maanantai 29. lokakuuta 2012

hitaantuvia ajatuksia


"joskus onnistaa", sanoi peppi neiti rosenblomille, välttyessään hyväntekeväisyyssopan syönniltä. peppi myös sanoo, ettei osaa sanoa ei. kuulin sen vasta menneellä viikolla. ja jotenkin se satutti minua. itse olen elämäni aikana opetellut rajojani. silloin, kun olin väsynyt huomattuani käyttäväni paljon enemmän aikaa toisten hyvinvointiin kuin omaani. enkä tarkoita lapsiani nyt. vaan sellaisia ihmisiä, jotka oppivat keneltä kannattaa pyytää.

ja kai minä vieläkin löydän itseni siitä monesti. halusta miellyttää. olla mukava- sillä onhan niin, että mukaville halutaan olla mukava takaisin. mutta että oppisin erottamaan yhteistoiminnan ja hyötysuhteen eron. joskus nämä asiat ovat selkeitä. ja jokainen joustaa joskus. ei se ole pelottavaa olla tarvitseva välillä. ja sydämestään lahjoitetut hetket. ne antavat itsellekin paljon.


minä olen ollut hieman kiireinen. yhtäkkiä elämässä aikatauluja ja tapaamisia. sattui vain sopivasti samalle viikolla. miellyttäviä asioita. mutta niistäkin voi tulla niin väsyneeksi, että jättää osan jopa väliin. ehkä se on onni, ettei elämässä ilo ja suru ole jaettu tasaisesti kalenteriin. vaan välillä elämä ottaa, välillä antaa. ja niiden vuoropuhelussa voin tarkastella itseäni taas. sillä muuta minulla ei ole kuin itseni. kaikki muu tässä. lainaa tai lahjaa. useasti molempia.

tänään minä aion opetella uusia asioita. minulla on tavoitteita itseni kanssa taas. arkemme kaipaa tasapainottumista. sellaista hitauden hyväksymistä. ja minä olen siinä huono. minä olen sellainen, joka jättää kaikkea kesken. ideoi ja aloittaa. ja sitten pomppaan jo toisaalle. mutta että minä opin vielä. ehkä minä istahdan alas lasten nukahdettua. kirjoitan itselleni kirjeen.

3 kommenttia:

aniiri kirjoitti...

Kirje itselle on hyvä.
Kirje nuorelle itselle.
Itselle lapsena.
Itselle vanhana.
Nyt.
Minuna minulle.

Sydän.

houtten kirjoitti...

Kävin taas lukemassa. Ihana sinä.
Pomppiminen kuulostaa tutulta.
Olisi mukava nähdä taas joskus.

larppa aliisa kirjoitti...

Olisipa ilo. Kokoontua. Kohta se käärö, ehtiikö jo ennen joulua?