tiistai 31. heinäkuuta 2012

omaa aikaa ja lapsillekin ekstraa








tänään ei tuntunut onnenpäivältä ollenkaan. eilisen jälkimainingeissa ihan. eilenhän vauva nukkui. vaihdoin kolmen huoneen kalustesijoitteluja. eli lähinnä raahasin sänkyjä. lapset nauttivat, koska saivat uuden unipaikan. antoivat minun tehdä. illasta huomasin astianpesukoneen hajonneen. aamulla vielä pelitti täysillä. tiskivuori kasvaa.

ja tänään vauva oli itkuisempi. minä yritin vaikuttaa sivistyneeltä äidiltä nuorien korjaajapoikien tehdessä leiriä meidän keittiöön. tissittää ja lusikoida samanaikaisesi. nukuttaa kahta yhtäaikaa. neiti onneksi sai vieraita. ettei kokoajan keskeyttänyt. nyt pojat nukkuvat. ja tytöille pakkasin koriin eväät. menivät retkelle olkkarin ikkunan eteen. minä sain rauhoittumiskahvini. pian palasi tyhjentynyt kori ja viltti keittiöön.

pihalla leikki jatkui. olisivat halunneet kiivetä kalliolle. en uskaltanut päästää meidän hyppyheikkiä. isoimmat menivät. sain tuliaiseksi ison astian kanttarellejä. uskomatonta, miten naapuruston lapset tietävät kaikenmaailman sienetkin paremmin kuin minä. jos minusta ei lähipäivinä kuulu, kanttarellipiiras on tainnut ollakin myrkyllinen!

ja tiskikone. sitä ei saatu kerralla kuntoon. ehkä se korjaantuu loppuviikosta. uutta ei kannata ostaa, kun ei löydy mitään kivaa.

riippumaton mies




päivänä eräänä mieheni tuli maitokaupasta. ja hänellä oli minulle lahja. minä rakastan riippukeinuja. pihallamme on yksi. väri melkein haalentunut tunnistamattomaksi. ja luonne muuttunut vähän arvaamattomaksi. saattaa heittää selästään tuosta vain. ei ole oikein kaadot kohdallaan.

mutta enhän minä tätä väriläiskää malttanut millään viedä pihalle. en ole kesäihmisiä. varjossa viihdyn hetken. auringossa en ollenkaan. syksyllä se tietty olisi ollut ihanaa. mutta silti päätin sijoittaa sen oleiluhuoneeseen. siinä siitä voi nauttia vuodenajoista riippumatta.

ja lapsetkin nauttivat. pitkästä aikaa sisällä keinu. sillä tuulikone on ripustettu kattoon keinun paikalle. ja mikä se sellainen koti on, jossa ei ole sisällä keinua. pikkuherra otti aamutuimaan annoksensa. halusin tallentaa sen kameraan. ja nyt vielä tännekin. värikästä päivää kaikille. älkää ottako itseänne liian vakavasti. tänäänkään.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

hiljentymässä syksyyn


 me pakenimme kotiamme. me pakenimme kodissamme vallitsevia kiukkuja. me pakenimme rantamökkiin. jossa elämä erilaista. laineiden liplatusta. pihakeittiötä. pesuvesi muuripadassa. kädellä kokeillen tehtävä valmiiksi vatiin. hirsien keskellä pimeässä vetelimme hirsiä. vauvakin nukkui ensimmäisen kerran seitsemän tuntia syömättä. "rouville tarjoillaan aamiainen terassille", sanoi tyttöni. he mieheni kanssa kantoivat minulle herkkuleipiä. kahvia.


ja minä en uinut. vaikka lapsena aina asunut tuossa järvessä. minä kyllä vahdin hetkittäin polskivia lapsia. mutta enimmäkseen istuin vauvan kanssa sisällä. ihailin horisontissa veneitä. tuttujen ja tuntemattomien. yritin imeä itseeni sitä rauhallista maisemaa. kun näkee kauas. 


samaan aikaan lapseni tallensivat kuvia ja ääniä lapsuutensa muistoihin. elivät tätä hetkeä. mutta niinkuin me itsestämmekin tiedämme. niin monet asiat syöpyvät meihin. niistä tahdomme pitää kiinni koko elämämme. ammentaa niistä turvallisuutta ja tuttuutta. sitä hyvää, mitä lapsuuspäivät kesäauringossa ovat. eivät aina. mutta niin paljon kikatuttavia hetkiä kuitenkin.


ja näitä kuvia kun katselee. niissä niin paljon samaa kuin omissa muistoissa. vaaleat hiukset. tummunut iho. veden läheisyys. sisarukset. tulee niin mieleen veneilyt sillä pitkällä paatilla. pallogrilli mukana. vene ankkurissa rannan tuntumassa, siitä oli hyvä pompata uimaan. ja palelevana kääriytyä kesämökkivärisiin pyyhkeisiin.hempeämpiin kuin kotisaunassa.


ja tuntomuistot. mutapohjat. heikkilänrannan matto. pitkät kahluurannat. pehmeä hiekka, kuvioitunut pohjastakin. aaltojen liikkeestä. eväsleivät. voi kitalaessa. retkipullon suu. punaisen muovitaskumatin. siinä oli valkoinen korkki. piikikkäät heinät rannoilla. kuivat. ja jos olimmekin autolla, piti jalat pestä ennen autoon nousemista. istuttiin pyyhkeiden päällä. uimapukumärkyys vielä kotiin lähtiessä. viimeiseen asti piti vedessä nauttia.


ja muutenkin. maalaismaisemat. hyljätyt talot. maalit rapisseet. niitä katselimme. ajelimme maaseutuja. haaveilimme jostakin ihanasta kartanosta. vanhasta kyläkoulusta. että olisi tilaa toteuttaa monia unelmia. vaikka etukäteen ikävöimme ystäviämme. malttaisimmeko vielä? että pitäisikö miehen katsella töitä pohjoisemmasta. taloja olikin jo katsellut. huomasin googlettaneen, kun kävin koneella. ja silti se hiljaisuus. ahdistaisiko kuitenkin. että kaikki kaukana. rautakauppakin.


lapset unessa autossa. ainut viileä paikka pahimpina hellepäivinä. tuttu ja turvallinen pesä. paikkakuntien ja ihmisten vaihtuessa ympärillä. pitkät välimatkat. peppi pitkätossun seurassa. ja sen minä kyllä opin, että pitäisi oppia niin paljon. ihmisyyttä. itsensä likoon laittamista. suoruutta. ja silti sitä herkkyyttä ja ystävällisyyttä.


toisista huolehtimista. niinkuin isompi pikkuherra. ottaa pikkuveljeään kiinni kädestä autossa. ja joskus minä suutun siihenkin. kun liian kovasti. kun toinen vielä etsii hellyytensä rajoja. voimakkuuksia. ei pahalla. vaan rakastaen. niin paljon, että toiseen sattuu. ja sitten sattuu meihin kaikkiin. joskus me huudamme väsymystämme. vaikka kuinka rakastamme. ja sitten korjaamme välejämme taas. pyydämme ja annamme anteeksi. matkataan taas paremmalla mielellä.


minä virkkasin. niin paljon kuin ehdin. ja ehdinhän minä välillä. nyt kaikki on vähän keskeneräistä. ja iso säkillinen värienergiaa noudettu mukaan. mattopitäjien parhaat vinkit katseltu. muutama matto aikeissa. sitten kun on aikaa. sillä tätäkin päivää pelkäsin. mies takaisin töissä. mutta rauhallista siltikin. pojat olleet unimaassa. saatu syötyä. isoimmat ulkoilleetkin. taas turhaan huokailin. stressasin. kiukuttelinkin.


minun oli pakko ikuistaa tämä. uskokaa tai älkää. tällainen soma pieni mökki. pietarsaaressa. siinä oli pikkuruinen kampaamo. jos minä en leikkaisi hiuksiani itse, minulla olisi hyvä syy matkustaa pohojanmaalle useammin. tällaisista asioista minä pidän. että jotakin erilaista. ihan omaa. ja sellaisia paikkoja tapasimme monta. me nautimme niistä. edelleenkin muistoissa. niin monta paikkakuntaa kiersimme.


nyt helle. tuulikoneen alla jaksaa jotenkuten. jatkuvasti kylmää vettä juoden. vielä on vauvan vaippa kastunut jatkuvasti. olen juonut tarpeeksi. niinkuin auringonlämpö imeytyy meihin. me pärjäämme taas talven yli. pääsemme kohta syksyn viileneviin iltoihin. pimeitä ne ovatkin jo. täällä kotona, meinaan. minulla niin monta unelmaa syksystä. mutta vielä viivyn näissä aurinkopäivissä.


tämä kuva minulle muistoksi. että on tärkeä katsoa lähelle. mutta nähdä kauas. kyllä minua pohjalainen maisema kiehtoo. se suoruus. ettei salailla. ei rakenneta taloa mutkan taakse. kukkulan toiselle puolelle. vaan niin monesti keskelle peltoa. avoimen mäen päälle. että katsokoot toiset. ei tässä ole mitään salattavaa. sillä vaikka hienotunteisuus onkin hieno asia. minäkin olen sitä hieman oppinut. minä kaipaan useasti sitä suoruutta. avoimuutta. rosoista maisemaa.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

rivi kolmosia






kiitos te ihmeelliset ihmiset, jotka aina tänne jaksatte palata. tekis mieli halata. 

aina ihmettelen, miten joka päivä moni ehtii ja jaksaa näitä laaduttomia kuvia katsella, ja katkeavia ajatuksia lukea. jokaisesta kommentista iloitsen. luen moneen kertaan. makustelen. katselen omaan tekstiini uutta sisältöä niistä. näkökantaa.

ja jos joku ei tiennyt vielä. niin sanojen lisäksi rakastan numeroita. joka kellonlyömällä muistan synttärisankareita. kenen päivä nyt sattuu oleen sama kuin kellonaika. yöllä imetystenvälistä ihmettelen, kun kello on aku ankan auton rekkari. joku laulu. niin kovin hassua.

mutta että mistä te tänne löysitte? mitä te täältä saatte? olisipa kiva kuulla. ettei tarttis vääriä luulla:D

pohjoisimaista rakkautta


tanska ja ruotsi pyrkivät jatkuvasti kotiimme. mikseiköhän suomalaiset innostu keksimään mitään kivoja pikkutavaraliikkeitä? ja kai sitä tavallaan ostaessaan kuvittelee saavansa hieman sitä iloisuutta. naurua ja kielitaitoakin. ettei olisi ihan niin synkkä juntti. totinen torvensoittaja. jotenkin sitä on helpompi ajatella muiden pohjoismaisten kokevan enemmän iloa, rakkautta, onnellisuutta, hyvyyttä.


vaikka ei se varmaan niin ole. mutta miettiessäni suomalaisuutta tulevat mieleen ennemmin sisukkuus kuin hilpeys. vakavuus kuin kepeät kansanlaululuritukset. tunnollinen työteliäisyys kuin rapujuhlat. vaikka eiväthän ne toisiaan aja pois. mutta jotenkin tuntuu, että muissa pohjoismaissa sellaista iloista riskinottokykyä. ei pelata niin varman päälle kuin kotomaassa. missä vuodesta toiseen yhä istumme aaltoihimmi. nostamme frankin huulillemme. enimmäkseen.


no jokatapauksessa en koe itseäni aina niin synkäksi. vaikka joskus kyllä. araksikin jatkuvasti. mutta minussa ja meissä kai kuitenkin sellaista leikkimielisyyttä. että kotimme ennemmin romuvarasto kuin avotakan kansi. sekatavarakauppa enemmän kuin sävysävyyn sisustettu. tietynlaista huvikumpumaisuutta. vaikka  peppiä kuunnellessamme automatkoilla olen tajunnut senkin. että voihan sitä nauraa sille, jos joku leipoo pipareita lattialla. jos se ei ole omassa kodissa. ja lapsi joka on näsäviisas on ihan kiva sadussa. mutta kyllä minäkin kaipaan aikuisten rauhallisia kahvikeskusteluja.


mutta että värejä. tiesittekö muuten, että hemtex myy lankoja ja puikkoja ja virkkuukoukkuja. ja itiksessä oli vielä miinus nelkyt. kerta se lopettaa. olin jo hakenut osan lähihemtexistä, mutta täydensin varastoa syksylle itiksessä päivänä erään. tuo puinen virkkuukoukku kokoa 12 on lempparini. pikkuveli tilasi juuri mustan maton. taidan tehdä sen juurikin tuolla.



lasilyhdyn tekaisin eilettäin. kesäiltojen pimetessä rupean sytyttelemään eläviä tulia. tällaisen kätevän sai nopeasti laittamalla lasipurkin ympärille rautalankaa. tein siitä ripustuslenkin. ja sitten laitoin tekstiteippiä ympärille. tanskalaista rakkautta. meidän kurkkupurkit taitavat saada päällystyksiä tässä loppukesän ajan. ehkä näitä sytyttämällä kotiimme suorastaan tulvii lisää hilpeyttä, iloa, naurua, ja niitä rallatuksiakin. vill du dansa med mig?

lauantai 21. heinäkuuta 2012

tuntuja tulevasta


aivan kuin eivät päivät olisi täysiä. mutta minun ajatukseni tulevissa viikoissa. unelmissa, jotka  odottavat toteuttajaa. konkreettisissa tekemisissä, jotka odottavat minua. että ehtisin hetkeksi keskittyä. sillä niin ovat päiväni enimmäkseen pienen poikani ympärillä. käsivarteni konkreettisestikin. sillä minä kannan ja hoivaan. ja kun väsyn. on mieheni vuoro. minusta tuntuu, ettei vauva-aikana ole kaksi edellistä näin paljon itkeneet yhteensäkään.


minä suunnittelen uusia malleja. uusia tapoja tehdä asioita. uusia väriyhdistelmiä. ja öisin, jos en saa nukuttua (väsymystä olisi, mutta kun vauva nukkuu, ajatukseni ovat ylikierroksilla). niin, jos en saa yöllä nukuttua, kirjoitan ja piirrän aiheita. jotka haluaisivat päästä toteutumaan. tänään päällystin muistikirjani. kangasta ja liimaa. se kädessä on hauska istahtaa. haaveilla syksyisistä illoista.


ja uusi kahvipussikassini. froteesydän ja kaikki. olen niin onnellinen. mahtava vuoraus ja taskutkin sisällä. ehkä minä tänne pakkaan aina sen keskeneräisen virkkuun. on helppo ottaa mukaansa. kun syksyisinä iltoina lähden virkkuukahvilaan. sillä sellainenkin aloittanee syksyllä. mukava, että unelmani saavat kohdata innokkaita toteuttajia. joko teidän paikkakunnallanne jokin kahvila avaa ovensa virkkaajille/ kutojille. kannattaa vähän puhaltaa tuulta rattaisiin. hyötyä ja huvia. kaikille.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

listoja


nautittavia asioita:

arvailu, milloin sade alkaa
puistopuutarhuri työssään
kenkä kahvikupin telineenä
kiipeileminen
kiipeilijöiden katselu
piknik
ääni, joka syntyy tennispalloa lyödessä
 

kirppislöytöjä:

vahakangasliina vuodelta 1973
metallituolit
värikkäät napit
letkuteline
metallinaulakko kylppäriin
äitiys-pinssi
kahvipaketeista tehty laukku
 

ihailemisen arvoista:

kummisedän taidot leikkipuistossa
kahvin maku
pieni neitokainen
liian hyvä jälkiruoka (vaniljakastike, keksinmurut, vaahtokarkit)
ystävän kirpparilöydöt
lasten maalaukset
autoilutaidot

 

tunteita, joita voi kokea:

ihastus
inhotus
välinpitämättömyys
hellyys
arveluttavuus
ilo
tyytyväisyys


toivon oppivani:

enemmän tästä pikkumiehestä
pyörittämään arkea kolmen lapsen kanssa
ajamaan miestäni useammin yksin jonnekin
sanomaan ääneen arvostustani läheisilleni
tyytyväisyyttä ja rauhoittumista
että yksikin pisara voi kastella, yksikin ääni kuulua
(minäkin voin saada hyviä asioita alulle, muttaa elämääni)
listojen tekemistä



sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

luvata ikuista tahtoa rakastaa


viisi vuotta sitten. sunnuntai. sama päivä kuin tänään. mutta kaikki silti niin erilaista jo. arjeksi muuttunut se kaikki juhla. ja juhlaksi muuttuu arki. sillä me lupasimme tahtoa. tahtoa läpi näiden harmaiden päivien, joina puheyhteys katvealueella. pätkii. katkeilee. lupasimme tahtoa niinä päivinä, kun toisen vuoro paistatella auringossa. vaikka itsellä enempi enemmän itkua, kärsimystä. me lupasimme tahtoa. ja aina se ei huvita. rakastaminen. ja lyhyinä hetkinä olisi valmis luopumaan tahtomisestakin.


ja silti kuitenkin aina tajuaa sen turvan. sen vapauden, miltä tuntuu olla minä. toisenkin läsnäollessa. että tajuaa taas itsensäkin enemmän. peilaten ja opetellen. oppii odottamaan toiselta tietynlaista käytöstä. tietynlaista toimintaa. arvaa ennakkoon toisen mielipiteen. ja silti kaipaa yllättävää. uusia osa-alueita. 

siksikin tuntui niin hassulta selittää neidille. että me emme ole olleet me aina. että mekin niin monesti opettelemme vielä. niin monta erilaisuutta tavoissa. tottumuksissa. että lapset ovat kokeneet meidät perheenä aina. emmekä me itse kovinkaan pitkään. ja siksi niin monesti vielä lentävät sanat. joskus tavaratkin. että me yhä etsimme toisiamme. että me yhä kohtaamme.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

elämän helminauhoja


aamusta sain ihastuttavan leivoksen sänkyyn. tyttäreni ei malttanutkaan laulaa. sillä hän hyökkäsi lautasille tipahtaneiden nonparellien kimppuun. minulla on talvella aina juhlarypäs. kun kaikille kuuluvan joulun jälkeen täytän vuosia. ja sitten heti nimipäiväkin. siksi tämä kesäinen juhlapäivä, toisen nimeni nimipäivä, on muodostunut hieman juhlavammaksi.


vaikka sittemmin meidän rakkautemme juhlapäiviä on myös vietetty näinä päivinä. vaikka aluksi päätimme olla niitä muistamatta. että eläisimme niitä jokapäivä. mutta nyttemmin muistamme jo, muistelemme. vaikkemme suuntaakaan matkoille, emme ota kahdestaan vapaata. mutta jotenkin kuitenkin huomiomme päivän, toisiammekin. 


tänään askartelimme hieman helminauhoja. sillä kävimme hietsun kirpparilla, josta ostimme epämääräisen helmipussin. lisäksi tigeristä puuhelmiä. ja taas kuljemme uudenvärisissä koruissa. nautimme kesäpäivästä. teemme tästä puoliarkipäivästä puolijuhlapäivän.


minulla on kaksi kummityttöä. heistä molemmilla on minun toinen nimeni. voi, kunpa voisin olla heidän elämässään yhtä läheisesti myös arkitasolla. ajatuksissani kummilapseni niin useasti. mutta niin monta maakuntaa, niin monta kilometriä aina erottamassa. sitä toivoo, että kantavat ajatukset riittäisi. että enkelit kulkisivat heidän vierellään.


perjantai 13. heinäkuuta 2012

virkattu hameverkko

kuva: Outi Paappanen
päättelemätön, kukitsematon ja kiinnittämätön

kukkineen, kaikkineen



tällaisia minä olen väsännyt viimeaikoina. etteivät vallattomat kesämekot jumittaisi itseään pinnojen väliin. ja sitten minut laitettiin lehteenkin. ja se oli jännää. kerta ensimmäisiäni tällaisia vasta kokeilin. nyt on muutama vielä ainakin aikeissa. ja melkein ostin itselleni lahjaksi tandemin. olisihan se hienoa ajella hameenhelmat hulmuten, tuulen ulvoessa korvissa. kun mies polkisi!

koukku 4 ja siihen sopiva lanka esim. novita Miami n. 150g

  1. luo 36 ketjusilmukkaa
  2. tee jokaiseen silmukkaan ½-pylväs
  3. ½, ks, ½, ½, ks, ½ ks, ½, ½, ks (½-pylväät edellisiin silmukoihin, ketjusilmukat levennystä)
  4. ½, ½, 2x½, ½, ½, 2x½ (tee kahteen silmukkaan 1 ½-pylväs, aina kolmanteen 2)  
  5. ½-pylväs, ks ylhäällä (hypäten yli seuraavan silmukan), ½, ks ylhäällä
  6. ½, ½, ½, 2x½
  7. ½, ks ylhäällä, ½, ks ylhäällä
  8. ½, ½, ½, ½, 2x½
  9. ½, ksY, ½, ksY
  10. ½,ksY, ½, ksY, ½, 2ksY
  11. sama kuin edellinen (katso, että pylväät osuvat samaan kohtaan, lisää tarvittaessa alkuun ylimääräinen silmukka)
  12. ½, ksY, ½, 2ksY, ½, 2ksY (aloita lukkoaukko haluamaasi kohtaan)
  13. sama kuin edellinen
  14. ½, 2ksy
  15. ½-pylväitä
  16. ½, ksY
  17. ½, ksY, ½, 2ksY (lopeta lukkoaukko)
  18. sama
  19. ½, 2ksY
  20. ½ KESKISAUMA
  21. ½, 2ksY (jätä aina 2 silmukkaa väliin, kun teet ketjusilmukat ylhäällä)
  22. ½, ksY, ½, 2ksY (katso, että pylväät tulevat samaan kohtaan edellisen kierroksen kanssa. työ alkaa kaventymaan)
  23. sama (aloita lukkoaukko samaan kohtaan kuin edellinen)
  24. ½, ksY
  25. ½-pylväitä, 1 kuhunkin silmukkaan
  26. ½, 2ksY (hyppää aina kahden silmukan yli, kun teet ketjusilmukat ylhäällä)
  27. ½, ksY, ½, 2ksY, ½, 2ksY (pylväät kohdakkain, työ kapenee edelleen)
  28. sama (lopeta lukkoaukko)
  29. ½, ksY, ½, ksY, ½, 2ksY
  30. sama
  31. ½, ksY
  32. ½, yksi jokaiseen silmukkaan
  33. ½, ksY
  34. ½,½,½,½, ½ hyppää yhden silmukan yli
  35. ½, ksY
  36. ½, ½, ½, ½ hyppää yhden silmukan yli
  37. ½, ksY
  38. ½, ½, ½ hyppää yhden silmukan yli
  39. kiS, kiS, kiS, hyppää yhden yli

päättele langat, joita et saanut virkattua sisään matkalla. tee lisäksi koristeluita. irrota hetkeksi tarakka ja laita hameverkko paikoilleen  nippusiteiden avulla (niiden päälle voi laittaa sikkinauhaa).

½= puolipylväs
ks= ketjusilmukka (se jää aina ylös kuin sillaksi, mennessä seuraavaan silmukkaan)
kiS= kiinteäsilmukka

TÄRKEÄMPÄÄ kuin seurata ohjetta, on seurata kaavaa. hameverkon tulee melkein yltää laitoihin asti venytettäessä. sillä kiinnitettäessä sen saa venytettyä paremmin.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

käyntikortti


pitäisi etsiä ennen-kuvia. sellaisia, jossa tummuutta ja tukaluutta.  niin itsekin huomaisi. vaikka suurta iloa jo nyt. valoisuus ja värikkyys. vaikka suurin osa kengistä, takeista vielä vierashuoneessa evakossa. vihdoin alkaa paraatieteinen olla valmis. myös se täyteentungettu varasto. katselukelpoinen. omannäköinen.


ja eteinen tuntuu siksikin autiolta. sanovat sen olevan käyntikortti. paikka, mihin ihmiset tupsahtavat. minkä perusteella luovat mielikuvan. mutta minä uskon, että piha myös. ainakin kesällä. meidän tuulessa huojuva ruoho. metrinmittaiset rikkaruohot. silti värejä ja onnellisuutta. huhuilevat rennon ystävällisesti: "tervetuloa huvikumpuun!"

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Heinäkuu

Minulla on kuuma. Hiki. Ja yritän muistaa sen, mitä äänikirjassa sanottiin. Ettei kuumuutta vastaan tule taistella. Juuri siitä se saa voimansa. Pitää ajatella puolella teholla. Ja hengittää puolella teholla. Niin se kaunis vuokko hovatan ääni sanoi. Ranya elramlyn auringon asemassa. Ja kuka sitä ei ole kuullut, kävelköön huomenna kirjastoon.

torstai 5. heinäkuuta 2012

puutarhauksia


"haravasta katkesi pii, katkespa toinenkii.." tai sitten ei. mutta jos löytyy oikein hyvän värinen metalliharava. niin eikös se annakin syksyllä sitten erikoisvirtaa. ja leikkimökkiin eksyneen harjan tilalle piti ostamani uusi. sitten vain vähän väriä varteenkin. ja tuli varteenotettavia työkaluja. kelpaa nyt tehdä pihahommia. ja uskaltauduimpas kuvaamaan etuovenkin. ahdistaa koko etuoven seutu. siksi ehkä kuljemmekin kesällä muista ovista. en tiedä, mitä tuolle vasemmalle jäävälle työmaalle tekisin.


on ne vaan nätit. ja kerrassaan edullista DIY:tä. harava ja harja tulivat maksamaan yhteensä 8,50e. siis jos ei lasketa spraylle hintaa. kerta sen olin aiemmin ostanut kellariin. ja sillä olen maalaillut yhtä jos toistakin. tällaiset halvat, pikkuisen tuunattavat asiat saavat minut aina niin hyvälle tuulelle. 


ja kyllä, olin sen verran turhamainen, että ostin kokoa liian pienet käsineet (jotka onnekseni mahtuivat silti ihan hyvin). koska ne olivat niin kauniin väriset. enkä huolinut työrukkasiakaan. näissä oli sentään varoitus, etteivät suojaa kuin hieman:D ehkä minä hyökkään niiden avustamana ylipitkänä kasvavien lubiinien kimppuun jo huomenna, jos helle vähän helpottaa. nyt toivon kaikille kauniinvärisiä unia. (ja jos satutkin poikkeamaan täällä päiväsaikaan, ota ihmeessä day dreams-tuokio itsellesi.)

