sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

rivi kolmosia






kiitos te ihmeelliset ihmiset, jotka aina tänne jaksatte palata. tekis mieli halata. 

aina ihmettelen, miten joka päivä moni ehtii ja jaksaa näitä laaduttomia kuvia katsella, ja katkeavia ajatuksia lukea. jokaisesta kommentista iloitsen. luen moneen kertaan. makustelen. katselen omaan tekstiini uutta sisältöä niistä. näkökantaa.

ja jos joku ei tiennyt vielä. niin sanojen lisäksi rakastan numeroita. joka kellonlyömällä muistan synttärisankareita. kenen päivä nyt sattuu oleen sama kuin kellonaika. yöllä imetystenvälistä ihmettelen, kun kello on aku ankan auton rekkari. joku laulu. niin kovin hassua.

mutta että mistä te tänne löysitte? mitä te täältä saatte? olisipa kiva kuulla. ettei tarttis vääriä luulla:D

9 kommenttia:

satmaari kirjoitti...

Mistähän sitä silloin löysin? Ei mitään muistikuvaa. Mutta kun löysin niin tulin aina takaisin -se kai tärkein :-).

Minäkin rakastan numeroita. Olen aina rakastanut. Laskenut kaikkea portaista terälehtiin, ihmetellyt lukemia, tasalyöntejä. Ehkä siinä se loogisuus viehättää, helppous. Matemaattisuus. Ja silti sattuma. Kun toisessa blogissa on lukijoita 129 ja toisessa 192. Pitkä matematiikka tuntui kotoisalta kun olin lapsesta saakka kaiken laskenut ja numeroiksi ajatellut. Huomaan että lapsista Irialla on sama taipumus.

No joo, tämähän se on -blogissasi. Herätät ajatuksia. Tajunnanvirtaa. Tekstisi on myös kotoista, helpoisti samaistuttavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kai se pitää kertoa.. Lauralta kuulin joskus, että niin hyvin kirjoitat, ilmaiset, tajunnanvirtaa, ja sielukas, paljon paljastat, uskallat, inhimilillisyyttä julistat, ennenkaikkea olet teeskentelemätön, oma itsesi, et korosta, et alenna, olet. Mitä olet. Rohkeasti.Vaikka arastikin. Kai se sitten tuo aina välillä tänne, kun netissä käyn. Arvostan aitoutta paljon. Pieni voi olla suurta.Hiljainen. Ei aina tarvii toitottaa.Ei ainakaan kaikkien.No, siinä jokunen ajatus. Syy.Ja vielä, että Loviisaa rakastat. Minä myös.Kait jotain tuttua sitten. Ja että kuka minä sitten olen. "Melkein naapurista" A

Anonyymi kirjoitti...

Tarkoitan inhimillisyyttä joo. Mutta tuo inhimilillisyys on kyllä aika kiva sana sekin.

Anonyymi kirjoitti...

Jatkanpa minä, kaima, Aan kirjoituksen perään. Ihanaa A, kun noin ihanasti kirjoitit. Mykistit minut piilevillä taidoillasi :)
Olen ollut alusta asti mukana seurailijana. Aina vain jaksan ihastella sielukkaiden ja luovien blokkaajien kirjoituksia ja kuvia. Minulla ei sellaista taitoa ole. Siksikin nämä lukukokemukset ovat minulle tärkeitä.
Tässä blogissa on väriä, eloa ja tunteita. Olen onnellinen, kun olen saanut tutustua sinuun. Odotan syksyn tapaamisia :)

Anonyymi kirjoitti...

minäkin tänne tien joskus löysin... kuulin, että sinä tällaista pidät ja mukavasti kirjoittelet mukavista asioista. tiedän sinut lapsuudesta, mutta olen jo vähän unohtanut millainen olet. Laitappa joskus kuva myös sinusta, itsestäsi. olisi kiva nähdä, millainen olet tänään =)...ja kuka minä sitten olen. olen eräs, jonka olet ehkä jo unohtanut. lapsena teidän pihalla joskus leikkinyt, jonkun toisen mukana teille eksyneenä.

Kehrä kirjoitti...

En tunne tai tiedä sinua, en ainakaan tiedä tuntevani. En muista mistä ensimmäisen kerran löysin blogiisi, mutta siitä saakka olen palannut aina uudelleen. Blogisi on niin vahvasti elämänmakuinen. Pidän syvällisen pohdiskelevasta tyylistäsi kirjoittaa ja kuvata elämää...

Anonyymi kirjoitti...

Löysin tänne jonkun blogin kautta, käyn silloin tällöin ja joka kerta häiriinnyn suunnattomasti tyylistäsi olla käyttämättä isoja alkukirjaimia virkkeiden alussa. Epäsuomalaista, epätaiteellista, ikävää, MIKSI? - latistaa kauniiden ajatustesi lukemisen ilon.

Anonyymi kirjoitti...

Minä taas en häiriinny tekstin muotoilusta, pienistä alkukirjaimista tai muista.
Kauneutta joutuu elämässä etsimään monesti rosoisuuden alta. Välillä joutuu katsomaan "sormien läpi", jotta löytää kauniin häiritsevien asioiden läpi. Niin helposti takertuu epäolennaiseen tai turhaan. Itselläni tässä on ainakin oppimista.
Taidettahan voi olla kaikki. Tässä blogissa kirjoittaja on kokenut tyylin omakseen.
-Jokapäiväinen lukija

larppa aliisa kirjoitti...

aniiri: päivämäärät, kellonajat, rekisterinumerot. onneksi meitä on monta:D

a: ihanasti kirjoitat. tulkitset minua. minusta niin monesti tuntuu, että olen sanoin niin paljon enempi minä. niinkuin sisältä.

kaima: ja minä odotan!

lapsuustuttu: voi, aina kutkuttavaa olisi tietää, kuka siellä!!! pitääpäs otatuttaa kuva itsestä. meillä kamera niin harvoin muiden käsissä, vaikka mieheni kuvaisi taidokkaammin kuin minä.

kehrä: kiitos. jos joskus tunnistat, vedä hihasta;D

anonyymi: voi, ymmärrän sinua. minä jätän lukematta joitakin blogeja tietyistä kielioppivirheistä, vääristä fonteista ja muista hauskoista syistä. koen tämän kuitenkin omakseni. en ajatustenikirjoitteluksi, vaan ajatustenvirraksi. pisteet ovat taukoja. eivät siksi aina siellä missä pitäisi. sanat eivät ole toisiaan suurempia. siksi pienet kirjaimet.

jokapäiväinen lukija: kiitos. niin paljon tässä elämässä olisi oppimista juurikin siinä. olla takertumatta. tunteisiinkin. jos et ole lukenut havahtumista, suosittelen.