kaikki on vinksin vonksin

yöremonttia. hulluuutta. fiilistelyä. vaikka ihan kesken koko olkkari taas. tavarat vaihtelee paikkojaan. projekti tuotu sisälle. toivottavasti viikonlopun aikana ehtisi sellaiseksi, mitä siltä odotamme. "tehdäänkö siitä kerrossänky?" niin kysyi tyttäreni. ja minä olen onnellinen verestä, joka hänessä virtaa. luovuuden ja hassuttelun mieli.

kyllä hullu saa olla, muttei tyhymä

joskus minä mietin onnekkuuttani. siitä, että perheeni kestää mitä hulluimpia ideoitani. olen huomannut  miehenikin herkemmin sanovan kyllä nykyään. kun ehdotan jotain juurikin tämän kaltaista. ennen hän epäili. mutta on vuosien mittaan oppinut. että mielikuvani ovat monesti ihan toimivia. toteutuessaankin.

niinpä tämäkin meille matkusti monta tuntia. painava kuin mikäkin. tukevakin. palvellut ennen saksan postilaitosta. ja nyt meitä. jos saamme toteutettua siitä toivovamme projektin. eivät ainakaan syysillat jää toimeettomaksi. minua hymyilyttää jo nyt. että pitää ihmisellä olla hulluja ideoita. ja että nämä hullut ideat pitävät tätä arkea mielekkäänä.

ja numeroihmisenä minua naurattaa niin paljon tämäkin. 344. komeasti ja seisten, eikö vain:D vaikka maallistahan tämä. niin kuitenkin kiitollinen olo tästä. raukka tuolla pihasateessa joutuu odottamaan. kun en minä sinne ehdi silittelemään. sanomaan, että pian saat elämäsi kukoistuksen.

puutarhauksia

"haravasta katkesi pii, katkespa toinenkii.." tai sitten ei. mutta jos löytyy oikein hyvän värinen metalliharava. niin eikös se annakin syksyllä sitten erikoisvirtaa. ja leikkimökkiin eksyneen harjan tilalle piti ostamani uusi. sitten vain vähän väriä varteenkin. ja tuli varteenotettavia työkaluja. kelpaa nyt tehdä pihahommia. ja uskaltauduimpas kuvaamaan etuovenkin. ahdistaa koko etuoven seutu. siksi ehkä kuljemmekin kesällä muista ovista. en tiedä, mitä tuolle vasemmalle jäävälle työmaalle tekisin.

on ne vaan nätit. ja kerrassaan edullista DIY:tä. harava ja harja tulivat maksamaan yhteensä 8,50e. siis jos ei lasketa spraylle hintaa. kerta sen olin aiemmin ostanut kellariin. ja sillä olen maalaillut yhtä jos toistakin. tällaiset halvat, pikkuisen tuunattavat asiat saavat minut aina niin hyvälle tuulelle. 

ja kyllä, olin sen verran turhamainen, että ostin kokoa liian pienet käsineet (jotka onnekseni mahtuivat silti ihan hyvin). koska ne olivat niin kauniin väriset. enkä huolinut työrukkasiakaan. näissä oli sentään varoitus, etteivät suojaa kuin hieman:D ehkä minä hyökkään niiden avustamana ylipitkänä kasvavien lubiinien kimppuun jo huomenna, jos helle vähän helpottaa. nyt toivon kaikille kauniinvärisiä unia. (ja jos satutkin poikkeamaan täällä päiväsaikaan, ota ihmeessä day dreams-tuokio itsellesi.)

mitä pienet perässä, sitä isot edellä

joskus loistoideat tulevat heti aamulla. jos mies istuu lattialla ja katselee lapsena keräämiään tarroja. tietty se esitteli niitä  keijukorvalle, etsivät lentokonetarraa. ettei se ihan lamaannusta ollut. mutta silti. niinpä sanoin, että otappa tuo eteinen asiaksesi. ja sitten se aloitti. vaikka nehän paisuu nuo projektit. tämäki. nyt on seinää purettu. uusi ulko-ovi tilattiin jo eilen.

ja pikkuherra sitten perässä. olis halunnu kompastella naulaisiin listanpätkiin. ja muutenki. vaikka voisiko olla pelottavampaa, kuin narskahtava ääni. kun naulaisia karmeja revitään irti. mutta että tämä on nyt aloitettu. saa nähdä kauanko kestää, että saamme paraatieteisen. valoa lisääntyi jo nyt. tilavammaltakin tuntuu.

ja niinpä ruvettiin me tytötkin puuhommiin. maalaamaan levyjä ja tekemään korutelineitä. neidille sitten ihan vain naulalla koukut. että saa paksut helmet laitettua. itse valitsi okran väriksi. maalasi suurimmaksi osaksi. pitäisi laittaa se tekemään taulujakin. alkaa keskittymiskykyä olemaan jo hieman. sellainen pyryharakka se on aina ollu. ja korutelineet äkkiä vain kuvasin tuossa eteisen seinällä.. se vielä odottaa purkua. ehkä ensiviikolla sanomme sille heippa.

omaan korulevyyni laitoin korsettihakasista koukkurivin. ja ei sellaisen sisään kovin paljoa mahdu. korut taitavat viedä paljon tilaa. tuohon änkesin 9 ketjua. montakohan tollaista pitäis tehdä, että kaikki korut saisi paikkansa. ehkä laitan kaikki helmet ja paksut korut laatikkoihin. ettei peitä seiniä. oon vain huomannut, että paremmin se koru lähtee kaulaan jostain näkösältä. (tänään ei teksti kulje. mutta onki ollu toimintapäivä. nyt meen maustamaan kanaa, kohta grillataan.)

kahavia!

tiedättehän pro to tyypit. eli prototyypit. ja prot tyypeille. tässä on yksi sellainen. siis, että tyypit pyytävät minulta jotain, mitä melkein olen tehnyt. ja sitten alan soveltaa. tai soheltaa. tai koheltaa.

tänään pääsin sen vuoksi sahaamaan reikäsahalla. poraamaan porakoneella. vetämään kuminauhaa- tai oikeastaan neulaa liian pieniksi poratuista rei´istä. tai johtuen siitä, että halusin vain pienet. että liikkuisi vähemmän. ja sitten neulan oli pakko olla iso kuitenkin.

se ei ole rumpu. se on pressopannun suojus. sellainen, joka käy samalla myös pannunalusesta. jolloin erillistä suojusta ei tarvitse. ja se teki tästä sen pron. sellaisen, mitä en ole ennen tehnyt. ja se vei minua hauskoihin seikkailuihin, kun ensin yritin laiskuuttani teettää puuosaa puusepällä. ja sain niin korkean tarjouksen, että ajoin kauppaan ja hain oman sahasarjan.

minua vähän jänskättää, kestääkö tämä pannumyssy molempien kriteereitäesittäneiden toiveet. kestääkö värit katsella jatkuvasti. vai virkkaanko vielä toisenvärisen iltapuhtina. yllättävän nopeasti tällaisen vääntää, sillä illalla lasten mentyä nukkumaan otin virkkuukoukun esiin!

vaippakori

eilen lupasin keksineeni uuden vauvalahjaidean. ja nyt kun sain valmiiksi, iski epäilys. lupasinko liikoja. ei ollenkaan niin ihana, kuin mielikuvissani. mutta ehkä joku osaa tehdä kauniimman. tämä voi olla sellainen prototyyppi. sillä aloinhan vain virkata pientä neliötä, mutta sitten olikin aikaa. ja syntyikin neliöpohjainen pussukka.

sen pussukan ylälaidan sitten virkkasin metallilangasta. en halunnut virkata liian tiukkaa. tuollaisella isolla koukulla. pääasia, että vähän metallia. pysyy pussinsuu paremmin halutun mallisena. tietysti vaneria ei löytynyt kotoa. lähdimme sitä koko perheen voimin pyörillä hakemaan. pikkuherra meinasi hermostua loppumatkasta. ehkä ensikerraksi olisi riittänyt lyhyempikin lenkki. (voitte varmasti kuvitella vanerisiivujen kuljettamisen naistenpyörällä, kun tarakkaa vie jo istuin ja sarvia kori:D)

pääsin sitten kokeilemaan  pitkästä aikaa kuviosahaa. neliötä pyrin sahaamaan, mutta tuli vähän maanantaikappale. sen maalasin valkoisella ja porasin reikiä kiinnitystä varten. tuli sellainen olo, että haluaisin tehdä puutöitä enemmänkin. penkkikin pitäisi väsätä uuteen eteiseen. siis jos tuo remontti on ikinä valmis. ku toista viikkoa odotellaan lattian kuivumista jo.

sitten mies laitettiin noutamaan keppiä metsästä. raukalla lähes koiran asema siis. hyvän löysikin. ja sitten vain pujoittelin rautalankalenkkejä siitä. ja vaipat sisään. seinälle. pikkuherran vaipat ovat vähän liian isoja. puuvillassahan on se hyväpuoli, että se hieman venyy. ku aloittaa vauvanvaipoilla, niin taaperoikään ehtiessä se on jo vähän isompi kori:D mutta idea on jätetty. jalostamaan siitä!

oraakkeli

minulla on vain vähän aikaa pohtia ja miettiä. juuri mistään ei tule virikkeitä aikuisten asioihin. niinpä olen hommannut itselleni oraakkelin. se on tämä ankean näköinen kirja. mutta se vastaa yllättävän nasevasti moniin kysymyksiini.  avaan vain kirjan summassa. ja sitten pohdin lukemaani. tähän menee yleensä muutama minuutti. ei isoja aatoksia siis.

tänään minua puhuteltiin viehätysvoimalla. sillä. että mistä viehätyn. ja miten viehätän. ja miten suhtaudun viehättymiseen. viehättyneisiin ihmisiin. ja taas tunsin piston sydämessä. miten voisinkaan olla hurmaava ihminen. onnellinen. rakastava ja rakastettu. innostuva ja iloinen. viehättävä. ja ennenkaikkea viehättyvä. pitäisi opetella. siksipäs tein itselleni tämän viehätysvoimakyltin!

tänään jäi sanomatta moni asia. ah, miten suloisen makuiset tiramisuleivokset valitsit tänään. oi, miten siistiä täällä on, ihastuttavaa että sait tällaisen idean, siskoseni. ei voi olla, miten suloista pinkkiä pilkkunauhaa. oi, tätä ihanaa onnea. maailman ihastuttavin pikkumies. kikatuksineen kaikkineen. pienen neidin mieltäylentävät kommentit.

ja te ihanat bloginiseuraajat. lukijat. kommentoijat. miten mieltäni ilostuttaakin katsella, miten moni on ehtinyt tänään paremmin tänne kuin minä! hymyilevää, hurmaavaa ja ennenkaikkea viehättävää viikonloppua te kaikki.

rakkauden kehystämä

joskus arjessa kiinnittää huomion. rojukasa ei ehkä olekaan rojukasa. vaan se voi olla kaunis. tai sitä voi katsella armeliaimmin silmin. hyväksyä elämän jäljet. oppia niistä ehkä. kehitellä uutta. ottaa arkeen iloa. kauan sitten ihastuin vihreään ja maalasin pari listanpätkää. jostain se löytyi. ja silkkinauha sattui olemaan käsien uloittuvilla. ja sitten se jäi naulaan hoitopöydän päälle. korut vain kertyivät suihkuun mennessä. aika väripilkku.

pitihän se testailla, miten pikkuherra suostuu kuvattavaksi kehyksissä. silmän ja käden yhteistyö on harjoitteluvaiheessa. ja pitkäjänteisyyttä riittää vain kikatteluun. kyllä meillä olikin iloinen vaipanvaihtotuokio. kun kehys pyöri ja hyöri. kolahti kasvoille. ja sitten ku tuo kulta näyttää niin lahjalta. nuo kehykset lahjapaketilta.

että miten voisi säästellä suukkoja. kun tällaisen lahjan on saanut. ja mitä arvokkaampi lahja. sitä enemmän haluaa pitää huolta. muistattehan, lapsenakin. uusi pyörä sai hyvät huollot ja oli aina lukossa. synttärilahjat pääsivät ylälaatikkoon. monilla se oli ainoa, jossa oli lukko. tällaisessa huoltoa tarvitsevassa arvokkaassa lahjassa on se ilo. että se tuntuu tärkeämmältä päivä päivältä. se ei ruostu. sitä ei jätetä koulun pihalle yksin yöksi. sitä ei halua piilottaa. elävissä rakkauden kehyksissä sitä haluaa katsella.

tilanteet vaihtuvat. arki kulkee soljuvasti hetkestä toiseen. niin paljon unohtuu. mutta niin paljon kertyy sydämeen. turvallisina unohdettuina muistoina. ja ne kantavat meitä. vievät läpi elämäntien. turvallisena, säilöttynä rakkautena.