koiralelu

pitäkää vain palleronne tuumaa hän. kepit ovat paljon maukkaampia. ja mitä sitä leluilla. ku rodussakin se sana jo on. englanniksi. venäjän toy. eikä kymmenen eletyn viikon aikana ole varmasti ehtinyt sitä kaikkea kokea, mitä lähiluonto -eli puistot- tarjoavat. miksi pitäisi olla jotain tätien virkkaamia. huh.

ihan sen takia. ku täti päätään vaivasi. vastaisin täältä. hyvähän se on maalta huudella kaupunkiin. vaikka toivottavasti joskus täälläkin huutelen koiralle. ollut haaveissa monta aikaa jo. mutta vasta ehkä sitten, kun on nuo ulkoiluttajat isompia. etteivät suotta vetele hännästä. kyllähän sitä saisi vähän uutta ulottuvuutta elämään. joku haukkuisi suoraan, eikä seläntakana. ei kai. olen kuullut minusta puhuttavan joskus hyvääkin seläntakana. ja se saa hyvälle tuulelle jos joku.

koiranlelu "pallura"

tarvikkeet: 

pieni pallura matonkudetta

jotain riepua täytteeksi

virkkuukoukku (vähän liian pienellä tulee tiiviimpi, itse käytin 6)

virkkaa matoonkuteesta pieni ympyrä, joka pikkuisen kasvaa parin kierroksen ajan.

sitten voit tehdä muutaman lisäämättömän kierroksen.

ja kaventaa, niin että siitä tulee melkein pallo.

laita jotain kangasriepuja sisään.

kavenna loppuun.

jätä jotain puoli metriä kudetta, ja tee lopetussilmukka.

sitten vain ketjusilmukoilla loppuun saakka.

lopetussilmukka. ja solmu.

sitten voit leikellä narunpäät viuhkaksi.

viuh vain narusta pallo ilmaan -ja jossain vaiheessa koira tuo takaisin.

(joskus opettelu voi viedä vuosia, jos koiraa ei kiinnosta kyseinen lelu)

kikatuskammari

ahkera työnainen oman tuvan keittiössä. harmittelee, kun kaapinovi ei meinaa pysyä kiinni. sillä onhan leikkimökkimme vino ja hatara. mutta tulimme siihen tulokseen, ettei tänäkesänä vielä ole aikaa uusia koko mökkiä. ensitalven projektiksi menee. siispä teimme niinkuin muutkin huonot taloyhtiöt, että pesimme alkavat homeilut ja loput maalasimme piiloon. kun ne kuitenkin aikovat tuossa olla ja leikkiä. ensitalven aikana olisi tarkoitus kellarissa tehdä kokonaan uusi tupa.

vaikka tavallaan olisi ollut ihana tehdä heti sellainen kokonaan kelpaava. mutta kun kaikkeen ei rahkeet riitä. ja uudet ovat kalliita ostaa valmiina. haluamme kuitenkin sen verran ison, että siellä mahtuu aikuinenkin seisomaan. lötköttelemään ja lueskelemaankin tarvittaessa lasten leikkiessä. (muuten valkoinen sängynpeite säilyi puhtaana about kolme minuuttia, ennenkuin pikkuherra tuhosi idyllin hiekkalenkkareissa).

vappunauha pääsi kattoon. pitsikankaasta halkaisemalla saimme nopeasti verhot. lattialla alkamani virkkuutyö. siihen on helppo lisätä kiekkoja sitä mukaan, kun valmistuu. silkkinauhalla solmittu palat vain yhteen. niin tarvittaessa voi  muuttaa järjestystäkin.

heti sinne alkoi tulla hiekkaisia leluja. nallukka keinumaan keinutuoliin. toisaalta olis ihana sellainen kaunis pikkutupa, missä ei oltaisi kengillä. missä ei leikittäisi hiekalla. missä ei murjotettaisi. mutta kyllä silti kallistun siihen. että leikkimökki lasten leikkejä varten. heidän valtakuntaansa. ei liikaa sääntöjä. säätelyä. että saavat vapaasti mennä ja tulla. (kätevästi kuluneen pöydän päällystin mansikkaisella vahakankaalla.)

ja kaikki vanhan leikkimökin asukkaat saivat kylvyn eräänä aurinkopäivänä. sadepäivät pitivät huolen, että huuhtelu on varmasti suoritettu kunnolla. eivätköhän ole näiden tuulien jälkeen kuivat leikkeihin. neiti jatkoi leikkejään pihalla. pikkuherra kiukuttelee oksille, mies sahailee seuraavan pihaprojektin parissa. ja minä taidan laittaa potut tulelle. ravintolapäivä, eikä minnekään silti tainnut ehtiä. kun kohta päiväunissa jo.

tavallinen, onnellinen päivä

talvi. käpertymisen ja hiljaisen elon aika. mies sytytteli pihan täyteen kynttilöitä. laitoimme yhdessä maitopurkkeihin vettä jäätymään. huomenna pääsemme lumiaskartelmaan jäälyhtyä. tällaiset illat ovat kauniita. keskeneräinen lehti odottaa, että käpertyisin peiton alle. sukeltaisin tarinoiden ja talojen maailmoihin. maha täynnä iltapalaksi paistamiani lättyjä. jostain syystä lapset halusivat mieluummin hillolla, kuin kinkku-aurinkokuivattutomaatti-sulatejuusto-täytteellä. mutta me nautimme suolaisesta.

viimepäivät meillä on silityslauta ollut olohuoneen juhlakalusteena. muovipussit ovat saaneet uutta elämää. yhdessä ystävieni kanssa olemme askarrelleet jos jotakin värikkäistä pusseista. se on kyllä hauskaa tehdä joskus porukalla asioita. nyt on valmiina mitaleita ja matkalaukun nimilappuja. värikkäistä puuvillalangoista tehdyt reunat. niitä minä tänäänkin väsäsin sohvalla istuessani, ja mietin, miksiköhän lapsista on hauskinta juuri silloin pyrkiä syliin. äidin mielenkiinnon kun ei tule hetkeksikään herpaantua heistä!

muottiin muotiin

mukavinta just nyt. virkkaus. miten voikaan olla parantavaa nähdä lankojen muotoutuvan koukun avulla joksikin, jota tarvii. ja joksikin, joka tuo iloa. minulta kysyttiin, miten jaksan innostua virkkaamisesta aina vain. jo monta vuotta. ja tässä se syy. aina löytyy vielä jotain, jota en ole kokeillut. ja nyt syysjaloille saan lämmittävät sisäkengät. kunhan varsi pitenee ja toinenkin ilmestyisi. 

meidän neiti sai lahjaksi barbin. oli pakko valehdella, että päällä ollut mekko on yöpaita. hyvä kun pyllyn peitti. eikä nykyään niihin pikkareita laitella. ennen oli sentään pientä siveellisyyttä. niinpäs äkkiä tein yhdet päivävaatteet jo. me emme mene muottiin emmekä muotiin. me olemme tällaisia tavallisia vain. missä sattuu vaatteissa. mutta silti mukavinta on se. että itse voi luoda sellaista, mistä pitää kuitenkin.

tänään olin onnellinen monta kertaa. ja kaikkea muutakin. pitkästä aikaa sain hien pintaan metsähommissa. ei niitä vain kauaa jaksa kerralla. ehkä joskus koko pihapiiri sellainen, missä viihtyy.

turvallista matkaa, mama

minun tyttäreni. hän ei halua kaikkea mitä muillakin. yleensä hänelle riittää tällainen varustelutaso. vaatteista valitsee niistä, joita on. aina ei ehkä ole näin onnellisesti. isompana varmasti vaateet suurempia. toiveet pieniä, yleensä herkkuja vain. ja kun hän kerran kuuli jollakin olevan puhuvan nuken, joka sanoi "mama-mama" valittavalla äänellään. kotiin tultuamme puhumaton nukke sai vihdoin nimensä. mama-nukke.

ja ihanaisella mamalla on ollut kokoajan sama puku päällä.  keijukorvan yksivuotispäivästä lähtien. ja voitte arvata miten likainen se on. missään ei oikeastaan myydä pienempien nukkien vaatteita. babyborneille vain. ja olinkin innoissani perjantaina markkinoilla, kun oli pienten nukkejen vaatteita. käskin neidin valita vaatteen, ja saimme tällaisen raidallisen yömekon. vaikka yömekko ja yöpaita ovat naurattavia sanoja. ne on univaatteet. jos joskus muuta kuin pikkarit hänellä.

tänään sitten viimeset narut vannasta. tein mamalle pienet kengät. vaikka ollaan sovittu se sisänukeksi vain. reissulla saa raitista ilmaa kuitenkin. ja ehkä ensikesänä vähän huolethivampi jo tyttökin. kun narua vielä jäi, keksittiin väsätä pyöräilykypärä myös. villatakista puuttuu vielä napit. niitten pariin siis. ihanaa tehdä näitä pikkujuttuja välillä.

maanantaiprinsessa

siitä on reilu vuosi kun sukulaistytöillä oli prinsessajuhlat. ja tietty pojat oli sitten viittoineen kaikkineen prinssejä. innostuttiin siskon ja kälyn kanssa järkkäämään lastenjuhlat. ommeltiin puvut lapsille. helppoja herkkuja, pikkuleipien koristelua ja kruunut. ongintaa ja lauluja.

nyt vähän jo rikkoutunutkin puku löytyi kaapista, kun aloin etsiä neidille päivävaatteita. kovasti se oli pitkän tauon jälkeen mieleen. ja näin arkiviikkoni alkoi prinsessan seurassa. arki vain erilainen kuin satu. pikkuprinssi unilla. ja toivotaan, ettei prinsessa sitä herätä. osaa sen nimittäin aika hyvin.

mutta tämä mekko on niin helppo tehdä, että tällaisia roolivaatteita voisi olla joka tytöllä ystävillekin asti. yläosan voi tehdä yhdestä tai kahdesta trikoopalasta. ja alaosa valoverhosta, joita saa kirpparilta todella "vie-pois-hintaan". tämän voi hurauttaa vaikka pelkällä saumurilla, sillä se kestää perusleikit kuitenkin. ja kuten huomaatte, menee pitkään! prinsessaista viikkoa kaikille.

vaaleanpupunen

unelmien aamu. hyvinnnukutun yön jälkeen on mukava herätä. aamu ei tullut liian aikaisin. vaikka illalla valvoinkin ystävän ja teekupin kanssa. jaoimme elämää taidekutsujen jälkeen. oli ihana ilta. ihanan illan jälkeen elämä on valoisampaa. ja nukahtaminen ihanaa. eikä aamullakaan pääse känkkäränkkä kylään.

se huono puoli hyvistä unista on, että rytmi menee sekaisin. kun aamupalaa maistelee lounasaikaan. eikä päiväunet onnistuneet parin tunnin yrityksestä huolimatta pikkuneidillä. no, jospas uni tulisi sitten autossa tai illalla aiemmin. periaatteessa pitkä ilta edessä. mies lähtee ottaan löylyä ystäviensä kanssa.

näihin hamahelmiin niin kovin innostuneena tein pari pupua vaunuleluiksi. punainen jäi kesken. pikkuneidin mielestä se on vaaleanpupunen. siis pupu, joka on vaaleanpunainen sai tulla kutsutuksi vaaleanpupukseksi. onneksi tuo mielikuvitus on niin ihana asia. sitä riitää kaikille.

ruohonleikkurilla oli heinänuha. se yski. ja minulle tuli hiki. mutta sain ajeltua pari kierrosta. jokaiselle metrille uusi käynnistys kuitenkin. ehkä se huomenna pelittää paremmin. sain ainakin kesäfiilistä. nyt perjantai ja kakkupäivä. mies tuli töistä leivoslaatikoiden kanssa. kahvi tuoksuu. taidanpas hiippailla keittiöön. sillä vain hetki aikaa, ennenkuin mies lähtee teilleen. ja minä lasten kanssa katsomaan loviisan shoppailuiltaa. mukavaa siis tiedossa!

sairaanhoitoa

eilen. minä ja ystäväni. me kiertelimme pitkään. katsoimme jokaista tuotetta. joka näytti mielenkiintoiselta. tai oli kaunis. ja vain välillä kauppakärryt kuin lastenvaunut. tuudittamista edestakaisin. ja olihan niissä molemmissa vauvatkin mukana. mutta ei ketään kaksivuotiaita. ei ketään, ketä täytyisi komentaa. ehkä itselleen väliin olla ankara vain. että tarviikohan tuota oikeasti.

ja koko yön suunnittelin, miten kaivan ompelukoneen ja saumurin heti aamusta. lahjon neidin ja syötän pikkuherran tyytyväiseksi. mutta miten ollakaan. aamuyöstä saimme mahataudin kylään. tässä on mennyt aamupäivä perhepedissä. ei hetkeksikään ole voinut silmistään päästää. raukkarakas. ei pienten pitäisi kärsiä. vaikka onhan siinä se kauneus. että ikiliikkuja malttaa vihdonkin vain maata ja kuunnella satuja. nauraa sanaleikeille. että jos siitä jäisi hyvä olo kuitenkin. tapakin, toivottavasti.

minä halusin eilen itselleni aurinkokulhon. aamukahvia ja aamumuroja varten. ehkä minä silti tarvitsen aurinkoisemman aamunkin. nauttiakseni todella. sillä nyt on päivän ensimmäinen rauhallinen hetki. pikkupotilas päiväunilla. pikkuherra hymyssä. ja minä. minä kulutin taas aikaani virkkuukoukkupakkini etsimiseen. sen verran olen tästä oppinut, etten enää laita niitä samaan laatikkoon. sillä todennäköisesti ainakin yksi löytyisi. langan ja tekemisen voisi sovittaa sen mukaan.

ja siinä siivoillessani löysin askartelukaapistani tällaisen nukkeroisen. virkkaamalla tehty ja fleesestä mekko. minua niin nauratti. sillä nukke muistutti niin kovasti minua ystävästäni. joka on sairaanhoitaja. ja ajattelin, että tämä nyt kyllä tuo iloa ja terveyttä meille. jalat vähän muotopuolet. mutta ei se haittaa. kevätmieli kuitenkin mekossa. jouluksi näitä väänsin. suurin osa tonttuvaatteisia. ja vähän luonnollisemman värisiäkin.

 

terveyttä, iloa ja voimaa päivääsi.
ihanaa, kun vierailijoiden määrä lisääntyy.
jättäkää toki kommentteja ilokseni.

se söi! -se soi!

älkää välttäkö suklaamunien syömistä. niiden sisällä olevista yllätysmunankuorista saa oivaa askartelumateriaalia. jos teillä menisi roskiin, säästäkää minulle. jooko! en jaksa syödä koko vuoden virkkaustarpeisiin kuitenkaan. varsinkin se on ongelma, että minun lempimunissani ei ole yllätystä. ne on täytetty kokonaan, suklaalla tai cremellä. suklaisessa näkyy hampaanjäljet ja creme nautitaan espressolusikalla.

mutta näiden sisälle yllätyskuoret pääsevät. sisään riisiä hieman. ja marakassi on valmis. nopeita virkata ja ihania lapsilla. ei satu päähän kuitenkaan. ja vanua sisälle myös. oiva lelu vauvalle. ja isompikin nauttii tehdessään musiikkia. minä taidan tämänmallisissa leluissa luopua kokonaan kulkusista. kyllä marakassin täytyy olla marakassi eikä helistin. 

muoto löytyy hetki hetkeltä paremmin. jonakin päivänä näitä olisi ihana olla iso korillinen. värikkäitä. eri värisiä. tummia ja vaaleita. sellainen ihana rautakori täynnänsä. ja sitten yhtäkkiä maailmalla kaikki. ja koko maailma soisi herkkää säveltä. lapsen naurulla säestettynä.

kokeillen uutta ja erehtyen

olispa hassua, jos aina onnistuis. ei tarvis kehitellä uusia juttuja ja oppia uusia asioita ollenkaan. ei tarvis ideoida, kokeilla, innostua eikä päättää voittaa itseensä. olisipas tylsää. minulle on kertynyt näitä maanantaikappaleita useita. ja taas tuli yksi lisää.. keijukorvan liivimekosta tulikin suht tiukka liivi. mietin, et pitäisikö kutistaa tyttöä vai virkata uusi. ja tottakai päädyn jälkimmäiseen. tällaisen kun paukuttaa muutamassa tunnissa. pitää vain odottaa iltaa, jolloin herne kaipaa pomputtelua. ne on ihan parhaita käyttää virkkuuseen. ei mene itsellä hermot ja vauva nauttii..

on tämä kaunis silti. anopin vanhoilla napeilla. jotenkin innostuin mustasta. vaikka en ole pitkään aikaan muuten. silti en raskinut ostaa mustaa puuvillalankaa, kun sellaista ohuempaa minulla jo on. niinpäs mietin nyt erilaisia mustia juttuja. en helistimiä! tämä musta mekkonen matkannee pian jollekin pienemmälle tytölle. vois olla kiva sellaiselle 74-senttiselle. mekko on siis akryyliä. niin paljon kun haukuinkin sitä materiaalia:D

ja sitten kokeilin uudenlaista puuvillahelistintä. tämä on ihana pikkulapselle, joka harjoittelee vasta pitelemään leluja ja katselemaan niitä. väri ja ääni tekee siitä mielenkiintoissen. pallukan sisällä siis kulkunen. tykkään normaalistikin soittimista, marakasseistakin. mutta ei sellaista vauvalle voi antaa. puottelee päähän. tämä on pehmeä ja mukava. pian se on pikkuherneen lempilelu. siitä olen aika varma!

kuka lahjoittaa meille ensisyksyn omenat?

kun kolattiin tässä kerran lumia, huomasimme pupujen päässeen aterioimaan omenapuidemme rungot melko pahoin. pitäähän pupujenkin tietty ruokaa saada, ja omenoita on tullutkin aina ihan liikaa. moni ystävä on hillonnut ja silpunnut omenaa puistamme, kun sato on ylittänyt kotitarpeemme. silti jo nyt huolestuttaa, miten käy ensisyksyn sadon.

muutestaan puput ovat oikein mukavia. harmittaa vain, että käyvät niin kovin salaa. mieluummin opettaisin eläimiä ikkunamaisemaa kuin kuvakirjaa katsomalla! olishan se hienoa saada tuohon puutarhaamme kirahvikin käymään:D punatulkut, talitintit (tai tilitantit, miten keijukorva asian ilmaisee) ovat varsinkin ennen joulua olleet ahkerasti lintulaudalla. närhi on ihastuttavan värinen, oravat leikkisiä. niitä on niin ilo katsella, ja tavallaan ne tuovat seuraa tänne taajaman ulkopuolelle. ihmisiä kun ei ikkunoistamme näy edes päivittäin. autoja sekä busseja kyllä.

monista eläimistä meillä on heti sanoja sanottavana. koira on yleensä leikkisä tai uskollinen. kissa on itsenäinen ja ylväs. mutta millaisia sanoja teille tulee mieleen pupusta?

nämä puput ovat siskokset. ei heti arvaisi.

perjantait on kakkupäiviä

eiliset eväsrakentelut saivat minut aivan innostumaan. tein illasta vielä muffinin puolivalmiiksi. aamulla sitten täytteet sisään. en vielä tiedä, laittaisinko tähän helmiä vähän strösseleiksi. naurattaa vain tämä kuva, ku ikean muovinen jäätelökippo näyttää ihan pesuvadilta. kätevästi laitoin muovisen ympyrän pohjaan, siis sisäpuolelle ennen vanua. näin muffini säilyttää muotonsa ja pysyy myös ilman "pesuvatia" pystyssä. näytti vain tuossa astiassa niin kauniilta livenä. no, kuvat kertoo aina omaa tarinaansa.

niin kakkupäivä. kysyin keijukorvalta aamutuimaan, että mitä tehtäisiin. ajattelin lähinnä, että luettais lumiukkokirjaa (se lelukirja, joka tulee ennen joulua ja jonka kannessa on lumiukko), joka on suosikkikirja. sieltä etsitään aina robotti, lentokone, helikopteri ja saha. sekä hello kitty, jolla on sukelluslasit päässä. sen kohdalla kuuluu sanoa "silmälasit, ei tartte pelätä". siis keijukorva sanoo. joskus etsitään myös leluja, joita on mummun luona.

ei sitten luettu lumiukkokirjaa. eikä tehty legoista mitään. vaan neiti vastasi "leivotaan. kakku." no ei se sitten auttanut muu, herkkusuu on helppo houkutella tuollaisiin ideoihin. sen verran kuitenkin pidin oman pääni, että en antanut keijukorvan rikkoa kananmunia. vaikka olisi halunnut. näki varmaan ystäviemme 5-vuotiaan auttavan minua lettutaikinan teossa. sinne meni taikinaan munat ja kuoret. ja pojan suusta tuli ihana kommentti "kaikkea voi sattua leipoessa".

ja siitä kakusta tuli ihan taivaallinen. nolo myöntää, mutta yli puolet on mennyt. ja olen kyllä vastuussa suurimmasta osasta. mutta koskaan ei ole suklaakakku ollut näin mehevä ja suloinen. sen antamalla energialla olen sitten virkannut kasan erivärisiä sieniä. kokeillut erilaisia tapoja saada paras mahdollinen malli. ehkä niistä tulee mobile. saas nähdä!

teetä on tänään kulunut kolmepannullista. sitä parasta, vihreää. pähkinäkrokanttista. ja viimeiseen kannulliseen laitettiin lisäksi tyrnihunajaa. kun pysyis nokka ja kurkku kunnossa aamuun saakka. yöt on aina vähän tukkoisia, vaikka päivällä on suhteellisen terve olo. mutta nyt kohti lauantaita vähitellen. hyvät viikonloput kaikille!