maanantai 17. syyskuuta 2012

päiväunelmissa me kaikki. minä silmät auki.


joskus heti aamusta väsymystä. lapsilla. että kitinä ja kiusaaminen. ja monesti niin. että samalla tavalla itsellä huonosti nukuttu yö. kärsivällisyyden määrä pienempi kuin tavallisesti. silloin minulla on vaihtoehtoja. joko kiukuttelemme kaikki. tai keksimme jotain mukavaa. tänään keksin lounasvieraat. kyllä-vastaus tekstiviestiin sai hymyn huulille.


vaikka itkua ja kiukkua silti vähän. vieraiden kanssa ja omien kesken. tönimistä. puremista. väärän väristä mukia ja vääränkokoista veistä. joku on ollut kauemmin riippukeinussa. tai joku tulee tai ei tule mukaan vessaan. ei auteta äitiä. tai autetaan niin innokkaasti. että lisähommaahan siitä tulee.


sellainen perusonnellinen aamu siis täällä. päätin laittaa koko konkkaronkan nukkumaan. ja sinnehän ne simahtivat vieritysten. energia-automaatit. nyt taidan ottaa lehden käteeni. lueskella muutaman sivun ja unelmoin hieman. puutarhasta nyt ainakin. se on mielessä jatkuvasti. metiköstä puutarha-teemalla. ja illalla minä ehkä virkkaan. kun isommat lähtevät isänsä kanssa uimahalliin taas. 

viikonloppu meni upeasti nauttiessa tivolia, kyläilyä, lenkkeilyä, habitarea, näyttelyitä, ulkonasyömistä. olin unohtanut, miten mukavaa lomailu voi olla. kun perheen perustunne on kiukku. ja fyysinen olo väsymys. niin joskus on ihan hyvä antaa rautalapiodenkin levätä. kattiloiden. me olemme enemmän me taas.

Ei kommentteja: