kukkivat housut ja sänkypeite

tänään odotti iloinen yllätys postilaatikossa. tämä kun ei ollut mikään mainostustoivomus. vaan ihan vauvalahja. ja pieni kiitos eräästä viimesyksyisestä illasta. meidän kaikille lapsille samanlaiset kesäshortsit. milloin tällainen yllätys olisikaan mukavampi, kuin sateisena päivänä. kun seuraavalle päivälle on luvattu aurinkoa. ja meillä on suunnitteilla huomenna mennä neuvolatätin käynnin jälkeen syömään luomujäätelöä. aloittaa virallisesti miehen kesäloma.

me emme satsaa lasten vaatteihin paljoa. hyvä jos tarpeeksi. kyllä me niitä jatkuvasti vaihtelemme. pyrimme pitämään puhdasta yllä. mutta ettei meille niin kovin tärkeää, mistä ja milloin. kenen vanhaa ja niin pois päin. värejä ehkä enemmänkin mietin. ja mieluummin ei hirveästi mitään painokuvia. mutta että en mieti vierailuille toisiinsa sointuvia vaatteita. kalleimmatkin vaatteet ovat käytössä kotona ja taas perusvaatteet saattavat olla kaupunkireissussa. 

sellaisia me ollaan myös itse. minä ja mieheni. mitä sattuu päällä. tyylikkyydestä ei tietoakaan. vaikka ihailenkin katsoa, miten muut ovat panostaneet. omassa elämässäni se ei ole tärkeää. se ei ole niin vakavaa. mutta silti aina se, jos löytää jostain jonkun omannäköisen vaatteen. kaupasta tai kirpparilta. siitä tulee hyvä mieli.

ja jos haluat pukea lapsesi samanmoisiin kesähousuihin, löydät ne täältä. ja vielä näkyvät olevan tarjoushintaan!

yömekko

pomppiva tyttö ja ompelutaidosta haaveileva äiti. huh huh, mikä yhdistelmä. sillä lupasin viereeni katsomaan, miten vanha paitani muuttuu hänen toivomakseen yömekoksi. päivämekkoa minusta ei olisi tekemäänkään. mutta nukkumatti ei liene liian tarkka saumoista.

meillä on täällä yritetty saada neitiä pysymään öisin omassa sängyssään. ei arvattu, miten nopeasti rastimenetelmä toimisi. ja jokaisen kolmen nukutun yön jälkeen oli luvassa palkinto. jonka saa itse valita. tämä toivomus yömekosta oli yksi. sitten on tullut hello kitty-panta. isän valitsema kukkakimppu kukkakaupasta. prinsessa uimakellukkeet. ja lastenkirja.

nyt on rastitaulukossa kaikki toivomamme 15 rastia. ja neiti on taas alkanut ilmestymään sänkyymme. toivotaan, että tämä yömekko olisi muistuttamassa, missä kuuluisi nukkua. sillä ihmeesti tällainen materia muistuttaa lasta. en olisi koskaan uskonut. yöllä itkiessään sanoi, ettei halua olla yksin, muttei tulla sänkyymme, että saa rastin! 

samoten toimi uusi kirahviemalimuki muistuttamassa, ettei pöydästä pompita kesken ruokailun. kerta seuraavalla ruoalla joutuisi juomaan tavallisesta lasista. näin me koulutamme lapsestamme materialistia. taikka sitten sitä, että ansaitsemalla saa! olisi kiva, jos tajuaisi puheesta. mutta kun ei. voitte tulla itse kokeilemaan. :D

itsekkyysviikko

tällä viikolla olen ollut itsekäs. alkuviikon virkkailin ihanista sävyistä jotain itselleni. ja lopuksi jatkoin kutomalla. eipäs ollutkaan tullut vuosiin kudottua muuta kuin tilkkuja ja luuttuja. eilen piti sitten päästä yksin liikenteeseen tähän pukeutuneena. minä oloa. jokapäivä olen kodista poistunut. harvinaista. mutta lasten sairastellessa seinät meinaa kaatua muuten päälle.

ja lastenhuone on ollut koko viikon tämännäköinen. kävin kylässä perheessä. perheen isä oli ajatellut laittaa jakkarat kuminauhalla kiinni pöydänjalkoihin. näin ruokailun loputtua jakkarat kiiruhtaisivat takaisin pöydän alle, eivätkä lapset kuljettaisi niitä leikkeihinsä. voisikohan jokaiselle legopalikalle tehdä oman nauhansa. niitä väriläisköjä on ilo ostaa, mutta kova homma kerätä.

löysin muuten kirpparilta kasan erikoislegoja. ihmisiä, helikoptereita ja sellaisia. nyt on laatikollinen kannusteita odottamassa kinkkisiä hetkiä. mukavampi palkita legolla, kuin aina herkuilla.

mustikkakeittotyttö. kuumepotilas ei halunnut mitään ruokaa. mutta juominen onneksi meni. ja sen jälkeen aina peilistä ihailtiin viiksiä. muistan, miten lapsena maalasimme huulia punajuurella ruokaillessa. ja muutenkin. ruoalla oli kiva leikkiä. kun eräänä päivänä komentelin keijukorvaa sanomalla iänikuisen ja ankean lauseen ruoalla-ei-saa-leikkiä. minua kadutti. piti jatkaa. ruokapöydässä ei leikitä ruoalla. mutta kokatessa on hyvä kokeilla ja leikkiä.  se ei ole niin vakavaa kuitenkaan.

