tiistai 13. joulukuuta 2011

joulukorttikuva


me aikuiset emme saa mitään aikaiseksi. ainakaan jos vertaa näihin virtapattereihin. ei mene ku sekunti, niin jo on naama mustana. sohvasta tyynyt lattialla. vessapaperirulla levitettynä käsienpesualtaaseen. tai kuivakakun päällinen kauttaaltaan hampaanjäljissä.

voi taivas, jos tämän kaiken energian voisi kanavoida vaikka sitten siihen maailmanrauhan saavuttamiseen. on sen verran maailmassa lapsia, että ei olis pitkä aika, kun kaikki hipois täydellisyyttä. rosvot olis muuttuneet puistotädeiksi ja murhamiehet lakaisivat katuja, kantaisivat vanhusten ostoskasseja ja soittaisivat nokkahuilua alikulkutunnellissa.

olenhan minä itsekin ollut lapsi. muriaanein kuningaskin monta kertaa. ja heti tästä viiksiniekasta tulikin mieleen se viiksien värjääminen. pitäisiköhän tänävuonna jättää siivet, tonttulakit, piparkakut tai joulukuuset vallan pois, ja repäistä tällaisella joulukorttikuvalla. pitäis olla kohta postissakin jo!

hip hei ja kohti iltaa. millä fiiliksillä siellä?

1 kommentti:

Satu kirjoitti...

Sieluni silmin voin kuvitella sanat sinun suuhusi. Spontaanisti mutta lepposasti.

Kävimme siellä teillä päin -meillä oli näköjän yhteisiä ystäviä.

Ja minä olen miettinyt, miten oppisin kuuntelemaan paremmin. Sitäkin, mitä positiivarit tänään opetti:
"Kynttilän valo ei siitä himmene,
että sen liekillä sytyttää toisenkin kynttilän."

Ensi vuoden unelmien listaan tuli kahdeksan kohtaa. Jos olisin lapsi, energiani riittäisi toteuttamaan niistä kaikki. Mutta olenkin rajallinen aikuinen ja pyrin viiteen.

Rauhallista joulua teille!