keskiviikko 21. syyskuuta 2011

2 pussia


kirjoitin pitkästi sanoja jonoon ja kumitin kaikki pois. onneksi se ei ollut lyijykynä. ja mitään jälkeä ei jää silti. ehkä minä vain pakoilen nyt. piiloudun peiton alle. kerta kaksi pussia. molempien silmien alla yks.


ja aamulla herään. ja näen kauneutta. ja nämäkin mieheni kummitädin tuomat kukat. mikä lempeys ja tyyneys vanhoissa ihmisissä onkaan. kun eletty ja selvitty ja saatu perspektiiviä. minä kyllä arvostan heitä. ja jos joskus itse saan vanha olla, lupaan olla lempeämpi. en käske kenenkään hypätä kaivoon. en, vaikka olisin kuinka väsynyt ja tympääntynytkin joskus.

Ei kommentteja: