tiistai 14. helmikuuta 2012

sanoja vain ja ehkä mielikuvia

tänään en jaksa kuvittaa ajatuksiani. kuvitella mitään näkyvää. mielikuvia vain. ystävien päivänä. ystävyyspäivänä. ku ei ystävyys koskaan niin selkeää. piirrettyä. pysähtynyttä.

monta kertaa kipeitä ja suoria sanoja kuitenkin. sellaista, mikä ottaa kiinni ja laittaa katsomaan peiliin. ja silti toisaalta. hiljaista myötäeloa, mukautuvuutta ja joustavuutta. kuin barbababojen joukko. jatkuva muutos oloissa ja suhteissa.

minulla on paljon tuttuja. minulla on paljon kavereita. ja se on lahja. mutta ystävyytenä ajattelen jotakin niin kovin syvää. oikeasti aitoa. todellista kohtaamista. ehkä liikaakin ajattelen, sillä pelkään puhumasta kestään ystävänäni. ennenkuin ystävyys on jotenkin virallistettu. sanottu ääneen yhdessä.

ja sitäkin mietin, miten helpompi olisi viettää läheistenpäivää. läheinen on mielestän paljon kauniimpi sana. sellainen, että on tärkeä. ja siinä lähellä. elämässä arkea. tai jakamassa arkihetketkin. ja se tuntuu hyvältä. että on ketä suukottaa. kotonakin. vaikka välillä tuntuu, että kosketus ahdistaa. että pitäkää lapset hetken näppinne erossa minusta. antakaa istua minuutti rauhassa.

ja sitten taas kädet ojolla. että tule syliin ja suukota. höpötetään ja kutitetaan. mutta ystävien kanssa se on eri. kosketamme ehkä nähdessämme pitkästä aikaa. tai jäähyväisiksi. halaaminen. ja joskus onniteltaessa tai sanoessa lohdutuksia suruun. tuli mieleen teiniajan tsemppihalit. kosketuksella silloin niin erilainen merkitys. itsestä ja toisesta opettava.

tai lumisota poikien kanssa. että sai vähän koskea edes. pyristellä vastaan, vältellä lumipesuja. vaikka mitä siinä muuta ihmeteltiin. ku että olet poika ja minä tyttö. kohdattiin kaksikymmentäkuusi sekuntia. oi niitä nuoria rakkauksia.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea elämän ihmeestä!päivi

Talvikki kirjoitti...

Mukava lukea näitä sun ajatuksia! Ovat niin oikeassa... niin täynnä ajatusta.

ja on ollut jännä huomata sinussa tämäkin puoli... muistan sinut noilta nuoruusvuosilta =)villinä ja vapaana... =)

Kuulin tästä blogista eräältä tutultani, ja siitä saakka olen satunnaisesti lukenut tätä. Mielenkiinnolla.

Onnellisia päiviä, ja toivotaan pikaista paranemista!

Minäkin täällä kotona... viiden lapsen kanssa. Tällä hetkellä kaikki terveinä. =)

larppa aliisa kirjoitti...

kiitos päivi. kesävauva tuntuu mukavalta ajatukselta. kun nämä toiset syntyneet lumisateen aikana. että jos sanonta, ei kahta ilman kolmatta, todella pitänee paikkansa, sataa juhannuksenakin vielä lunta!

talvikki, et arvaa, miten olen miettinyt, kuka kumma olet. aina täytellessäni tiskikonetta. ja sekin on hassua, että minä olen aina ollut myös tätä. sitä vain on ehkä ollut hankalampi tuoda esille.