keskiviikko 5. syyskuuta 2012

6 kaatui ja antoi valon tulla


tässä aamussa onni. lapset siinä jaloissa kun touhusin keittiössä. aluksi tuli sellainen olo, että pitäisi töniä kauemmaksi. aina uusi lasti leluja jalkani alla. maltoin mieleni. autoin jakamaan. punainen sulle ja sullekin. ja sitten yhtäkkiä lapset poissa. irtolelut poissa. havahdun ratsukkoon. minun lapseni. jotka eivät yleensä minuuttia pidempään malta pitää itseänsä kiusaamisesta. tuli hyvä olo. tänään minäkin haluan yltää parempaan. luoda kaunista katseltavaa. ylittää itseni.


joka kerta katsoessani ikkunasta hämmästyn. uusi maisema. pihan kaunein puu poissa. mutta tämä avaruus. näin lapseni leikkimässä isolla kivellä. jossa isänsä aikoinaan. hänen isänsä sinne kaivertanut mieheni nimen. paljon muistoja tässä pihassa. ja paljon unelmia. minä perheestämme ainoa. jonka lapsuusleikit eivät tänne yllä. minun kummipoikani. hän kiipesi pienen tammen latvaan. iloa tällaiset kohtaamiset arjessa. ja pian juhlaakin meillä tiedossa. sitä odotan.

Ei kommentteja: