torstai 8. maaliskuuta 2012

2½ desilitraa iloa


kevät hiipii sisään. enkä minä yritä estellä. vaikka talvi tuli myöhään, se tuli sitten todella soitellen. liikaa lunta. liian pimeän jälkeen. eikä siitä enään nauttinutkaan niin. minä hymyilen auringon sulattamille läikille kallioportaiden pielessä. se keväistyy ensimmäisenä. näyttää maan. ja takaparvekkeelle paistaa aurinko päivisin ja kuu öisin.


aurinko huutaa aamusta. katso pölyä ja katso likaisia ikkunoita. minä sanon, näytä värejä. näytä iloa. näytä se kaikki elinvoima, joka meissä ennen tätä pimeää kautta. näytä nauru ja heläytä laulu. niin monta ihanaa laulua keväästä. voisin väittää, että jo kansakoulussa oppimaani. niin ovat sukuni laulaneet vanhoista kirjoista. niitä itsekin etsin kirppareilta. joissa värikuvissa vain ehkä sinistä, punaista tai häivähdys vihreää. niitä lauluja toivon lastenikin oppivan.


muistoja. makuja. ja mietteitä. keltainen aurinko tuo mieleen rahkapullat. alan katsella lapseni vaatteita trullinvärisin silmin. höyhenten värejä mietin. silkkipapereita. vielä on aikaa harjoitella virvon varvoota. perineisiin pitää hypätä ajoissa, että ne olisi osa meitä oikeana ajankohtana. ja mitä siitä, vaikka väliin olisi sellaisia päiviä, että aamusta jo lapset pääsevät kylpyyn. se on ainoa paikka, mihin voin suostutella poikani, olemaan hetken kiipeilemättä. eikä kasa sisustuslehtiä kylppärissämme ole näinä hetkinä turha.


Ei kommentteja: