pohjoisimaista rakkautta

tanska ja ruotsi pyrkivät jatkuvasti kotiimme. mikseiköhän suomalaiset innostu keksimään mitään kivoja pikkutavaraliikkeitä? ja kai sitä tavallaan ostaessaan kuvittelee saavansa hieman sitä iloisuutta. naurua ja kielitaitoakin. ettei olisi ihan niin synkkä juntti. totinen torvensoittaja. jotenkin sitä on helpompi ajatella muiden pohjoismaisten kokevan enemmän iloa, rakkautta, onnellisuutta, hyvyyttä.

vaikka ei se varmaan niin ole. mutta miettiessäni suomalaisuutta tulevat mieleen ennemmin sisukkuus kuin hilpeys. vakavuus kuin kepeät kansanlaululuritukset. tunnollinen työteliäisyys kuin rapujuhlat. vaikka eiväthän ne toisiaan aja pois. mutta jotenkin tuntuu, että muissa pohjoismaissa sellaista iloista riskinottokykyä. ei pelata niin varman päälle kuin kotomaassa. missä vuodesta toiseen yhä istumme aaltoihimmi. nostamme frankin huulillemme. enimmäkseen.

no jokatapauksessa en koe itseäni aina niin synkäksi. vaikka joskus kyllä. araksikin jatkuvasti. mutta minussa ja meissä kai kuitenkin sellaista leikkimielisyyttä. että kotimme ennemmin romuvarasto kuin avotakan kansi. sekatavarakauppa enemmän kuin sävysävyyn sisustettu. tietynlaista huvikumpumaisuutta. vaikka  peppiä kuunnellessamme automatkoilla olen tajunnut senkin. että voihan sitä nauraa sille, jos joku leipoo pipareita lattialla. jos se ei ole omassa kodissa. ja lapsi joka on näsäviisas on ihan kiva sadussa. mutta kyllä minäkin kaipaan aikuisten rauhallisia kahvikeskusteluja.

mutta että värejä. tiesittekö muuten, että hemtex myy lankoja ja puikkoja ja virkkuukoukkuja. ja itiksessä oli vielä miinus nelkyt. kerta se lopettaa. olin jo hakenut osan lähihemtexistä, mutta täydensin varastoa syksylle itiksessä päivänä erään. tuo puinen virkkuukoukku kokoa 12 on lempparini. pikkuveli tilasi juuri mustan maton. taidan tehdä sen juurikin tuolla.

lasilyhdyn tekaisin eilettäin. kesäiltojen pimetessä rupean sytyttelemään eläviä tulia. tällaisen kätevän sai nopeasti laittamalla lasipurkin ympärille rautalankaa. tein siitä ripustuslenkin. ja sitten laitoin tekstiteippiä ympärille. tanskalaista rakkautta. meidän kurkkupurkit taitavat saada päällystyksiä tässä loppukesän ajan. ehkä näitä sytyttämällä kotiimme suorastaan tulvii lisää hilpeyttä, iloa, naurua, ja niitä rallatuksiakin. vill du dansa med mig?

maanantaisin suljettu

tiedättehän maanantain. arki puskee päälle. pitkä viikko edessä. ehkä univelkaakin. ku unohti nukkua. valvoi liian myöhään. meillä ei ollut sellainen ankea aamu kuitenkaa. heräiltiin hitaasti. paljon haleja. paljon suukkoja. mutta myös varoituksia siihen. että pikkuveljen päällä ei saa pomppia. että kasvoja kosketetaan vain silittelemällä.

aamupalan jälkeen lupasin pillimehukävelyn läheiseen museoon. kylmä tuuli meinasi silti viedä voimat. hyvän tuulenkin. ilmapallo karkasi neidiltä. sain hetken olla sankari. mutta sitten uudestaan. ja meidän tiellä rekkoja. busseja. vauhtia. en voinut jättää lapsia. sitten tuli itkua. pallon karkaamista pohdittiin useita askeleita. 

ja perillä sitten. maanantai siellä. aina maanantaisin museot kiinni. kauniita asioita ei haluta näyttää maanantaisin. onneksi kotimatkalla sininen ilmapallo ojassa. pysähtyi. siihen onnellinen jälleennäkeminen.

kotona pian jo neitikin unessa. omaa aikaa minulla. ja virkkuukoukkurasia kadonnut. etsin. tuskastuin. etsin. kunnes tajusin. ei omaa aikaa saa kuluttaa tuskailuun. sitten vihreä ilonaru löytyi kuitenkin. niin kauan aikaa kesken paikka kahdelle kattilalle. ystävän rulla ja idea. minä jatkoin sen loppuun. viimeiset silmukat heräilevä pikkupoika sylissäni. ihanat silmät. kurkkivat unesta totuutta. hymyilevä suu.

minä en ole maanantaisin kiinni. olen avoin alkavalle viikolle. haluan tehdä tästä viikosta kauniin. haluan tehdä tälläviikolla paljon käsilläni. sitä olen niin odottanut. onneksi tuli kylmä jälleen. ei mene kaikki aika ihaillessa heräilevää luontoa. nyt taas virkataan. ja kun neiti herää, alkaa korutalkoot. hän tahtoo ainakin punaisen.