torstai 31. maaliskuuta 2011

jotain keltaista


minun ystäväni on kaunis. hänen sydämensä on täynnä hyväksyntää ja ymmärrystä. minun ystäväni on rohkea. eikä pelkää. minun ystäväni tietää, että vain elämässään onnistuneet ihmiset sallivat toistenkin onnistua. ja hän on totisesti onnea saanut kokea. niin paljon hän iloitsee kanssani. ja surut. ne kerrotaan. ja niitä ei tarvitse ratkaista heti. ne ratkeavat kyllä aikanaan. mutta ne voidaan jakaa kuitenkin. eikä niihin jäädä.


lupasinhan jotain keltaista antaa. ja sainkin. terassin pöydällä odotti illalla kotiinpalaajaa kukat. tämä minun kassini ei ole ehkä yhtä kaunis. mutta kestänee pidempään. miten te hoidatte narsissia, että se ei kasva ensin metrinmittaiseksi ja sitten kumarra kohti lattioita?!


tämä kassi on tehty remonttipuolelta löytyneestä ihanasta narukerästä. en voinut vastustaa kokeilla, mitä tästä syntyy. kympin koukulla tästä tuli kiva kesäkassi. mahtunee keijukorvalle pikkupyyhe ja uikkarit. tai minun vesipullo ja lompakko. sisälle meinasin ommella mustaa tai pinkkiä. sisälaukun. niin ei tipu pienetkään tavarat. mutta saas nyt nähdä. piristää kummasti kuitenkin. keltainen on kikatusväri.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

sukkahoususankari


pakkohan tästä maailman suloisimmasta sukkahoususankarista oli muutama kuva laittaa. niin mukava fiilis noista eilisistä värjäilyistä, että kone pyörii taas. musta kone antaa mustia vaatteita. arki on kaunis.


keijukorva nukkuu. herne tuossa huutelee. kovasti asiaa olisi. ja taidankin sen syliini ottaa. ja virkata loppuun jotain K-E-L-T-A-I-S-T-A. kevät ei jätä meitä kylmäksi. mutta miten käy keltaisen sisällölle. se ehkä paljastuu jo huomenna. nyt on iloa ja valoa minussa. ystävä kävi lapsien kanssa lounalla ja ulkolemassa kanssamme. ja leikkimökkiinkin pääsee. kestohanget!

ei elämää saa mustemmaksi


minun on jo pitkään pitänyt värjätä housuni mustiksi. miten sen värin ostaminen kaupasta voi viedä välillä kuukausitolkulla aikaa. vaikka tietysti aina uudet asiat joskus vaativat pidempää kypsyttelyä. ja tämä oli ensimmäinen kerta. tämän jälkeen taitaa meidän kaapista löytyä muutama erivärinen värjäysaine. tekisi mieli keltaista ja oranssiakin valmiiksi ostaa. piristäisi vaikka lakanoita.


niinpä eilen koneeseen heitin pari ikilikaista bobya. joista toinen vaaleanpunakukallinen olisi jäänyt käyttämättä pikkuherralla kuitenkin. ja aina vielä muutamat sukkikset. olivat vaaleita ennen. mutta tahraisia. ja voi sitä riemua, kun housuista tuli melkein mustat. mutta kuitenkin harmaat. ja vaatteista kans. sukkahousuista tuli osasta hassunvärisiä, ja kaikissa kuminauhat jäi oranssi-persikaksi. vaikkeivät olleekaan sitä aluksi.


tämän mustemmaksi ei meidän elämämme nyt muuttunut. ja hyvä niin. tänään aion hymyillä paljon. paistaahan aurinkokin. ja voin unohtaa eilen hellalle kaatuneet kahvit, juuri kun olin kuvitellut oman rauhallisen hetkeni koittaneen. niin itse kaadan mutteripannullisen pitkin liettä. rupea nyt kuumaa pannua lataamaan. maitokin valmiiksi lämmitetty. mutta minä selvisin. ja tänään sentään saan juoda kahvini maidolla ja nauttia housuni mustana.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

napanuoraketju


olen ennenkin hehkuttanut virkatun tuttiremmin perään. ja aion taas. koska se on kuin napanuora. lapsi jatkaa siitä kiinnipitämistä niinkuin napanuorasta mahassa. ja onhan se kauniskin ja itsetehty. virkatessani tätä turkoosia pienimmälle täditettävälleni, pariviikkoiselle poikavauvalle, ajattelin laittaa ohjeet samalla. näin jokainen voi tehdä vastaavan. tai jos ei jaksa, voin näitä laittaa tulemaan pikkukorvausta vastaan. väreissä riittää. (yksivärisenä tai raitaisenakin..)


tarvikkeet:
puuvillalankaa
pieni virkkuukoukku
henkselinpidin
reilu puolituntia aikaa


aluksi tee noin 17cm ketjusilmukoita. joihin kiinteät silmukat. ala virkata spiraalia niin, että lisäät vain päissä 1-2 kiinteää silmukkaa, ettei mene kupruille. kun olet toisen kerran "naruttomassa" päässä, tee lenkki ketjusilmukoilla. ja seuraavalla kierroksella virkkaat sen päälle kiinteät silmukat.  (huomaa, että tuttiketjusta tulee vähän liian lyhyt ja leveä. sillä se käytössä kaventuu ja pidentyy. ettei siitä tule liian pitkä ja vaarallinen lapsen käyttöön..)


tämän jälkeen virkkaa noin 2cm päähää toisesta päästä, pujota lenkkipuolelta klipsi sisään ja taita päätyä. samalla langalla ja vaivalla saa taitoksen virkattua kiinni. leikkaa langanpätkät ja valmis!! eikä siinä vielä kaikki. kätevästi peseytyy pesukoneessa. ja nopeasti saa asuun sopivia tehtyä useammankin.


p.s oliko tarpeeksi sekava ohje, ja tarpeeksi värikäs hame kuvausalustana! (ihan itse tekasin sen eilen).

maanantai 28. maaliskuuta 2011

sisilisko


sisilisko puottaa häntänsä jos sen säikäyttää. leppäkerttulla on pariton määrä pilkkuja. perhoset elävät vain päivän. saumurin langat on vaikea pujottaa. liian pienet lastenvaatteet joutavat kiertoon. vanhoista vaatteista saa uusia tuunaamalla. pitkät helmet tuottavat iloa. kamera lapsen kädessä kuvaa kauniita värejä.

ja viiden minuutin päästä istun ystäväni autoon. ja aion olla onnellinen taas.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

pajunkissat


meidän terassilla on pajunkissoja. itse en niitä sinne laittanut. toivoin vain. ja jotkut toiveet kyllä toteutuvat. vaikka monesti tuntuu ettei yhtään mitkään. niinkuin se että terassikahvit nyt jäivät. vaikka niistä meinasi parvekekahvit tulla. eikä retkikään. nukuin liikaa. ja tuhannen kellotkin siirrettiin. ja kiire painaa mieltä.

meidän terassilla on silti pajunkissoja. kahdessa erillisessä astiassa. toinen vartio linnunruokia sisältävää laatikkoa. ettei tuulet kuljeta pois. ettei kukaan veisi yhtään pientä ajatustakaan. ja toinen kääntyneen maton päällä. siltä on vetäisty matto pois jalkojen alta ja se silti seisoo siinä. haluaa pysyä pystyssä. aina ei kevät ole lempeä. ja aurinkokin saattaa satuttaa.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

karvanopat

klikkaamalla saat katsella karvanoppia lähempää

meidän junnujannu täytti eilen neljä kuukautta. eikä sitä enää huvita olla vauva. hakeutuu istumaan jatkuvasti. pää pystyssä ku peipposella kevättuulessa. kikattaa ja lauleskelee. ja päiväunet ovan minimaalisia. painoa seittemän kiloa. ruoka kelpaa. vaikka kiinteitä ei toivottavasti tarvi aloittaa ennen puoltavuotta. ei tällä kasvulla ainakaan tarvitse. maitoa on piisannut.

siksipä tää pikkujannu tarvi amiskärryihinsä karvanopan. ja voi sitä huvia kun sen sai. melko kivasti sain näihin kuviin sitä vauhtia ja leikkiä hyödynnettyä. mutta on tää niin jannu. huh huh minua. mutta saumurilla oli kiva hurruutella. vähän tuo hakee vielä neliömuotoaan, kun ei ollut sopivaa superlonia, ja piti palasia laittaa. mutta ah, niin amisfiilistä. tulee kevät olo. ajelut ja nuoruus. 

käytiin äskettäin lasten kanssa loviisassa hakemassa toffeeta. tiedoksi vain, pikkusisko. sinulle on tulossa piakkoin iso laatikollinen thorntosta. ja äidille myös. että entistä enemmän rakastan taas tuota ihanaa kaupunkia. ihania puoteja. kun tilastivat toiveestani maailman parasta herkkua sinne. halvemmaksihan tuo tulee ajaa loviisaan kuin lentää englantiin.

mutta hei, lauantai-ilta. karvanopat heilumaan ja kevätfiilis aivoihin. pian jo lakaisevat kadutkin. sorantpieniin suloisiin harmaisiin kasoihin taas.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

oraakkeli


minulla on vain vähän aikaa pohtia ja miettiä. juuri mistään ei tule virikkeitä aikuisten asioihin. niinpä olen hommannut itselleni oraakkelin. se on tämä ankean näköinen kirja. mutta se vastaa yllättävän nasevasti moniin kysymyksiini.  avaan vain kirjan summassa. ja sitten pohdin lukemaani. tähän menee yleensä muutama minuutti. ei isoja aatoksia siis.


tänään minua puhuteltiin viehätysvoimalla. sillä. että mistä viehätyn. ja miten viehätän. ja miten suhtaudun viehättymiseen. viehättyneisiin ihmisiin. ja taas tunsin piston sydämessä. miten voisinkaan olla hurmaava ihminen. onnellinen. rakastava ja rakastettu. innostuva ja iloinen. viehättävä. ja ennenkaikkea viehättyvä. pitäisi opetella. siksipäs tein itselleni tämän viehätysvoimakyltin!

tänään jäi sanomatta moni asia. ah, miten suloisen makuiset tiramisuleivokset valitsit tänään. oi, miten siistiä täällä on, ihastuttavaa että sait tällaisen idean, siskoseni. ei voi olla, miten suloista pinkkiä pilkkunauhaa. oi, tätä ihanaa onnea. maailman ihastuttavin pikkumies. kikatuksineen kaikkineen. pienen neidin mieltäylentävät kommentit.

ja te ihanat bloginiseuraajat. lukijat. kommentoijat. miten mieltäni ilostuttaakin katsella, miten moni on ehtinyt tänään paremmin tänne kuin minä! hymyilevää, hurmaavaa ja ennenkaikkea viehättävää viikonloppua te kaikki.

torstai 24. maaliskuuta 2011

tavallinen koulupäivä


tänään leikimme kouluruokailua. sillä olin jotenkin niin koulumietteissä tänään. tapasinhan eilen kaksi ystävääni. tunnemme jo ala-asteelta. nyt me kaikki äitejä jo. minun esikoiseni monia vuosia nuorempi kuin heidän. siksikin se tuntui niin hullulta. että niin isoja lapsia jo. menee vielä vuosia. ennenkuin minun lapseni osaa laulaa ranskaksi. tai näyttää viulunsoittotaitojaan. meillä oli ihana päivä. vaaleanpunaisen talon suloisessa syleilyssä.


tänään tuuli niin. että melkein lävitseni. ei olisi pihalle pitänyt mennä. melkein lähdin lentoon. pienemmistä nyt puhumattakaan. ja postilaatikostakin oli lippu alhaalla. ei postia tänään. ennen postittomuuspäivä oli aina tiistai. tällä viikolla on muuten tullut jokapäivä postia. 101 ideaa taisi olla ihan lemppari. katsotaan, jos toteuttelisin siitä jotain lähiaikoina.. onhan ilta vain minua ja pikkuherraa varten. kun R ja keijukorva suuntaavat uimahalliin.


nämä puut olivat vahvoja. ne eivät heiluneet tuulessa. ne pysyivät paikallaan ja kutsuivat minua lämmittämään saunaa. vieläkin vähän vilpoinen olo. suuresta kaakaokupista huolimatta. miten aurinkoinen ilma voi olla niin pettävä. niinkuin aamupäivän orava lintulaudalla. ei suostunut vaikeassa asennossa nauttimaan talipalloa pieninä annoksina. vaan puri verkkopussin rikki. ja popsi sen maassa lintulaudan alla. laitoin sille odottamaan kolme lisää. oveluudella joskus pärjää. mutta ilkeä ei saa olla.


kevättuulen keitto:

1pss peruna-sipulisekoitusta
1½ pussia parsakaalipakasteita
keitetään sopivassa määrässä vettä ja survotaan keitinveteen

lisätään 1prk kermaa tms.
(minä keräsin kaloreita clotted creamillä)
pippuria suolaa
sitruunapippuria (kuopion kauppahallista)
tai sitruunamehua

nautitaan hurmaavassa seurassa.
tämän helpommaksi ei "kouluruokailu" voi mennä.
sopivaa palautumispäivän kokkausta.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

rakkauden kehystämä


joskus arjessa kiinnittää huomion. rojukasa ei ehkä olekaan rojukasa. vaan se voi olla kaunis. tai sitä voi katsella armeliaimmin silmin. hyväksyä elämän jäljet. oppia niistä ehkä. kehitellä uutta. ottaa arkeen iloa. kauan sitten ihastuin vihreään ja maalasin pari listanpätkää. jostain se löytyi. ja silkkinauha sattui olemaan käsien uloittuvilla. ja sitten se jäi naulaan hoitopöydän päälle. korut vain kertyivät suihkuun mennessä. aika väripilkku.


pitihän se testailla, miten pikkuherra suostuu kuvattavaksi kehyksissä. silmän ja käden yhteistyö on harjoitteluvaiheessa. ja pitkäjänteisyyttä riittää vain kikatteluun. kyllä meillä olikin iloinen vaipanvaihtotuokio. kun kehys pyöri ja hyöri. kolahti kasvoille. ja sitten ku tuo kulta näyttää niin lahjalta. nuo kehykset lahjapaketilta.


että miten voisi säästellä suukkoja. kun tällaisen lahjan on saanut. ja mitä arvokkaampi lahja. sitä enemmän haluaa pitää huolta. muistattehan, lapsenakin. uusi pyörä sai hyvät huollot ja oli aina lukossa. synttärilahjat pääsivät ylälaatikkoon. monilla se oli ainoa, jossa oli lukko. tällaisessa huoltoa tarvitsevassa arvokkaassa lahjassa on se ilo. että se tuntuu tärkeämmältä päivä päivältä. se ei ruostu. sitä ei jätetä koulun pihalle yksin yöksi. sitä ei halua piilottaa. elävissä rakkauden kehyksissä sitä haluaa katsella.


tilanteet vaihtuvat. arki kulkee soljuvasti hetkestä toiseen. niin paljon unohtuu. mutta niin paljon kertyy sydämeen. turvallisina unohdettuina muistoina. ja ne kantavat meitä. vievät läpi elämäntien. turvallisena, säilöttynä rakkautena.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

väripläjäys



sitruuna on kevät. kyllähän sen tietää jo väristäkin. sitä tarvitaan virkistykseen. siksi se on paras flunssajuoma. yhdessä hunajan kanssa. se tuottaa iloa myös. sitruunapiiras on myös hyvää. en ole tehnyt sitä pitkään aikaan. ennen tein. ja laitoin moninkertaisen annoksen sitruunamehua. jos se sattui hiukan suuhun. se oli tarpeeksi vahvaa. ehkä minä tänään menen ostamaan kermaviiliäkin.


possu on posliinia. se on nykyään tyhjä. kaikki kolikot menevät parkkiautomaattiin. tai keijukorvan possuun. sillä onkin suloinen possukello. senkin voisi josku kuvata. se tuo iloa. enemmän kuin ne kolikot. jotka otetaan lainaan. ku mennään parkkiskirpparille. kerta ei siellä voi maksaa seteleillä. mutta eihän kaksivuotias tarvitse vielä rahaa. ilon vain, kun possuun kolahtaa. isona maksamme ne moninkertaisesti takaisin.

 

löysin tämän väripläjäyksen koneelta. siinähän minulla on ollut ruusupuu. ja iso aurinko. onkohan toteutunut. elämänvirtakin. muistaisimpa paremmin sen hetken, milloin maalasin. oliko itkua vai naurua. taideterapiakurssilla isolla pensselillä maalattu kuitenkin. tuo iloa tähän tiistaihin.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

unilintu


joka päivä se pieni hetki yleensä löytyy. jolloin kuulee omat ajatuksensa. jolloin unelmat, toiveet ja huokaukset ovat todempaa. kuin puklujen pyyhkimiset. potattelut. syötöt. arkirumba. joka päivä se pieni hetki yleensä löytyy. jolloin ehtii maistaa kahvin. jolloin ajatusket virtaavat mielikuvina. suunnitelmina.


silloin sotkua ei synny lisää. tai ei ainakaan rajattomasti. minun ympärilleni ehkä vain. mutta se ei haittaa. omat sotkut on helpompi hallita. helpompi hyväksyä. ja rekisteröidäkin. en minä astu virkkuukoukkujen päälle. en sotkeudu lankarulliin. mutta yksi pieni pinni kantapäässä voi kirvellä silmissä. ei niitä rekisteröi joka sekunti.


kotiimme pikkuhiljaa hiipii kevät. orjantappurakruunuksi muuttui joulukalentereiden kranssi. hymyilyttää. jotenkin niin ihanan rauhaisa ja keväinen olo. vaikka taas pihalla sataa lunta.  pikkuväki näkee unta.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

aamu-unilta anopille


lölleröfiilistely jatkuu. ei ole kauaa. kun heräsin. nautin värikylläistä talo&koti-lehteä aamukahvin kanssa. sain ystävältäni ison pinon vanhoja lehtiä. monesti lehdissä ideat on muutaman vuoden edellä. minua ainakin. joten vanhatkin lehdet tuottavat runsaasti iloa tähän vähitellen muotoutuvaan kotiin.

nyt on keijukorva saatu huijattua laittamaan etanamekko päälle. pikkuherra vaatteissaan. ja rouva itse vielä aivan uninen. *haukoitus* mutta mukava hypätä vaatteisiin mars, kammata hiukset, pestä hampaat ja lähteä nauttimaan anopin luokse lounasta. leppoisaa sunnuntaita kaikille. nauttikaa tekin.

p.s kuvassa ihana eilinen löytöni. viidenkymmenensentin sydänkakkuvuoka. ja vähän kermailua...

lauantai 19. maaliskuuta 2011

lellipennun karkkipäivä


lötkötelessäni lauteilla. hakatessani itseäni tammivihdalla. nauttiessani rauhasta ja hiljaisuudesta. pohdin millaisella nimellä voisin kutsua tätä päivää. sitten se tuli mieleen. lellipennun karkkipäivä. ja nyt en tarkoita jälkeläisiäni. vaan itseäni.


aamulla heräsimme myöhään. miten kerrankin koko perhe oli sitä mieltä, että unta on viimeaikoina ollut liian vähän tarjolla. "hotelliaamiaisen" jälkeen vanhaanporvooseen leikkiin turistia. kiertelyä pikkuputiikeissa. lähinnä minä kiertelin ja muu perhe odotti kadulla. kahvia, teetä, lapsille pääsiäismunat.. sitten kirjakaupasta tämä ihana kirja. myyjä puotti melkein puolet hinnasta kassalla!


kahvilassakäynti. kävelyä. onnellista yhdessäoloa. kotona ruokailtiin kahden. neidin nukkuessa. ja pikkumiehen leikkiessä käsillään. sitten ompelin monta tuntia (lahja tulossa, vielä salaisuus). ja välipalan jälkeen yksin saunaan. on kyllä sellainen olo. että olis saanu valita karkkia niin paljon kuin haluaa. ihan lellipentuolo.


lumi sulaa kovaa vauhtia. jos huomenna paistaa aurinko. katan kahvit pihalle. muiden vuoro saada erityiskohtelua. sillä tänään minulla on todella ollut voimauttava päivä.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

"hundreds and thousands"


elämäni on viime päivinä ollut todella väsyttävää. olen miettinyt paljon. liikaa ehkä. mutta se on ominaista minulle. että ensin kerään ajateltavaa. sitten olen liian täynnä. ja yhtäkkiä koen itseni niin kovin tyhjäksi. enään en säikähdä jokaista romahtamista. niitä tulee. kun mieli on liian toiveita täysi. ideoita pulppuaa. ja aikaa ei ole. tai se kuluu muihin -vaikkakin ehkä tärkeämpiin- asioihin. ja se satuttaa sisältä silti.


mutta minulla on mahtava tukijoukko ympärillä. ihania ystäviä. yksi ihana lupasi tänään tulla piristämään. saapuikin virkkuukoukun kanssa! aina yhtä ihanaa saada virkkaavia ystäviä. joskohan huomenna saisin jo joitain tuotoksiakin näkyville! mutta leipominenhan sitten mukavasti sopikin kakkupäivälle....hommiin siis!


apurini ansioista en enään ihmettele miksi britit ovat valinneet nomparelleille niin ihanan käsitteen.. ( "hundreds and thousands") lattialle ne levähtävät aika hienosti.. välillä leipominen tapahtui meidän kaikkien huutaessa. mutta ennenkuin ehtivät uuniin, oltiin taas kaikki kavereita. tässä talossa ei kyllä suukkoja eikä huutoja säästellä. sitä olisi ehkä mukava oppia. harmoniaa.


kyllä minä taidan nainen olla. ku noin kauniina vielä naiseuden ruusut. viikonloppuiloa. 
pitäkää tekin itsestänne ja läheisistänne huolta. minä ainakin aion.

torstai 17. maaliskuuta 2011

sänkyhommia


joskus sitä oikein havahtuu siihen. että joskus sänky on ollut oma. siis että minä itse siinä nukun. tai lueskelen. petaan sen. tai jätän petaamatta. ja siihen ei muut koske. vieraat joskus heittäneet päiväpeiton päälle, ennenkuin istuutuneet jakkaroiden puutteissa. silloin opiskelijakämpissäni. nykyään en ole varma. että minkä päällä taas makaan. jaa, legopalikka. jaa, se oliki lusikka. kynä. mitä-ikinä.


jokatapauksessa sänky ei ole enään minun. onhan se mieheni. ja hernekin nukkuu siinä. mutta se on myös keijukorvan trampoliini. se on myös leikkipaikka. milloin sen valtaavat muovieläimet. milloin siellä lueskellaan. tulee kyllä mieleen lapsuus. nyt ymmärrän. miksi äiti kiirehti petaamaan vuoteen aamuisin. aina sinne piti mennä. isonakin loikoilemaan. ja joskus käydessä vieläkin.


meidän rinteestä lumi sulaa kovaa vauhtia. luonto ei enää lepää. se venyttelee pitkän talven jälkeen. se puskee pois lumipeittoa. se haluaa uudelleen kevätpeiton. sinivuokkoja. ja sen jälkeen lubiinit. jotka tuovat mieleeni häät. ojanpenkalta pääsivät juhlaa koristamaan. ruiskaunokin jälkeen kaunein luonnonkukka. että mä tykkäänki rikkaruohoista.


