevätlaulut saivat uuden merkityksen. ne laulut soivat lasteni huulilla itsestäänselvyyttä, mutta minä tunnen sydämessäni erityistä juhlaa. kuin tarkoitusta taivaltaa näillä maaperillä.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

värisävyjä


mieheni vie lapset haudalle. tyttäreni näkee siellä hautoja. kukkia, joiden tuojien suru vielä tuore. vereslihalla. joiden arkiaskareet päättyvät hetkittäisiin havahduksiin. häntä ei enää ole. ja onhan se niin, että kipeissä kohdissa tarvitsemme jotain konkreettista. surutaloon viemme kukkia. itseämme osaamme harvoin ojentaa, antaa tueksi. vaikka sydämestämme haluaisimme osata.

ja tyttäreni haluaisi poimia haudoilta kukkia äidilleen. minulle. tuoda lohduksi näihin päiviin. kotoa pois ollessaan huolehtii. "itkeekö äiti, kun on yksin kotona?" haudalta en kukkia saa. mutta tyttäreni valitsee minulle kukkakaupasta viisitoista ruusua. ovelta huuto nukkuvan äidin korviin: "äiti, tuu hakemaan nämä sun kukat. et tiedä millaisia nyt tuotiin."


iloa, väriä, kauneutta olen pyrkinyt nostamaan silmieni korkeudelle ympäri talon. että muistaisin ilota. että muistaisin tämän kivun väliaikaisuuden. niinkuin siinä tarussa kuningas, joka hallitsijana oli impulssiivinen toiminansa suhteen. hyvinä päivinä päästi vangit ja puotti veroja. huonoina tuomitsi kuolemaan ja mitätöi kansansa sanoin. eikä meinannut lääkettä löytää. kunnes muukalainen antoi sormuksen, jonka sisälle kaiverrettu teksti piti joka aamu lukea: "tämäkin on ohimenevää". sitä olen muistellut. siitä saan voimaa.


ja jos ei pääsiäinen juuri kivun ja lohdutuksen juhla, niin minkä sitten. kärsimys. armahdus. se kaikki tulee minua erityisen lähelle nyt. ja onhan se niinkin, että kun on rakkaita lähellä. niin minulla on paljon. ja meidän perheeseen ovat lapset syntyneet vasta kuukausien kipujen jälkeen. joskus minä kapinoin kipua vastaan, en lasta kuitenkaan. sitä odotan syliini suukoteltavaksi. se läheisyys ja yhteenkuuluvaisuus viikkojen aikana parantaa minut terveeksi jälleen.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

pila pala pelistä pois


niin muotoutuu tämä elämä. joskus niin vaikeista palasista. ettei kokonaiskuvaa hahmota. usein olenkin ajatellut, että millaisena koen elämäni kuolemani hetkellä. vaikka tuskin sitä silloin juuri pohtiikaan. koska ei tätä hetkeä voi ennalta tietää. mutta jos saisi elämäänsä katsella silloin taaksepäin. olisiko kokonaiskuva selkeä. näkisinkö polkuni ehjänä tarinana lapsuuteni päivistä. nuoruuteni päivistä. aikuisuuteni päivistä. olisiko niissä silloin punainen lanka.


vai olisiko niin kuin mieheni joskus sanoo. ei kaikella ole merkitystä. asiat vain sattuvat ja tapahtuvat. ei kaikelle ole syytä etsiä selitystä. elämä ei ole merkkejä. vaikka minusta juurikin on. jälkikäteen ymmärtää itseäänkin paremmin. näkee itseltään piilottamansa asiat. luonteenpiirteet. kivut. ihastumiset. asiat, joita kohti on pyrkinyt. joiden kautta on jaksanut.


ja niinkuin on tyttäreni vielä pieni. taitamatonkin jossain asiassa. ja piirsimme yhdessä palapelin liian vaikeaksi. niin voi elämässä etsiä tukiviivoja. rajoja, joiden sisällä haluaa pysytellä. joiden sisäpuolella haluaa elämänsä elää. ne luovat turvallisuutta. ja toiveekkuutta siitäkin, miten asiat loksahtelevat paikalleen. miten loppujen lopuksi muotoutuu kuva. ja vaikka keskeneräistäkin tämä kaikki. niin silti sellainen olo. että tämä hetki. tämä päivä. omalla paikallaan. siinä saan tällaisena tuntea oloni turvalliseksi.


ja kun olin nuori ja opiskelin. ja ihastuin nallekarkkiini. eikä elämä enään niin ristiriitaista, ei niin synkkää eikä makeaakaan enään. silloin piirsin itseni värikkääksi linnuksi. sillä minusta tuntui hyvältä olla sateenkaarilintu. jättää mustavalkoisuus. jättää harakkafiilis. ja silloin minä monesti elin. vaikka jälkikäteen katottuna jalat tukevasti ilmassakin joskus. mutta silloin sain ja jouduin kohtaamaan itseni kaikkineni myös. ja jotenkin naurattaa tämäkin nyt. että olosuhteiden pakosta turvauduimme mustaan ja punaiseen. väreihin, jotka eivät leviä pienenkään suussa. niin käytännöllistä kaikki. ku osais joskus taas hypätä, kadota ja lentää. nauraa aamukolmeen.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

arjen ilopilkuttajat



hassua. minulle käy harvoin näin. että kirjoitan. ja ujostelen. kuvat puhukoot puolestaan. näitä elämän pieniäsuuria hetkiä. jolloin unohtuu niin moni murhe.

aurinko paistaa aina

 

voisikohan ompelutaitoa pyytää lahjaksi. kun tällaisen kirjan ainakin voisi. pian se ilmestyy. sen kunniaksi voi voittaa mekon. käykääpäs linkissä, kaikki mekkohullut:D minä olen tähän blogiin ihastunut niin kovin. sillä se antaa visuaalista happea. vaikken edes osaa ommella.