maanantai 11. kesäkuuta 2012

väri tukan, voikukan



keltainen on väri, joka herättää paljon mietteitä. ei vain minussa. keltaisesta väristä on olemassa paljon lauluja. keltainen toukokuu soi nuoruudessa niin ja jää kyllä soimaan vieläkin joskus päähäni. ja toivon ettei niin käy nyt. pitäisi hankkia sen sanat. olen huomannut sen olevan ainut tapa saada päässä pyörivä laulu pois. jos saa laulaa sen pois. muistan ulkoa varmasti toista tuhatta laulua. ja säveleitä vielä runsaammin. ja joskus pääni on liian täynnä musiikkia.

keltaisesta on sanottu, että se on väri, jota ihminen kaipaa halutessaan muutosta elämään. jos miettii, että viimeksi 70-luvulla keltainen väri oli niin kovin muodikas. ja nytkin sitä on paljon. että miten näissä molemmissa aikakausissa on ollut kaipuu muuttaa maailmaa erityisen voimakas. aiemmin pyrittiin vapaaseen kasvatukseen, vapautumiseen ylipäätään. nyt taas pyritään takaisin kotiin. luontoon. inhimillisyyteen. 

meilläkin muutoksia puhaltaa. ehkä siksi halusin kuvata keltaista. sitä hiipii kotiin. neidin lempiväriä, eikä minullakaan ole sitä mitään vastaan. huomenna saamme kesätytön meren takaa. jännää ja mukavaa ajatella, että lähiviikot kotimme on kaksikielinen. uudet ovet ovat saapuneet pihaamme. keskiviikkoaamuna tulee asentajat (ei, ei keltaisia ovia. talossa on keltaisenoranssia liikaakin, ja minä unelmoin senkin vaihtavan väriä lähivuosina). ja joka aamu minä ihmettelen, mitä teen vielä kotona. paljon mieluummin lötköttäisin aamutakissa valmiiden ruokien ääressä. tuhisija tissinpielessä.

millaisia muutostuulia teidän elämässänne? kyllä ne pienet (tai isot varsinkin) muutokset pitävät mielen virkeänä. ja minuuden kehittyvänä. joskus mukavalla, ja joskus kipeälläkin tavalla. mutta uskon, että se on elämän ehto. niin harva asia pysyy samana. kivetkin kuluvat.

5 kommenttia:

Leea kirjoitti...

Keltainen on myös hullujen väri, pettäjän väri ja mitähän muuta. Siltikin minusta kaunein väri. Kaivannenko sitten jatkuvasti muutosta, mutta ehkä kuitenkin aina aurinkoa,valoa!

Anonyymi kirjoitti...

Muistin taas tämän Blogin pitkästä aikaa, kun tuntuu että ihan perusasiatkin tuppaa välillä unohtumaan. Niin, en muistanutkaan miten paljon sainkaan ajatuksistasi, niitä voi hyvin peilata omaankin elämään. Taidanpa ottaa tästä tavan. Itekkin nykyään niin keltaista haalin, kait se tuo sitä kaivattua valoa.

Heli

Larppa Aliisa kirjoitti...

kyllä hullu saa olla, kunhan ei tyhymä:D kiitos, heli. sinulla on taito luoda niin paljon kaunista ympärillesi. toivottavasti näet sen arvon itsekin!

Anonyymi kirjoitti...

niin, edelliseen kommenttiini viitaten (edellinen postaus), voi hyvinkin olla syynsä keltaisen paidan kutsulle.... mä sanoin tuolle ukkokullalle, että syksyllä on pakko tapahtua jotain (naimakaupat, uusi asunto, ulkomaanmatka, mitätahansa) että jaksan tulevan vuoden :D Ii

Larppa Aliisa kirjoitti...

mutta kannattaa silti muistaa, että itseään ja elämään voi muuttaa. pitää antaa muutosten tapahtua kuin itsestään. vähitellen. huomaamatta.