tuunattu kylmälaukku

tarvitaan:

vanha tylsä kylmälaukku

googlen kuvahaku

word- tekstinkäsittelyohjelma

(jolla sai kätevästi vaihdettua kukan väriä)

tarra-arkkeja

tulostin

sakset

kynnet

jotku päivät vaan on näköjään luotuja kaikkeen tuunailuun. niinkuin tämä. pikkuherran päiväunien aikaan, odotellessamme suklaakakkua uunista, päätin yllyttää tyttäreni tuunaamaan kanssani kylmälaukkuamme. ja mielestäni siitä tuli hauska. enää puuttuu sellainen värikäs festaribussi, johon vois perheen laittaa. ja sitten ajeltais ympäri pikkukyliä ja nautittais piknikeistä.

kerran lehdessä oli hauskasti tuunattuja styroksisia kylmälaukkuja. siitä asti olen haaveillut sellaisesta. mutta tämä pitää todella hyvin lämmön kaukana. kesäisin pidämme paria isoa limsapulloa vedellä täytettynä pakkasessa. nopeasti pääsee retkelle, kun "kylmäkallet" valmiina. ne haiduttaa hitaasti pois kylmyyttään, pitäen eväät useita vuorokausia kylmänä. ja lopuksi on vielä juomavettä käytettävissä. suosittelen!

maistuisiko lasillinen mansikkaista?

vanhat limpparipullot pääsivät käsittelyyn. rikkinäiset, vaikkakin muistoja tuovat pullot olivat päästäneet etikettinsä repsahtamaan. ensimmäisen ostin miehelleni joskus avioliittomme alkuaikoina. ja toisen jo täällä asustellessamme. niinkuin muistojen herättäjäksi. mustikkalimsaa. 

vapuksi teimme simapulloille etikettejä. nyt minulla on kellarissa projekti. sellainen, että pinkkiä käsissäni. ja siihen liittyen halusin näihin kesäksi uudet etiketit. ristiäisiin voisi sitten laittaa vauvan kuvalla ja tuoteselosteella. mietinnässä juhlajuomia jo. mutta nyt kesänajan saavat olla vain kesäjuomaa. väliin vettä, mehua, limppariakin ehkä (jos jaksaa varovasti kaataa, ettei hapot lähde). 

keittiöstä neiti huutelee. että tuuppa äiti jo leipoon sitä kakkua. uuden kakkuvadin kunniaksi lupasin, että leipaisemme kakun. sorry, nyt mun mentävä on. vaikkei myrsky revikään puita.

kivi sanoo plumbs kun se sukeltaa

me katosimme hetkeksi ennen unta merenrannalle. sillä iltatoimien odottaminen kotona tuntui liian raskaalta ajatukselta. ainakaan en enään ajattele meidän lapsien olevan kovin rauhallisia. sentään kumpikaan ei uinut.

kesä on ihanaa aikaa. voi mahdoton tätä valoa. värejä. vaikka lämmin ei tänään ole ollutkaan. mutta niin helppoa lähteminen. kengät jalkaan ja menoksi. ei lämmityspiuhoja, villapukuja. ei suunnitelmallisuutta. huomenna alkaa taas uusi viikko.

ruusuja jokaiselle

juhlapäivän aamu. ajatukset pikkusiskossa. miten hän on aamusta pukeutunut. jännittänyt. aloittanut suuren päivänsä. ja miten illalla kotitalomme pihapiiri täyttyy naurusta. pöydät notkuvat, niinkuin aina. mitä makeimpia herkkuja. ei sellaisia, mitä minä väännän. vaan ajatuksin tehtyjä. monenmoisia. sellainen on äitini. ja me täällä kauempana. jäämme paitsi siitä kaikesta. siitä haikea mieli.

vaikka onneksi muita juhlia lähempänä. mieheni sukua. me puemme itsemme sinne. toivomme jaksavamme vaikka vielä vähän puolikuntoisia olemmekin. siksi aamusta väsäsimme pikkuneidin kanssa uudet hiuskoristeet. tylliä. mutta sen minä sanon, että uudet keltaiset korkokenkäni ovat liian korkeat kävellä. ne laitan vasta seuraaviin juhliin. kolme päivää ei tainnut olla tarpeeksi minulle aikaa opetella!

äth-siu on uutta kiinaa ja tarkoittaa "paranen kyllä"

lapsena pakkasimme itsemme autoon aina kesäloman alkaessa. kyytiin mahtuivat niin hevoset, ihmiset, koirat, joskus pyöriä ja mopojakin. asuimme aina kesät kesäkodissamme. ja vasta reilun kahden kuukauden kuluttua pääsimme takaisin omien kirjoituspöytien laatikoidemme ja ystäviemme seuraan. niin kesän alussa kuin lopussa rakensimme ystävyyssuhteemme uudelleen. lapsena tuollainen aika tuntui pitkältä. vaikka mukavaa vaihtelua se enimmäkseen olikin.

me kyllä haaveilemme kesäkodista. mutta emme niin pitkäaikaisesti. mutta että olisi paikka, minne mennä välillä. mutta annetaan lainan lyhentyä ensin. on meillä mökkejä saada lainaan, jos innostumme. mummuni kotitaloon lapin rajalle olisi ihana päästä loppukesästä.

nyt meillä on viimeinen kevät ilman lasten kevätjuhlia. neiti sai eilen keltaisen kirjeen. lempivärisensä. hänet on hyväksytty syksyllä kerholaiseksi. ihanaa, että ottivat, vaikka onkin tarkoitettu isommille. mutta jos se eskarin odottaminen loppuisi vähäksi aikaa. kyllä minä jo yöllä mietin, että noin iso tyttö minulla. kerholainen. kertakaikkiaan!

mieheni pois töistä. pärskii kuin hevonen. taitaa jäädä kaikki juhlakutsut nyt käyttämättä. teimme helppoa ruokaa, valmiiksi paistettua kanaa kaupasta. herkkusalaatteja. ja jälkkäriksi purkkimadariinejä ja tuoreita mansikoita. kuorrutettuna turkkilaisella jugurtilla, jonka sekaan heittelin vaniljasokeria, steviaa ja puolikkaan sitruunan mehun. vain mintunlehti puuttui. ehkä me kestimme sen.

possumaha

lapsena luulin, että käteen piirretty teksti voi kulkea veren mukana ympäri kehoa. ja leiman lailla laittaa koko kropan täyteen samaa tekstiä. siksi olin varovainen kirjoittaessani kämmeneni sisäpuolelle sydämeen nimikirjaimia. ettei kukaan arvaisi rakkauteni kohteita. luulin tosissani. en tiedä, miten se piirtely meiltä kiellettiin. jotenkin sanottiin kai, että se voi levitä ja olla myrkyllinen.

minä kyllä huudan neidille väliin tosissani, ettei käsiin ja jalkoihin piirretä. ei omiin eikä toisten. mutta kun eilen nauroimme napaani kärsäksi. ja mieheni vielä heitti sen olevan vauvan nenä, joka näkyy. niin en voinut vastustaa kiusausta piirtää siihen kärsän. ja nopeasti ympärille possunpään. tietty neidistä se näytti enemmän angry birdsiltä. niinku nyt kaikki. ai, että me naurettiin paljon videoidessamme possun eleitä. siihen asti ei ole pokkaa sentään, että sen tänne liittäisin. mutta aika hauskoja ilmeitä saa pienillä liikkeillä.

kylläkai tää elo on niin hullua välillä. huumori auttaa jaksamaan tätä kaikkea. itseäni ennenkaikkea.

nuhaisiin neniin

meillä kesään kuuluu nenäsumutteet ja pillerit. olen lapsesta asti ollut allerginen siitepölyille. se ei kyllä tee kovinkaan mukavaa kesäajoista. mutta onneksi lääkkeitä on keksitty. alkoivat ahdistamaan liesituulettimen päällä. mutta näkyvillä on oltava, että muistaisin. vitamiinipilleritkin otamme lasten kanssa aina muistaessamme, puoli kourallista kerralla. sitten keksin ujuttaa lääkkeet vähän nätimmin. akryylimaalilla vetasin espressopurkkeja. ja dymolla kylkeen teksti.

en tiedä tuleeko minuun vielä varsinainenkin flunssa. lapset olleet kuumeessa, ensin neiti ja nyt pikkuherra. monta yötä mennyt sellaisessa holhousunessa. ettei ihan nuku. nyt minuakin alkoi paleltaa. laitoin saunan päälle. jospas päiväunet olisivat sen verran pitkät, että ehtisi rauhassa saunoa. lämmetä. (vasta vuoden ollut nuo valkoiset viirut tummassa saunanseinässä. ja koska kiulu ei kestänyt, ostimme mustan rakennussankon. huomattavasti enemmän kestää tippumisia lattioille..)

onko teistä hassua, että nyt loppuu koulut? muutama päivä enään ja sitten kesäloma. meillä kun se ei oikeestaan vaikuta mitenkään. siis arki ei sinänsä muutu. mutta jotenkin sitä haluaa aina juhlistaa silti. pitää kiinni vuodenkierrosta kuitenkin. juhlia olisi tiedossa lähempänä ja kauempana. saa nähdä, jaksammeko minnekään. juhlistaisiko vain kotona. miten te aiotte juhlistaa tulevaa viikonloppua?!