maanantai 18. kesäkuuta 2012

loppumetreillä


niin se vain on jännää tämä elo. minussa ja minussa. koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. miten kaikki menee. aamun normaalitarkastus vaihtuikin käynnistyksen aloittamiseen. sain vielä tulla kotiin, aamusta aloitetaan sitten totisemmat toimet. että huomenna sitä varmaan kävelen vauva kainalossa unelmoimassani sinisessä aamutakissa.

kaikki tuntuu niin hassulta. erilaiselta. ei olekaan vain kipujen odottelua. että milloin ei enää pärjäisi kotona. vaan voin laskea tunteja. sitten minuutteja. pakata kassin ajatuksella. hakea suklaatia kaupasta. valmistella lapset siihen, että äiti lähtee nyt. ja tulette sitten katsomaan.

molemmat lapsemme ovat syntyneet sateella. myös heti kihlauduttuamme ja vihkiydyttyämme antoi taivas sadetta. sanovat sateen olevan siunaus. sen tuovan onnea. minä katsoin ilmatieteen laitokselta. huomenna yhdeksän ja viidentoista välillä oli sadetta luvassa. että ehkä silloin!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea ja korkeimman varjelusta loppumetreille ja itse suoritukseen!

terv. satunnainen lukijasi armi

satmaari kirjoitti...

Paljon rakkautta ja hyviä ajatuksia mukaasi. <3
Olet kaunis mahassasi.

Ja näinhän se menee -emme voi itse suunnitella, ei päättää.

Helena kirjoitti...

Täällä sataa jo ja en voi olla ajattelematta sinua.

Leea kirjoitti...

Jokohan sinulla on pieni kainalossa.. <3