ompeluinnostukseni senkun jatkuu. eilen sai keijukorva kevätlakanat vanhasta pussilakanastani. lapsuudesta tutut värit. hempeät. ja kerta nukkekin on innokas nukkuja, niin äsköttäin päräytin sillekin pussilakanan. vaikka nauratti illalla, uimahallireissulainen ei todellakaan hyväksynyt uusia lakanoita. veti vain sängystään pois ja tahtoi edelliset tilalle. niinpä lupasin pikkueläimen tehdä samasta kankaasta. tuolla se nyt on tyynyllä. ja kerta ei muodosta arvaa, voin kertoa. se on lammas!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

uusia mummoja


venäjänmaa antoi lapsilleen
 vanhoja mummoja
ja niiden sisällä
oli uusia mummoja


muistan aina ala-asteikäisyydestä tämän laulun. tai sitten siitä tulee ennemminkin mieleen ala-asteajat. muistatteko? paljon en silloin laulusta ymmärtänyt. enkä ehkä vieläkään kaikkea. ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen en ole kuullut.

isosiskollani oli puinen iso punainen. lappiksen mummolassakin taisi olla. nyt meilläkin. tikattuna patalappuun. pitihän kahvipannunsuojuksen kaveri saada. ja arvatkaa vain, mitkä fiilikset. minä taidan ihastua ompelemiseen.

mielessä rakkaat


minulla on useita kummipoikia. 5 omaa. 3 yhteistä mieheni kanssa. ja vielä tavallaan hänenkin kummipojat. kummityttöjä meillä on molemmilla yhdet. ei yhteisiä vielä. joten hyvin poikavoittoisia ovat nämä kummilapset ympärillämme. ja pojille on paljon vaikeampi keksiä lahjoja. varsinkin, kun tykkään tehdä itse. laukut ja korut kun ovat tyttöjen mieleen. vaikka useampi vuodessakin.


vielä en osaa tehdä kunnon räpättejä polkupyöriin. leija ehkä onnistuisi. mutta kesälapsi täyttää vasta ensikesänä 3. tietysti elokuun pojille voisi leijan joskus tehdä. muutenkin olen kokenut, että pehmolelujen lisäksi lähes kaikki pojille suunnatut lelut olisi hyvä tehdä puusta. ehkä jotain päivänä sen opin vielä.


mutta tämän viirinauhan alla. saa rakas kummipoikamme puhaltaa kakustaan ensimmäisen kynttilänsä. tänään. onnea kulta, sinne lähes-maapallon-toiselle-puolelle. mielessä olet. suukkoja!!!

tiistai 15. maaliskuuta 2011

kevät


kevät on vivaldin kevät. että vedet virtaavat. että aurinko lämmittää. että enemmän liikettä kuin pysähtyneisyyttä. että linnut taas laulaa. vesi tippasee räystäältä. yö jäädyttää puihin timanttinsa kuitenkin.


kevät on katselemista taivaalle. pian palaavat linnut. puut ilman silmuja vielä. pajunkissat kyllä ovat kasvaneet ja pulskistuneet. ei lunta. ei lehtiä. aurinkosininen taivas. muistan miten kohta on aika, että puut saavat riippukeinunsa. kun taivasta ei enää näy. olen lehtivarjojen alla.


leikkimökkiin pääsee pian. kun kevät vihdoin enemmän koittaa. vielä lunta valtavasti. yli polvien ainakin. mutta kevätsiivo ja remontti odottavat. paljon värejä. nyt on jääneet kynttilät sytyttämättä. joulukranssi onneksi laitettiin ajoissa. kuka olisi taas arvannut näin lumista talvea.


auringossa on hyvä levätä. olla pihalla. miksi istuisin sisällä ja katsoisin likaisia ikkunoita. kevät paljastaa aina tekemättömät työt. tavallaan se on rasittavaa ja väsyttävääkin. keväällä meinaan monesti tehdä enemmän kuin jaksan. siksi kevääseen kuuluu myös alakulo ja väsy. vähän niinkuin lumimassa väsähtää auringosta. painuu kasaan. sellaisiakin päiviä minulla keväisin on. mutta pikkuherne on tietämätön millaisia keväät on. harjoittelee ensimmäistään.


mutta jos olenkin joskus allapäin. tiedän, että myös maa on taideteoksia täynnä. auringon sulattamia läikkiä. paunautumisen jälkeisiä jäämuotoja. keppejä. risuja. miljoonia havunneulasia. niistä voi oppia. niistä voi nauttia. siksi ei tule välttää alaspainuneita kasvojakaan. ne näkevät valon kyllä.