pikkuherra minä-syön-itse. kyllä, poika se on. punaisen ruokalapun ja punaisen lusikan takaakin. ja suloinen poika muuten onkin. vihdoin alkanut tämä lusikointi. sormiruokaili niin pitkään. ja lusikat eivät kiinnostaneet. minuakaan. ja mitä siitä, jos kana lentäisi lattialle perunan ja mustikoiden sekaan. sinne mahtuu vielä. huh.

back to itsekkyys ja oma ilo. tällainen siitä kutakuinkin tuli. talvihame. minä en ole toppahousuhullu. minusta on mukava laittaa saappaat ja villahame. entinen oli jo niin väsähtänyt, että päätin tehdä itselleni uuden. ja näillä pakkasilla tätä totisesti tarvitsee. nytkin kauppareissun jäljiltä poskia kuumottaa ja mieheni ystävällisesti koneelle tuoma vihreä tee lämmittää. vaikka minun tarvitsi olla pihalla vain matkat autoon! talventyttönä minun kai kuuluisi sanoa, nautitaan!

palata

kun koittaa elokuu. teroitan kynät. katson kauneimmat vaatteeni ensimmäiseksi koulupäiväksi. olen onnellinen ja odotan tulevaa lukuvuotta. ehkä muutan uudelle paikkakunnalle. aloitan kokonaan uuden lehden elämässäni. tai niinkuin nyt. puhtaalta mieleltä. kesä on tavallaan ohi. lämpimiä ilmoja kyllä varmasti riittää vielä. pimeät tähti-illat. taas pääsen kiinni teen makuun.

aamulla minua palelsi- aikaisin sain kolme ihanusta hoitoon. kattilallinen puuroa. ja myöhemmin äitinsä liittyessä seuraan vielä kanapastaa. tunnelma arjesta. paluu tuttuun rytmiin. mies läsnä tekstiviestein. uusi työ hänelläkin. minulla vielä hetki mammalomaa. 

ja sitten? villapaita päälläkö kotona puutarhahommia. vai oikeita töitäkö. pitäisi ehtiä enemmän pohtia sellaista. ei vielä tänään. sillä ihanampaa oli illasta katsella peikkopoikaa, hänen perhettään. heitä villatakilla muistaa.

ihmiset palaavat pikkuhiljaa matkoiltainsa. taas aikaa kotikylän ihmisille enemmän. ei reissussa jokainen vuorollaan niinkuin viimepäivät. lähes jokaiseen päivään voisin kirjoittaa virkkausta. virkkausta. käsitöitä. askartelua. saumuri esiin. onnellisuutta. elossaoloa. niinkuin kirjoitin viimejoulunalla miehelleni tekemään seinäkalenteriin. ja kyllä, ruokajuhlien menua mietitään jo.

minä yritän ehtiä enemmän tehdä käsillä. ja ehdinkin tänään. villatakin viimeistelyä. ja eräs vauvalahja melkein valmis jo. etsikää esiin puuvillalangat, rautalangat ja vaneri. luulen teidän ihastuvan siihen. ja jos ei vauvalle. niin jokaiselle meistä.

käsitöitä. ihanaa.

kun auton mittari on näyttänyt neljääkymmentäneljää seisoessaa muutaman tunnin auringossa. ja vaikka ajeltiin ja päästiin varjoon, saatiin se parhaimmillaan laskemaan vain kolmeenkymmeneenkuuteen. sellaisen mielekkään, mutta voimat vetävän vierailun jälkeen tuntui ihanalta kotimittarin näyttäessä kolmeekymmentäkahta varjoastetta.

ja kotimme oli viileä sisältä. niinkuin aina on. että rannallelähtö kuitenkin jäi. vaikka eväitä valmistellessa ajattelimme samalla sittenkin syödä enempi kotona. ja täällä ollaan vieläki. tuulikone kuljettaa ilmaa. ja minä virkkasin. pitkästä aikaa! neiti sai kesäpipon. sillä se isompi kukkapipo katosi. taidan aloittaa pikkuherralle jotain vastaavaa. näissä tuulettuu pää, mutta vähän suojaavat auringolta kuitenkin. 

jännä nähdä, millainen kesä tulee. että tuleeko se kolmas hellekesä peräkkäin. vai oliko ne hellepäivät tässä. millaisia säitä sinä toivot loppukesäksi?!

sisilisko

sisilisko puottaa häntänsä jos sen säikäyttää. leppäkerttulla on pariton määrä pilkkuja. perhoset elävät vain päivän. saumurin langat on vaikea pujottaa. liian pienet lastenvaatteet joutavat kiertoon. vanhoista vaatteista saa uusia tuunaamalla. pitkät helmet tuottavat iloa. kamera lapsen kädessä kuvaa kauniita värejä.

ja viiden minuutin päästä istun ystäväni autoon. ja aion olla onnellinen taas.

haluaisin rusetin

limpparia

toive toteutui. rusetti!

neiti <3

tässäpä torstain aikaansaannos. käytössä sitten näkee puutteet. että tarviiko kuminauhan. vai riittääkö silkkinauha. johon neiti sai toivomansa rusetin. hirveällä kiireellä otettu kuva. äkkiä ennen iltapalaa ja unta limpparin ja pillin kanssa lahjottu. eikä niitä vaatteita päället ehditty laittaa. minkä kanssa tätä ajattelin. tällaista se on. ku äiti lähdössä reissuun. monesta pitää huolehtia. olettehan arkeni ilo.

p.s blogini täyttää tänään kaksi kuukautta. tuntuu, että olen ollut täällä niin paljon kauemmin. mutta tämähän onkin vasta ihan alussa. saa nähdä millaiseksi muodostuu pikkuhiljaa. jään innolla odottamaan.