olen katsellut merta useina elämäni vuosina. nuorena se oli läsnä vain syksyistä kevääseen. kesät vietimme järven läheisyydessä. mutta monet nuoruuteni etsivät ajatukset olen saanut silti merenrannalla pohtia. heittää kysymyksiä tuuleen ja antaa liikkuvan veden rauhoittaa levotonta mieltä.
opiskellessani sain myös katsella usein merta. lähempää kuin koskaan. ja aina minulle on löytynyt se kivi. minä en tarvitse merta onnelliseen eloon. minä tarvin merta, kun minun on paha olla. vaikka olen minä onnellisenakin ollut rannoilla monta kertaa. antanut tuulen löyhyttää muutenkin löyhää mieltä. ja hiuksiakin. nauttinut ystävieni seurasta.
tänään ja eilen eksyimme taas rannoille. perheenä se on niin erilaista. en osaa ottaa omaa kivenmurikkaani. en osaa ottaa ajatuksille lepoa samalla lailla. vaikka periaatteessa siihen ei tarvittaisi, kuin ilmoitus. meen ja tuun, ku on mukavampi mieli. mutta tiedänhän senkin. jo tuoksu voi auttaa paljon. niinkuin kerran sisäsuomessa huomasin. enkä vieläkään ole löytänyt vastausta sille hetkelle merituulta. ehkä lähetetty lohtu.
p.s mieltä ja kehoa voi piristää myös nauttimalla kesäjuomia. ja ehkä esteettistä silmääkin. sillä niin ihanasti jäi kerroksittain tämäkin. fantaa-ananansmehua-mansikkasiirappia. iloisia ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti