keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

mitä ihmettä!?


moi. mun nimi on kaveri. saatan hetken torkahtaa. ja sitten tarvin taas muita. joskus torkun puolituntiakin. mutta en monesti kotona. autossa tai kylässä tai kävelyllä vain. ja sitten minä haluan olla sylissä. lähellä. koneen surina ei ole tarpeeksi hyvä syy nukkua kunnolla....


minä puolestaan olen pikkukokki. minuun sullotaan kankaita ja kyllä yritän tehdä mitä pystyn. sulloja vain on vähän kärsimätön ja taitamaton. ymmärtäkää siis jälkeäni. tällaisissa työolosuhteissa ei aina huvita. eikä pystykään. tiedättehän. liian vähän työntekijöitä ja aikaa. liian suureellisia suunnitelmia. voi byrokraattiani.


pinkki on surraajan lempiväreistä.  siksi se kuluu hetkittäin. vaikka kilometri tässäkin vastaanottamassa kevättä. värikästä ja ehkä myöhemmin romanttistakin. minulla olisi tietty oikeakin väylä kulkea. mutta silti minut ohjataan välillä todella hölmöjä kiertoteitä pitkin...


minä olen ompelijaharjoittelija nimeltä laura. toivon kyllä roskiin päätyvän enemmän kangasta kuin lankaa. mutta miten ihmeessä saan koneet sylttäämään. vanha singerini on ystäväni mielestä räjähdyspisteessä ja saattaa leikata kiinni tai jotain yhtä mukavaa. siksi pikkukokki pääsi tänään hommiin. mutta projektit tunnetusti kestävät kauan tai jäävät kesken.. innolla jään odottamaan, miten tämän väriläiskän käy!


mitä ihmettä, siis ompelujuttuja. tämä on harvinaista herkkua... siksikin lupaan iloita jokaisesta kommentista!

2 kommenttia:

Iiris kirjoitti...

Mullaki ompelukonerahat tilillä...
Pääsis vaan pian käyttämään!

Lilli kirjoitti...

Minä olen koittanut kerätä rahaa saumuriin, mutta aina ne hupenee johonkin ennen kuin ostamaan pääsen. Kelpais käytetty kone, kunhan ois kone.
Ommella tykkään, ja enää ei ees sylttää kovin paljon ;) mutta pinkistä en tykkää. Lime ja keltainen on kevät ja minun värit. Ja oranssi.