sade maisemassa

syksy ja kesä. ne molemmat ovat antaneet meille sadetta. silti olen tuntenut enimmäkseen väsymystä. ja vasta sitten onnea. kiitollisuutta. iloa. näissä kuvissa näkyy, että piha keskeneräinen. mutta muuttuu. ensimmäisen kuvan takaa ei näy punainen mökki. joka alemmassa kuvasssa on jo poissa. sen sijaan pihassa sojottavat öljyputkia ja lipputangon torso. vinossa viilettävät pihalamput. voi, kun koittaisi se päivä. edes joskus. että kokisin pihamme kauttaaltaan valmiina. kauniina.

kotiruokaa

 

minulle on tärkeä leipoa itse. jos saamme vieraita. tai muutenkin ollessamme kotona. minusta on mukava tietää. että tarjottavien ainesosat ovat selkeitä ja yksinkertaisia. että minun tarjoamassani ruoassa ei ole lisäaineita, joista en ymmärrä. tottakai mekin syömme väliin valmiita ruokia. enkä ole niinkutsuttu luomu- tai lähiruokaihminen. siis sellainen, että se olisi aina tavoite. tarkoitan vain reilusti kotiruokaa. enimmäkseen raaka-aineista. monesti kyllä pakastekasviksia. joiden ravintoarvojen olen muuten kuullut olevan paremmat kuin monien talvivihannesten kaupoissa.

  

meidän kylällä asuu saksalainen mies. joka leipoo todella hyviä leipiä. olen ostanut häneltä joulupöytäämme saaristolaisleipää, jossa on puolukkaa. meillä oli taannoin tupperikutsut. ja se täti opetti leipomaan saaristolaisleipää itse. sehän olikin helppoa. ja eilisen perusteella voin sanoa osaavani sen nyt. pitää vielä kokeilla puolukkaversiota. vaikka toisaalta. jouluna on ihana hakea se leipä joulutoriltakin. (kyllä jouluakin voi jo miettiä. hain jo adventtikynttilät ikealta..) mutta tehdäksesi itse tätä maittavaa leipää, annan toki ohjeen. joka ei siis ole omani.

 

SAARISTOLAISLEIPÄ (3kpl)

1 litra piimää (lämmitä kädenlämpöiseksi mikrossa)

1½  palaa hiivaa (minä käytin kuivahiivaa)

3 dl kaljamaltaita

3 dl ruisjauhoa

3 dl vehnälesettä

9 dl vehnäjauhoa
4 tl suolaa

3 dl siirappia

sekoita piimä ja hiiva keskenään. paitsi jos käytät kuivahiivaa, sekoita se kaikkien muiden kuivien aineiden keskelle. sitten sekoita piimään. lisää siirappi. jaa 3 leipävuokaan. anna kohota liinan alla, kunnes taas muistat niiden läsnäolon.

uuni 175 astetta. paista ensin 20min. sitten lisää päälle folio tai silikoonileivinalusta. ja jatka paistamista vielä 50min. ota pois uunista. anna jähtyä vuoassa. itse irrotin vasta aamulla, olivat liinan alla yön yli. säilyy parikin viikkoa jääkaapissa. voi myös pakastaa. todella todella hyvää. 

nyt uunissa jo toisenlaiset vuokaleivät. tietää, että on syksy. kun tekee mieli leipäkin leipoa itse.

onnellista syyspäivää, te kaikki.

tervetuloa onnellinen syksy!

 

minä olen onnellinen syksystä. siitä miten luonto rauhoittuu lepoon. miten kiireellisyys lakkaa. liikkeet hidastuu. ja siinä samalla kuitenkin. ideoiden ja istumisen aikaa enemmän. toteutuvia ajatuksia. 

viimeaikoina olen miettinyt pihan laittoa paljon. vanha pihamökki lähti kaatopaikalle. puita on kaatunut ja kaatuu. vähän avaruutta. ja sitten väriläisköjä. spray-maalattuja parvekelaatikoita. ystävältä kanervalasti. värikkäitä talipallosydeemeitä.  vielä pitäisi maalata muutamia juttuja. ostella lisää kanervalasteja. tuhota poltettavia risupinoja.

mutta seuraavaksi laittamaan paikkaa hampaaseen. onnellinen loma. siis että mies viikon kotona. ehtii ehkä tekemään jotain ekstraa. ja sitten kulkemaan hammaslääkärissä keskellä päivää. 

millä mielin siellä ollaan syksystä? sade on hyvä syy istahtaa sohvalle ja virkata, eikö vain. ja iltayöstä ajattelin saaristolaisleipiä uuniin. huomenna on jyväleipien vuoro!ja jospas jo tälläviikolla sieltä kamerahuollosta soittelisivat. olis ihana saada oma takaisin pitkästä aikaa.

etsimässä tietä jota kuljemme

missä olla. missä pysähtyä. missä yöpyä. kenen kanssa. ja kukakohan sitten minäkin itse. hiljaisutta enimmäkseen.  kohtaamisia.  ensimmäistä kertaa lapsi yötä ilman äitiä tai isää. etsimässä yhteistä mieltä. etsimässä yhteistä kieltä.

etsimässä juhlaa arjen keskelle. etsimässä rakkautta. etsimässä syitä nähdä toisessa kaunis. että unohtaisi kiukun. huudon. tyytymättömyyden. halun paeta kokonaan pois. halun jättää koko matka kesken. jakaa lusikat. niinkuin ne sanovat. että välttyisimme kaikelta siltä. että ehtisimme kuulla ilmapiirin. jota hengitämme.

eikä asiat muutu kertaheitolla. mutta että suuntia tarkastaisi. matkakumppanuutta. ja sen voin sanoa. että harvoin minä herään sellaiseen sateeseen. vielä ehkä on toivoa.

kuoppa

pieniäsuuria asioita. koko päivän täydeltä. enkä minä osaa enää sanoa sanaakaan. onni on ystävä. onni on niissä joiden sanoissa on tuttu sointi. ja joskus. vaikka luulisi ettei tukea olekaan. sitä saa yllättävältä taholta. ja jos käveleekin kovaa. on hyvä pysähtyä. tärkeimpien sanojen kohdalla.

iPadin villatakki

kesä alkaa jäädä taakse. vielä vähän luonnossa väriä ja iloa. pian ruska. viileät, tuuliset päivät me jo tunnemmekin. on aika vetäistä villapaita päälle. ehkä pipokin jo päähän. osa meistä kääriytyy huiviin. osa itseensä. omaan lämpöönsä. kesällä niin menevät ja avoimet ihmiset saattavat taas alkaa viettämään aikaa kotisohvalla.

ja pimeys. se tulee päivä päivältä aikaisemmin. siksi en halua piilottaa itseäni mustiin vaatteisiin syksyllä. värien tulee hehkua. minä en ole yhtä kuin pimeä. minä en ole osa tätä vuodenaikaa. vaan minä loistan. iloitsen. laulan. tanssin. yhdessä syksyisten puiden. yhdessä syksyisten tuulten. tuulkaa vaan. tulkaa vaan tuulet.

sentään suojakotelo kehittyi taas. sai tuulia varten kuminauhan reunoihinsa. että ei varmasti putoa päältä pahimmassakaan tuulessa. vaan pysyy tiukasti. lämmittää ja pehmentää kovia ajatuksia. ja jakaa. antaa lämmön sylissänpitäjälle myös.

ja tiukanpaikan tullen. jos käpertyy rullalle. saa itsestään tukea. (minä olin joulumarkkinafiiliksissä jo tänään. ja ensimmäinen villatakki valmistui. näitä tulee varmasti lisää. ihanaa. värien leikkiä.)

keinutan

tämä on minun 460. blogiteksti. niin monta ajatusta olen elämästäni saanut tallentaa. niin monta arjen kaunistuttajaa. arjen kauhistuttajaa olen kokenut. pieniä otoksia niin paljon laajemmasta elämästäni. elämänmakuisia varmasti. mutta vain osa todellisuutta. siitä keskustelin tänään.  miksi kirjoitan. miksi säilön. mitä haluan muistaa. mitä unohtaa.

bloggaaminen on vapaus. ilo. silti joskus siitä koki paineitakin. aluksi. nyt teen kun muistan ja ehdin. ei jatkuvasti mielessä enää. aloitin käsitöiden kanssa. nyt muuttunut olosuhteiden pakosta enemmän vain päiväkirjaksi eletystä. pienistä hetkistä. 

meidän olohuoneessamme on kaksi katosta roikkuvaa. riippukeinu ja keinu. lapset rakastavat roikkua riippukeinussa. heiluvat siinä aamusta iltaan. joskus se menee solmulle. kun hulinaa ja vauhtia muutenkin. sitten katossa on keinu. vauvakeinu oikeastaan. vielä ei meidän nuorin siihen pääse. mutta keskimmäiselle se on mieluisa vankila. vaikka aina halutessaan pääsee kyllä siitä pois. mutta hetken pois jaloista. tekemästä tyhmyyksiä. molemmille iloa tuottava aika.