sillä aurinkojahan on vain yksi. tai yksi aurinko meille. muita planeettoja, muita aurinkokuntiakin on. kyllähän me sen tiedämme. lapsuuden oppikouluissa jo kerrottu. mutta silti kuva voi vääristää. näyttää hetken. jolloin niitä olisi enemmän. tai muutenkin. ja taas joskus kun valo jo sammunut. pimeässä yhä näyttää loistavan lamppu. liikkuu silmien mukana. pitäessämme katsetta siinä.
ja miten tästä voimme puhua ääneen. miten voimme sanoa näkevämme niin monta aurinkoa. jos sitä ei aina huomaa. liikkuvassa elämässä. kamera sen tallentaa. se ottaa vain hetken talteen. ei näe kokonaisuutta. ja sitten se siinä keskellä. niin paljon selväreunaisempana kuin se oikea. sädehdintää ja valoa ja lämpöä antava. ja kun sen näyttää toisille. pyrkii selittämään. se muuttuu. ja se minuun sattuu. joskus niin että voisin huutaa. ja silti suu kuin tukittu ja sidottu. vaikenen häpeästä. mutta hiljaa pyydän. näy valo. säteile lämpö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti