viime hetket ovat menneet virkatessa. kummityttömme yksivuotispäivän täyttyminen tapahtui vast´ikään. ja pian pääsemme juhlimaankin. halusin tehdä rakkaalle neidille lahjaksi nuken. ja mitenkäs muuten kuin virkkaamalla. olisi ilo oppia ompelemaan. hurauttamaan tuosta vaan. virkkaamisessa virheet on vaikeita korjata, jos ei halua purkaa.
sitten nukke sai tietty korun ja letin ja mekon. tällaisia olisi ihana väsätä iso korillinen joulumarkkinoille. mutta voi olla että pidättäydyn yksinkertaisimmissa malleissa. hassusti tuo oikea käsi sojottaa molemmissa kuvissa minne sattuu. mutta sellaisiahan lasten leikitkin ovat. suunnat muuttuvat. uudet ideat ja kuviot. uudet laulut ja lorut.
ja tässä on mun lempparinukke. vaikka eihän se nukke, mutta äidin sydämessä läikähtää niin monesti onni. että melkein nukke hän kuitenkin on. minun tyttäreni. reipas kerholainen. joka sinnikkäästi keräilee lattioilta pikkuveljen kaatamia nappipurkillisia. helmiä sohvanraosta. ja hakee sammakkokirjan yhä uudelleen ja uudelleen. muistaa enemmän kuin äitinsä. huvittaa hauskoilla arvoituksillaan. eloisa ja hurmaava.
kamera sai tuomion. kyllästyttänyt vanha. sisäkuvat eivät ikinä onnistu. siksi niin yltiövedettyinä viimeaikoina. pitäisi mennä kauppaan ja ostaa uusi. kannattipa tiputtaa alle vuoden vanha kamera. sai se aukinaisena makoillakin useamman viikon kameraliikkeessä ennenku kaikki viat selvisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti