perjantai 7. syyskuuta 2012

ufo (ajatus. sillä se lentää)


ollappa rennosti sitä mitä on. vaikka nuhjuinen avaruuspuvussa. on vaan yksi elämä. niin ne kaikki sanoo. mutta kuka oikeasti on. ettei ikinäkoskaanmilloinkaan mieti. tunne noloutta tai häpeää. että elefanttina olo posliinikaupassa. tai rikkaruohona kukkakedolla. en tiedä onko niin. mutta voisin väittää. että tänä aikana enemmän kuin koskaan. materia. ulkokuori. kun kaikilla vara ostaa. olla huoliteltu. ja sitten kaikki hyvyys toissijaista. aliarvostettua. tai uskottavuuden edessä. tiellä.


joskus sitä havahtuu materialismiin. että mitä omalla omistamisellaan ilmentää. ja haluaisinko antaa sittenkin erilaisen kuvan. tai miten voisi olla tästä kaikesta vapaa. omissa ajatuksissaan. ettei loisi toisista mielikuvaa sen perusteella. että sen viimeistellyn kuoren alla voi olla hyvin haavoittunut sydän. että sen isoon ääneen itsestään kailottavan ääni huutaa tyhjyyttä. tai huoleton voi olla vapaa monista paineista. puistonpenkin yksinäinen on voinut juuri viettää elämänsä parhaan hetken. 

sillä kovin paljon me laitamme ihmisiä laatikoihin. tuo tuonne ja tuo tuonne. hän ansaitsee tulla tähän korurasiaan. tuolle riittää rikkinäinen pahvilaatikko. sitä minä mietin kovin tässä blogissani. että oma ääni kuuluisi. se, mitä minä tässä istuessani olen. keskellä elämää.

2 kommenttia:

Ainutlaatuinen kirjoitti...

On tärkeää olla oma itsensä. Ajatella ja tuntea itsensä kautta. ei muiden. toisten elämä on toisten, ei minun. Siksi rakastan omaani ja kuljen omien mietteitteni kanssa. Kuuntelen muiden, tuen ja kannustan heitä omaansa, mutta omaa malliani en muille tarjoa, koske se mikä passaa meille, ei passaa naapuriin. Ihanat erilaiset elämät,,se on rikkautta. Ajattelin tätä viimeksi eilen, kun ihana rakas toivottu, haluttu lapseni nukkui vieressäni ja sanoin: "hän on niin rakas" johon mieheni: "niin on, meidän rakas" sanomme näin joka ilta ja katsomme tosia silmiin, silloin valtaa niin suuri kiitollisuus, että kaikki muu katoaa ja on hyvä ummistaa silmät.

Minut ja sinut tuntee vain ne jotka ovat kuulleet koko elämämme,,, ne harvat. Siksi ne on niitä kaikkein rakkaimpia, kun vieläkin ovat siinä, vaikka tietävät syvimmät salaisuudet ja inhottavimmat teot. On tärkeää olla kaikille ystävällinen, koska me ei tiedetä mitä hän on kokenut oikeesti. Ulkokuori paljastaa vain pienen osan, hyvin pienen.

Mikähän saarnaaja minusta on tullut..heh, mutta hyvää viikonloppua sinä isolla S:llä!

larppa aliisa kirjoitti...

kiitos, J.
viikonloppu oli ihana.
sinun sanoissasi on paljon hyviä ajatuksia. mutta en silti usko koskaan olevani täysin vapaa toisten ajatuksista. ja jos tottapuhutaan. en usko kenenkään. se olisi ehkä epäinhimillistäkin. ehkä se pitää meitä tutkailemassa elämäämme. että haluammeko säilyttää saman. vai haluammeko muutosta. ei toisten, vaan itsemme takia. kyseenalaistaminen.