viidestoista päivä

niinkuin elämässä. värit vaihtelevat. silmukka silmukalta rakentuu onni. langankierrot kuin ajatuksia. voi muuttua. voi muuttaa. muuttuu. ajatukset. näkökannat. mielipiteet. ja minä huomaan saaneeni naurusta kiinni jälleen.  väliin vaihtuu tilalle tyytyväisyys. onnellisuus. hyvyys ja syvä rakkaus. väliin värit synkempiä. vaikeampia pukea sanoiksi.

pahaa oloa on niin helppo padota itseensä. mihinpä se purkisi. juoksisiko pimeissä metsissä itsensä uuvuksiin. huutaisiko kaiken pois. helpommin sen nielaisee itseensä. odottaa aikaa, jolloin enemmän itselle tämä elämä taas. pitäisi oppia sanomaan ääneen. heti. ettei kertyisi paha olo. viha. väsymys. pitäisi oppia pyytämään apua.

ja sitten siinä ympärillä yhtäkkiä ystävien joukko. odottavat kunnes kyyneleet vaihtuvat nauruksi taas. ja kun hymyilen elämälle näen senkin. että aina olen symbioottisesta vaiheesta taistellut itseni irti. muistanut itseni taas. ja se tuntuu erityisen hyvältä nyt. kun konkreettisestikin oma paikka laitettu kuntoon. tila, mikä on vain minun. miten onnellinen olenkaan, perheen ainoa, jolla oma huone!

nukkeni mun

viime hetket ovat menneet virkatessa. kummityttömme yksivuotispäivän täyttyminen tapahtui vast´ikään. ja pian pääsemme juhlimaankin. halusin tehdä rakkaalle neidille lahjaksi nuken. ja mitenkäs muuten  kuin virkkaamalla. olisi ilo oppia ompelemaan. hurauttamaan tuosta vaan. virkkaamisessa virheet on vaikeita korjata, jos ei halua purkaa. 

 

 

sitten nukke sai tietty korun ja letin ja mekon. tällaisia olisi ihana väsätä iso korillinen joulumarkkinoille. mutta voi olla että pidättäydyn yksinkertaisimmissa malleissa. hassusti tuo oikea käsi sojottaa molemmissa kuvissa minne sattuu. mutta sellaisiahan lasten leikitkin ovat. suunnat muuttuvat. uudet ideat ja kuviot. uudet laulut ja lorut.

 

ja tässä on mun lempparinukke. vaikka eihän se nukke, mutta äidin sydämessä läikähtää niin monesti onni. että melkein nukke hän kuitenkin on. minun tyttäreni. reipas kerholainen. joka sinnikkäästi keräilee lattioilta pikkuveljen kaatamia nappipurkillisia. helmiä sohvanraosta. ja hakee sammakkokirjan yhä uudelleen ja uudelleen. muistaa enemmän kuin äitinsä. huvittaa hauskoilla arvoituksillaan. eloisa ja hurmaava. 

kamera sai tuomion. kyllästyttänyt vanha. sisäkuvat eivät ikinä onnistu. siksi niin yltiövedettyinä viimeaikoina. pitäisi mennä kauppaan ja ostaa uusi. kannattipa tiputtaa alle vuoden vanha kamera. sai se aukinaisena makoillakin useamman viikon kameraliikkeessä ennenku kaikki viat selvisi.

iPadin villatakki

kesä alkaa jäädä taakse. vielä vähän luonnossa väriä ja iloa. pian ruska. viileät, tuuliset päivät me jo tunnemmekin. on aika vetäistä villapaita päälle. ehkä pipokin jo päähän. osa meistä kääriytyy huiviin. osa itseensä. omaan lämpöönsä. kesällä niin menevät ja avoimet ihmiset saattavat taas alkaa viettämään aikaa kotisohvalla.

ja pimeys. se tulee päivä päivältä aikaisemmin. siksi en halua piilottaa itseäni mustiin vaatteisiin syksyllä. värien tulee hehkua. minä en ole yhtä kuin pimeä. minä en ole osa tätä vuodenaikaa. vaan minä loistan. iloitsen. laulan. tanssin. yhdessä syksyisten puiden. yhdessä syksyisten tuulten. tuulkaa vaan. tulkaa vaan tuulet.

sentään suojakotelo kehittyi taas. sai tuulia varten kuminauhan reunoihinsa. että ei varmasti putoa päältä pahimmassakaan tuulessa. vaan pysyy tiukasti. lämmittää ja pehmentää kovia ajatuksia. ja jakaa. antaa lämmön sylissänpitäjälle myös.

ja tiukanpaikan tullen. jos käpertyy rullalle. saa itsestään tukea. (minä olin joulumarkkinafiiliksissä jo tänään. ja ensimmäinen villatakki valmistui. näitä tulee varmasti lisää. ihanaa. värien leikkiä.)

koiralelu

pitäkää vain palleronne tuumaa hän. kepit ovat paljon maukkaampia. ja mitä sitä leluilla. ku rodussakin se sana jo on. englanniksi. venäjän toy. eikä kymmenen eletyn viikon aikana ole varmasti ehtinyt sitä kaikkea kokea, mitä lähiluonto -eli puistot- tarjoavat. miksi pitäisi olla jotain tätien virkkaamia. huh.

ihan sen takia. ku täti päätään vaivasi. vastaisin täältä. hyvähän se on maalta huudella kaupunkiin. vaikka toivottavasti joskus täälläkin huutelen koiralle. ollut haaveissa monta aikaa jo. mutta vasta ehkä sitten, kun on nuo ulkoiluttajat isompia. etteivät suotta vetele hännästä. kyllähän sitä saisi vähän uutta ulottuvuutta elämään. joku haukkuisi suoraan, eikä seläntakana. ei kai. olen kuullut minusta puhuttavan joskus hyvääkin seläntakana. ja se saa hyvälle tuulelle jos joku.

koiranlelu "pallura"

tarvikkeet: 

pieni pallura matonkudetta

jotain riepua täytteeksi

virkkuukoukku (vähän liian pienellä tulee tiiviimpi, itse käytin 6)

virkkaa matoonkuteesta pieni ympyrä, joka pikkuisen kasvaa parin kierroksen ajan.

sitten voit tehdä muutaman lisäämättömän kierroksen.

ja kaventaa, niin että siitä tulee melkein pallo.

laita jotain kangasriepuja sisään.

kavenna loppuun.

jätä jotain puoli metriä kudetta, ja tee lopetussilmukka.

sitten vain ketjusilmukoilla loppuun saakka.

lopetussilmukka. ja solmu.

sitten voit leikellä narunpäät viuhkaksi.

viuh vain narusta pallo ilmaan -ja jossain vaiheessa koira tuo takaisin.

(joskus opettelu voi viedä vuosia, jos koiraa ei kiinnosta kyseinen lelu)

elossaolokuun ensimmäinen

minä sain lomalla täydennystä matonkuteisiin. enimmäkseen nyt on kaikki muittenväriset käytetty. mutta sen verran jäi valkoista ja mustaa. että ehkä omiin jotakin raitaa niistä kuitenkin. mutta että kori enimmäkseen värillistä. vaikka tässä toinen kori. niin kovin tyhjänä. 

pikkuveli halusi mustan maton. punaisen kiikkutuolinsa alle. ettei uusi lattia värjääntyisi kovassakaan vauhdissa. sillä vain liikkuessaan keinu punasi kulkureittiään. ja mitäpä ei isosiskot tekisi pikkuveljiensä eteen. vaikka konkreettiset pyynnöt helpompi toteuttaa kuin ilmassa leijuvat. ja äitikin tahtoi varpaitalämmivän. kun kesäisin lattialämmitys pois. ja minä päätin tehdä valkoisen.

mustan paukutin menemään puukoukulla. kakstoistasella. ja hävettää sanoa. mutta kerran purin koko maton. suututti sen liiat silmukat. ja tämäkin sai monta kierrosta useampaan kertaan. kun vasta muutaman rivin päästä huomasi liiat levennykset. milloinkahan opin virkkaamaan täydellisen ympyrän. valkoisen tein viistoistasella. ja olis saanut olla vaikka isompikin. niin paksua oli kude. mutta että virkattu matto. siinä ne nyt on.

pohjoisimaista rakkautta

tanska ja ruotsi pyrkivät jatkuvasti kotiimme. mikseiköhän suomalaiset innostu keksimään mitään kivoja pikkutavaraliikkeitä? ja kai sitä tavallaan ostaessaan kuvittelee saavansa hieman sitä iloisuutta. naurua ja kielitaitoakin. ettei olisi ihan niin synkkä juntti. totinen torvensoittaja. jotenkin sitä on helpompi ajatella muiden pohjoismaisten kokevan enemmän iloa, rakkautta, onnellisuutta, hyvyyttä.

vaikka ei se varmaan niin ole. mutta miettiessäni suomalaisuutta tulevat mieleen ennemmin sisukkuus kuin hilpeys. vakavuus kuin kepeät kansanlaululuritukset. tunnollinen työteliäisyys kuin rapujuhlat. vaikka eiväthän ne toisiaan aja pois. mutta jotenkin tuntuu, että muissa pohjoismaissa sellaista iloista riskinottokykyä. ei pelata niin varman päälle kuin kotomaassa. missä vuodesta toiseen yhä istumme aaltoihimmi. nostamme frankin huulillemme. enimmäkseen.

no jokatapauksessa en koe itseäni aina niin synkäksi. vaikka joskus kyllä. araksikin jatkuvasti. mutta minussa ja meissä kai kuitenkin sellaista leikkimielisyyttä. että kotimme ennemmin romuvarasto kuin avotakan kansi. sekatavarakauppa enemmän kuin sävysävyyn sisustettu. tietynlaista huvikumpumaisuutta. vaikka  peppiä kuunnellessamme automatkoilla olen tajunnut senkin. että voihan sitä nauraa sille, jos joku leipoo pipareita lattialla. jos se ei ole omassa kodissa. ja lapsi joka on näsäviisas on ihan kiva sadussa. mutta kyllä minäkin kaipaan aikuisten rauhallisia kahvikeskusteluja.

mutta että värejä. tiesittekö muuten, että hemtex myy lankoja ja puikkoja ja virkkuukoukkuja. ja itiksessä oli vielä miinus nelkyt. kerta se lopettaa. olin jo hakenut osan lähihemtexistä, mutta täydensin varastoa syksylle itiksessä päivänä erään. tuo puinen virkkuukoukku kokoa 12 on lempparini. pikkuveli tilasi juuri mustan maton. taidan tehdä sen juurikin tuolla.

lasilyhdyn tekaisin eilettäin. kesäiltojen pimetessä rupean sytyttelemään eläviä tulia. tällaisen kätevän sai nopeasti laittamalla lasipurkin ympärille rautalankaa. tein siitä ripustuslenkin. ja sitten laitoin tekstiteippiä ympärille. tanskalaista rakkautta. meidän kurkkupurkit taitavat saada päällystyksiä tässä loppukesän ajan. ehkä näitä sytyttämällä kotiimme suorastaan tulvii lisää hilpeyttä, iloa, naurua, ja niitä rallatuksiakin. vill du dansa med mig?

virkattu hameverkko

kuva: Outi Paappanen

päättelemätön, kukitsematon ja kiinnittämätön

kukkineen, kaikkineen

tällaisia minä olen väsännyt viimeaikoina. etteivät vallattomat kesämekot jumittaisi itseään pinnojen väliin. ja sitten minut laitettiin lehteenkin. ja se oli jännää. kerta ensimmäisiäni tällaisia vasta kokeilin. nyt on muutama vielä ainakin aikeissa. ja melkein ostin itselleni lahjaksi tandemin. olisihan se hienoa ajella hameenhelmat hulmuten, tuulen ulvoessa korvissa. kun mies polkisi!

koukku 4 ja siihen sopiva lanka esim. novita Miami n. 150g

1. luo 36 ketjusilmukkaa
2. tee jokaiseen silmukkaan ½-pylväs
3. ½, ks, ½, ½, ks, ½ ks, ½, ½, ks (½-pylväät edellisiin silmukoihin, ketjusilmukat levennystä)
4. ½, ½, 2x½, ½, ½, 2x½ (tee kahteen silmukkaan 1 ½-pylväs, aina kolmanteen 2)  
5. ½-pylväs, ks ylhäällä (hypäten yli seuraavan silmukan), ½, ks ylhäällä
6. ½, ½, ½, 2x½
7. ½, ks ylhäällä, ½, ks ylhäällä
8. ½, ½, ½, ½, 2x½
9. ½, ksY, ½, ksY
10. ½,ksY, ½, ksY, ½, 2ksY
11. sama kuin edellinen (katso, että pylväät osuvat samaan kohtaan, lisää tarvittaessa alkuun ylimääräinen silmukka)
12. ½, ksY, ½, 2ksY, ½, 2ksY (aloita lukkoaukko haluamaasi kohtaan)
13. sama kuin edellinen
14. ½, 2ksy
15. ½-pylväitä
16. ½, ksY
17. ½, ksY, ½, 2ksY (lopeta lukkoaukko)
18. sama
19. ½, 2ksY
20. ½ KESKISAUMA
21. ½, 2ksY (jätä aina 2 silmukkaa väliin, kun teet ketjusilmukat ylhäällä)
22. ½, ksY, ½, 2ksY (katso, että pylväät tulevat samaan kohtaan edellisen kierroksen kanssa. työ alkaa kaventymaan)
23. sama (aloita lukkoaukko samaan kohtaan kuin edellinen)
24. ½, ksY
25. ½-pylväitä, 1 kuhunkin silmukkaan
26. ½, 2ksY (hyppää aina kahden silmukan yli, kun teet ketjusilmukat ylhäällä)
27. ½, ksY, ½, 2ksY, ½, 2ksY (pylväät kohdakkain, työ kapenee edelleen)
28. sama (lopeta lukkoaukko)
29. ½, ksY, ½, ksY, ½, 2ksY
30. sama
31. ½, ksY
32. ½, yksi jokaiseen silmukkaan
33. ½, ksY
34. ½,½,½,½, ½ hyppää yhden silmukan yli
35. ½, ksY
36. ½, ½, ½, ½ hyppää yhden silmukan yli
37. ½, ksY
38. ½, ½, ½ hyppää yhden silmukan yli
39. kiS, kiS, kiS, hyppää yhden yli

päättele langat, joita et saanut virkattua sisään matkalla. tee lisäksi koristeluita. irrota hetkeksi tarakka ja laita hameverkko paikoilleen  nippusiteiden avulla (niiden päälle voi laittaa sikkinauhaa).

½= puolipylväs

ks= ketjusilmukka (se jää aina ylös kuin sillaksi, mennessä seuraavaan silmukkaan)

kiS= kiinteäsilmukka

TÄRKEÄMPÄÄ kuin seurata ohjetta, on seurata kaavaa. hameverkon tulee melkein yltää laitoihin asti venytettäessä. sillä kiinnitettäessä sen saa venytettyä paremmin.

hameverkko -kelpaakohan?

I see trees of green, red roses too
I see them bloom from me and you
But I think to myself what a wonderful world

I see skies of blue, clouds of white
bright blessed days, dark sacred nights
but i think to myself what a wonderful world

The colours of the rainbow so pretty in the sky
Are also on the faces of people passing by
I see friends shakin' hands saying "How do you do?"
They're really saying "I love you"

I hear babies crying, I watch them grow
They'll learn much more than I'll never know
But I think to myself what a wonderful world

I think to myself what a wonderful world
Hey, yeah, wonderful, wonderful world

minun päässäni on soinut tänään ihmeellisen, kauniin maailman laulu. laulu ystävyksistä. laulu kasvavista lapsista. ja silti yhtätaikaa olen tuntenut haikeutta. kaikesta mikä on loppunut ja loppuu. ja kuka meistä loppujenlopuksi aina ehtii välittämään. muistamaan ja muistelemaan. minun maailmassani soi hiljalleen blues. surumielinen sävelmä. vaikka laulaisikin ilosta. vaikka herskyisikin naurusta. mutta tiedättekö. sellainen tunteellisuus. sellainen kauneus, niinkuin vaikka auringon laskiessa mereen. suopursujen tuoksu kesäyössä. ei ne naura isoon ääneen. ne vaikenee.

taiteellinen layout ja muita sadepäivän iloja

juhannus. monta väriä elämässä. monta ystävää kolkuttamassa ovea. tuomassa onnea. josta muutenkin elo niin täysi. vaikka en minä kiellä hämmennyksen läsnäoloa. väliin etsiviä ajatuksia. miten opin koskaan tuntemaan tätä lasta tarpeeksi. miten soisin hänelle pohjan ja turvan. 

 

ja silti yhtä aikaa siinä läsnä kaikki muukin. kaikki muutkin. ja minä etsin itseeni värejä, jotka puhuvat kesän kieltä. jotka sanovat. pysähdy. me emme kuki ikuisesti. vain hetken on valo. lämpö. värikylläisyys ympärillä. käsin poimittavana. tuoreet maut. raikkaus.

 

enkä minä osaa näitäkään kuvia laittaa. aina, jos joku rivi hetken paikoillaan. niin jo pomppaavat. niinkuin pomppivat ajatukseni. niinkuin tyttäreni viilettää pomppivalla hevosellaan. vaikkakin nyt jo unimaassa. ja mitä se haittaa, jos sekoilen. minä en silti jaksa puhua sumusta tai usvasta.  

minä kulutin tänään sadepäivää netissä. ja aamusta mies lähtee hakemaan minulle sohvaa tuntien takaa. meillähän ei ollutkaan mitään muita suunnitelmia hänen kesälomansa varalle:D

kikatuskammari

ahkera työnainen oman tuvan keittiössä. harmittelee, kun kaapinovi ei meinaa pysyä kiinni. sillä onhan leikkimökkimme vino ja hatara. mutta tulimme siihen tulokseen, ettei tänäkesänä vielä ole aikaa uusia koko mökkiä. ensitalven projektiksi menee. siispä teimme niinkuin muutkin huonot taloyhtiöt, että pesimme alkavat homeilut ja loput maalasimme piiloon. kun ne kuitenkin aikovat tuossa olla ja leikkiä. ensitalven aikana olisi tarkoitus kellarissa tehdä kokonaan uusi tupa.

vaikka tavallaan olisi ollut ihana tehdä heti sellainen kokonaan kelpaava. mutta kun kaikkeen ei rahkeet riitä. ja uudet ovat kalliita ostaa valmiina. haluamme kuitenkin sen verran ison, että siellä mahtuu aikuinenkin seisomaan. lötköttelemään ja lueskelemaankin tarvittaessa lasten leikkiessä. (muuten valkoinen sängynpeite säilyi puhtaana about kolme minuuttia, ennenkuin pikkuherra tuhosi idyllin hiekkalenkkareissa).

vappunauha pääsi kattoon. pitsikankaasta halkaisemalla saimme nopeasti verhot. lattialla alkamani virkkuutyö. siihen on helppo lisätä kiekkoja sitä mukaan, kun valmistuu. silkkinauhalla solmittu palat vain yhteen. niin tarvittaessa voi  muuttaa järjestystäkin.

heti sinne alkoi tulla hiekkaisia leluja. nallukka keinumaan keinutuoliin. toisaalta olis ihana sellainen kaunis pikkutupa, missä ei oltaisi kengillä. missä ei leikittäisi hiekalla. missä ei murjotettaisi. mutta kyllä silti kallistun siihen. että leikkimökki lasten leikkejä varten. heidän valtakuntaansa. ei liikaa sääntöjä. säätelyä. että saavat vapaasti mennä ja tulla. (kätevästi kuluneen pöydän päällystin mansikkaisella vahakankaalla.)

ja kaikki vanhan leikkimökin asukkaat saivat kylvyn eräänä aurinkopäivänä. sadepäivät pitivät huolen, että huuhtelu on varmasti suoritettu kunnolla. eivätköhän ole näiden tuulien jälkeen kuivat leikkeihin. neiti jatkoi leikkejään pihalla. pikkuherra kiukuttelee oksille, mies sahailee seuraavan pihaprojektin parissa. ja minä taidan laittaa potut tulelle. ravintolapäivä, eikä minnekään silti tainnut ehtiä. kun kohta päiväunissa jo.

lenukkatuoli ja muita kansansatuja

olipa kerran kestämätön tuoli. kangas sanoi RÄTS. hyvin kuuluvasti. istuuduttuani siihen. ja paljon voimallisemmin soi kohta nauru. vaikka tavallaan harmitti. oli vasta ostettu. vaikkakin muutaman euron vain maksoimme. mutta kun niin monta asiaa tehdään turhaan. kuljetetaan turhaan. ei niitä ole luotu kestämään. toista ne lapsuuteni raitakankaiset. melkein toivoi jo, että menisivät rikki. kulahtaneet kesämatkoilla mukana. vuodesta toiseen.

ja sitten yhtäkkiä loistoidea. virkkaan tukevan päällisen. ei voi hajota. ja niin virkkasin ihan liian kapean. mieheni ystävällisesti kyselee, toimiikohan. kerta ei saa olla venyvää sorttia. ja minä siinä, että no kapea ehkä, muttei liian pitkä. ja mies saa istua lattialla pian. koekaniini. sillä enpäs ollut ajatellut, että niin kovasti venyisi. (vaikka sain loistoidean riippumatosta. ei tarvitsisi kovin pitkää tehdä, mutta olisi käytössä jo hyvän mittainen).

nyt on sitten purettu ja uudelleentuotettu. onneksi ensiversiota ei tarvinnut kiinasta tänne kuljettaa. tuotekehittely tapahtui talomme sisällä. ja uusi on nyt tarpeeksi leveä. ja ehkä vain reilun 10cm pitkä. ja ensi-istumisella se venyi jo melkein jakkaraksi. painon alla on juurikin sopiva. nyt on vuorossa istumisharjoituksia. ja kun saan varmuutta. teen toisen kaveriksi. muistaakseni romukellarissa tapasin toisenkin rungon. olisihan se somaa istahtaa omille jakkaroillemme kesäöinä auringonlaskuja katsomaan. jos sitä nyt tässä iässä jaksaa valvoa. mutta sen kerron, että parvekkeella virkatessani käki kukkui minulle monta onnellista vuotta lisää.

ihan ihme maanantai

aivan ihmeellinen päivä. vaikka ei kai mitään erikoista oikeasti. aamusta neiti niin muotitietoisena lähdössä pyöräilemään pihaan. että ilohan siihen heti pyrki. mieleen ja sydämeen. vaikka aamusta oli aurinko armas. herätti meidät. ja ennen aamupalaa jo otin suihkun. lapset leikkivät ilmapalloilla kodarissa. niin hyvä aamu. että jäi kahvi keittämättä.

ystäväni ihmetteli minua virkkaamassa valkoista baby cocoonia. että miten minä valitsin valkoisen. että olisi kuvitellut jotain värikkäämpää. ku meillä aina meinaa kaikki mennä värikkääksi. mutta ei se itselle ollut. tämä on. ku saisi vielä sen siirrettyä vähän kapeemmasta putkilosta tuonne. ihan katseltavaksi. ei kokeiltavaksi vain. vielä jäi jämälankoja. mutta ehkä niistä taas jotain. tilkkuja ainaki.

ja illasta olimme naisporukalla jokivarressa syömässä. puhumassa maailmaa paremmaksi. vaikka ei se aina heti parane. kipu ja tuska vaatii jokaisella aikansa. vuorotellen onneksi tulevat. että voisimme jaksaa kantaa toisiemme taakkoja. että olisi ilontuojia aina sen synkimmän keskelle. ja joskus jos ei jaksa kuunnella, voi katkaista korvan. jos ei jaksa puhua, voi katkaista suun. eikä aikuisena kukaan enää koe, ettei toinen ollenkaan läsnä. välillä jokaisella meistä vähemmän voimia käytössä. ja nyt minä sanon, että jos ei istumakivut lähde saunassa. niin ehkä uni parantaa. kauniita unia.

enkelinsiipiä suojaksi, tutti lohduksi

aamuenkelistäkö innostuneena. vai muuten vain. mutta mielessäni alkoi pyörimään. tavallista kauniimpi. virkattu tuttiremmi. sellainen, joka sopisi pienen vauvan ensimmäiseksi tuttiremmiksi. kuin enkelin siipien ketju. suojelevia katseita. sitä sydäntäpakahduttavaa rakkautta.

 

ja niinpä ajattelin virkata pari kappaletta pikkuherran unien aikaan. ja koska se on mielestäni kaunis, katsoin tarkkaan, miten se rakentuu. ja kirjoitin ohjeiksi kanssa. kun sellainen hassu virkkaajatäti kuin minä, ei laske. ei mieti. virkkaa vain. suuntaan jos toiseen. ja siksi ei tule ohjeita laitettua. pyydettäessä tietty voin kertoa tarkemmin muistakin. mutta nyt tutti suuhun!

klikkaamalla näet ohjeen lähempää!

kapalovauva

näin kapaloin meidän vauvat ennen

on hauskaa tulla haastetuksi erilaisiin tekemisiin. sain päivänä muutamana haasteen kokeilla tehdä vauvalle kapalointipussia, baby cocoon, niinkuin jenkkilässä kuulemma sanovat. koskaan en ollut tällaisesta kuullut armaassa isäimme maassa. mutta onneksi netistä löytyi jos jonkin sortin kuvaa. pointti on siis laittaa vauva "sipulipussiin", idea sama kuin kapaloinnissa. jalat ja kädet eivät pääse heilumaan. lapsella kohtuolo.

näin kapaloidaan suuressa maailmassa

ja tänään sitten aloin kokeilla. kun vihdoin sain langat hommattua viikonloppuna. aika kiva idea mielestäni. meillä kun vauvat ovat olleet sellaisia hikimaakareita pienestä pitäin. lakana korkeintaan ympärillä. että melkein taidan meidänkin pienoiselle virkata tällaisen reikäversion kesäksi. miten te siellä ruutujenne takana. oletteko käyttäneet tällaista? millaisia kokemuksia? olisipa hauska kuulla.