pöllöilyä donitseilla


"se näyttää ihan pöllöltä", sanoo tyttäreni laittaessaan kaupan valmisdonitseja pullalautaselle. minä pilkon samalla maitosuklaata. mummu toi meille herkkuja. ja ajattelin fiksuna naisena houkutella tyttäreni kanssani hieman koristelemaan niitä. kerta pelkäsi pihalla ruohonleikkurin ääntä. ja pakkohan tuo niitty on taltuttaa. taas.


minun pöllöilyni oli sulaan valkosuklaaseen lisätty nestemäinen väriaine. sehän veti suklaan ihan jankiksi. ja kaiken muun lisäksi valkoiset olisivat olleetkin kauniimpia. vähän harmittaa ja kiukuttaa. mutta näin kuumalla ei viitsi pitkään kiukutella. muutenkin hiki. siksi huudan tyttäreni laittamaan tuulikoneen päälle. täällä viilentyy jo. palaneet hermot ja huoneilma.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

käpertyä itsensä ympärille


käperrys. suoja kaikkea pahaa vastaan. muuttuminen pieneksi. tarvitsevaksi. regressoituminen. niin pieneksi, että joskus puhaltaminenkin voi kaataa. silittäminen säikäyttää. uni katkonaista ja lyhyttä. maailma liian peloittava paikka. omat polvet lähellä vatsaa kyllä voivat rauhoittaa. tiukka syli.


ja kohta taas saattaa kaikki tuntua paremmalta. omat jalat kantavilta. toiset siinä lähellä yhtä tärkeiltä kuin oma olo. tärkeämmiltäkin hetkittäin. joskus taas niin kovin pitkään kestävät nämä hetket. halu mennä kuoreen. piiloutua. suojautua. vaikkei uhkia ja turvattomuutta enempää kuin ennenkään. mieli vain herkempi. kaikki vähän puolittain koettua. ja silti toisaalta. liian isoina annoksina.


minullakin. vaikka tänään olisin halunnut mennä. kulkea. nauraa ja riemuita. mutta minuun käperryttiin. minulta sananmukaisesti imettiin voimia pois.  koko päivä. aamusta asti. eilisen unipäivän jälkeen. ja minä yritin lohduttautua. huomenna unipäivä jälleen. ehkä minä täytän itseäni suklaan sijaan väreillä. naurulla. käpertymisiä en halua itseltänikään kieltää. me jokainen tarvitsemme niitä.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

pala kakkua, ja vähän lisää, vielä vähän. ja vielä kerran.


sitruunatorttupäivä. sillä sainhan kylään -vaikkakin pikaisesti- ystävän, joka on syntynyt yhdeksän päivää minun jälkeeni. hän kutsuu minua ensimmäiseksi ystäväkseen. lupasin näyttää tyttärelleni kuvan hänestä, joka tulisi kylään. näytin kuvan, jossa olemme yhdessä, ehkä vuodenikäisinä, pinnasängyssä. olemme molemmat vanhentuneet kauniisti noista ajoista.


tänään oli muutenkin hyvä päivä. käytin vauvan neuvolassa napakontrollissa. se oli oikein kaunis. en jaksanut antaa punnita vauvaa. oli jo viikonikäisenä ylittänyt syntymäpainonsa, odottakoon seuraavaa neuvolaa. itseni toki punnitsin. neuvolan vaaka ei valehtele. se sanoi, että nyt on jo vauvan ja istukan paino hävinnyt minusta. lapsivesimäärä lienee sama kuin rintamaidon:D


illalla juhlimme mieheni suvun kesken anoppiani. voi sitä iloista puhensorinaa. eri huoneisiin syntyviä, muuttuvia kuppikuntia. lasten riemua. valokuviin sovittautumista. kakkuja, grilliherkkuja. ajatusten vaihtamisia. lauluakin. kielten sekamelskaa. suomea. ruotsia. englantia. mitäköhän kieliä puhutaan minun vanhetessa suvussani. moneenkohan maahan lapseni ja lapsenlapseni levittäytyvät. sillä maailma pienenee, välimatkat lyhenee. kaiken kehityksen keskellä.