keskiviikko 7. syyskuuta 2011

väreitä


viimepäivinä olen kokenut monia väreitä. monia värejä. ihmeellisyyttä. naurua. suorastaan kikausta. aamukolmen epäilyjä. huolta. tuskaa ja onnellisuutta. ideoita sataa. satoja sataneita ideoita. minä pompin olohuoneen ja kodinhoitohuoneen väliä. syötän lapsille ruokaa, siistaisen paikkoja. kirjaan viivakirjaan. lötköttenlen hetken perhepedissä. (makkarimme oli vaihtunut keltaiseksi poissaollessamme). ja tekstaan ystävälleni.


nyt useimmiten mielessä on onni ja ilo. sellainen, että ehkei tää olekaan ihan hullu juttu. ehkä tämä joskus selkeä ja ihana muisto kuitenkin. muisto ajasta, jolloin elämä sai uutta käännettä. ajasta, jolloin elin pitkästä aikaa itseäni ja unelmianikin. vaikka arkipyörityksessä edelleen monta edellemenijää. ja nyt kun tätäkin pinoa nuuhkaisee, niin onpas raikas tuoksu jo. kerrankin valitsen halvimmat pesuaineet, ne jotka tuoksuvat.

ja jotenkin tuntuu silti. että vaikka elämässä nyt niin täyttä. niin enempi aikaa ja kärsivällisyyttä kuitenkin kaikenkaikkiaan. ehkä minä tarvitsen monta maailmaa. monta väriä elämään. monenlaisia väreitä.

4 kommenttia:

Yöttö kirjoitti...

Jännitän ja mietin, mitähän käänteitä siellä tapahtuu, vaikka en tunne enkä tiedä. Jotain positiivisia muutoksia ilmassa selvästikin :) Kai se joku päivä selviää.

Larppa Aliisa kirjoitti...

yöttöni mun. minäkin jännitän. kertoisin, jos olisi jotain kerrottavaa. (muuta kuin kangaskaupan jäämistö olohuoneessa). mutta luotan, että elämässä suunta löytyy, kun hyppää hiukan. mutta periaatteessa mitään ei ole muuttunut, ja silti mieli. niin kovin ideoivaksi ja avoimeksi.

Yöttö kirjoitti...

:) Hyppy on minullakin edessä, en uskalla siitä vielä kirjoitella, kun pelkään niin hirveästi epäonnistuvani. Ehkä kahden viikon päästä olen varmempi.

Larppa Aliisa kirjoitti...

tiesitkö, yöttö, että harvemmin epäonnistumiset johtuu siitä että kertoi! mutta joskus toki haluaa olla hiljaa, epävarmuudessa. sitä monesti mietin, että jos räpiköintiki olis enemmän julkista. niin saisi enemmän tukeakin.