maanantai 21. maaliskuuta 2011

unilintu


joka päivä se pieni hetki yleensä löytyy. jolloin kuulee omat ajatuksensa. jolloin unelmat, toiveet ja huokaukset ovat todempaa. kuin puklujen pyyhkimiset. potattelut. syötöt. arkirumba. joka päivä se pieni hetki yleensä löytyy. jolloin ehtii maistaa kahvin. jolloin ajatusket virtaavat mielikuvina. suunnitelmina.


silloin sotkua ei synny lisää. tai ei ainakaan rajattomasti. minun ympärilleni ehkä vain. mutta se ei haittaa. omat sotkut on helpompi hallita. helpompi hyväksyä. ja rekisteröidäkin. en minä astu virkkuukoukkujen päälle. en sotkeudu lankarulliin. mutta yksi pieni pinni kantapäässä voi kirvellä silmissä. ei niitä rekisteröi joka sekunti.


kotiimme pikkuhiljaa hiipii kevät. orjantappurakruunuksi muuttui joulukalentereiden kranssi. hymyilyttää. jotenkin niin ihanan rauhaisa ja keväinen olo. vaikka taas pihalla sataa lunta.  pikkuväki näkee unta.

4 kommenttia:

Anne kirjoitti...

Ootko virkannut itse tyynynpäällisiä tai ton sängynpeiton? Kaunista!

Larppa Aliisa kirjoitti...

apua. siis ei todellakaan mun tekemiä. sohvan päälle heitin palan verhoa, ku ankea tuo väri muutoin. eikä se ees oo sänky, vaikka yhtenä yönä meinasin siihen nukahtaa. ja tyynytki kaupasta. ne vain sattui oleen muutaman minuutin paikallaa. ettei niitä heitelty eikä niitten päälle pompittu eikä niistä tehty majaa.

Yöttö kirjoitti...

Ihana orjantappurakruunu, tahtoo samanlaisen omille pikkumunille :)

Larppa Aliisa kirjoitti...

orjantappurakruunu on halkaisijaltaan varmaan puolimetriä. olisko tuomea tai pihlajaa. en muista enää, vaikka syksyllä sen tein! ja kuvassa näyttää vinommalta kuin onkaan:D tee ihmeessä. helppo vaihtaa koristeita vuodenajan mukaan.