oikeastaan elämä on ketju erilaisia sattumia. ei se ole suunnitelma. tai ei se ole selkeä polku. vaikka kuvittelemmekin asioiden johtavan toisiin. yhtä kaikki. se on mielestäni erilaisten sattumien ketju. sellaisten mukavien, muistorikkaiden. ja sitten sellaisten, jotka ehkä haluaisi kuitenkin unohtaa. vaikka aina niistä jotain oppiikin.
tylsiä hetkiä on ihan liian vähän. sellaisia, ettei mitään tekemistä. ettei mitään mieltä. vaan enempi muttuvia olosuhteita. ja sitten taas vielä muuttuvampia. monta muuttujaa. ei tässä pärjää matikkapäälläni. jos pitäisi kaavaksi kirjoittaa yksikin arkipäivä. jakamista. ja kertomista. liian vähän aikaa kertomiselle kuitenkin.
ja silti jos pysähtyy. ei siksi että pitäisi. ei siksi, että joku pyytää. vaan koska on ihana pysähtyä tosta vain. katsastella ympärilleen. huomaakin pitävänsä siitä kaikesta. eikä silloin tarvi väkisin muistuttaa itseään siitä, mikä ei toimi. kyllä ne mietteet ja huomiot pitävät huolen itsestään. palautuvat ajatuksiini pyytämättäkin. ja minä. mitä minä ajattelen. kun niin monenmoista taas kokenut. huomaan. hyvin vähän on asioita, joilla oikeasti merkityksiä. jotka oikeasti kannattaa ottaa vakavasti. muille pyrin nauramaan. nyt hymyilen.
2 kommenttia:
Huomenta!
Piti tulla kiittämään kommentista blogissani.Se sai hyvälle mielelle...sillä tykkään kirjottaa mutta niinku kuvitella saattaa,ne omat ajatukset hukkuu usein täällä kovaan menoon ja meteliin,niihin lasten arkisiin riemunkiljahduksiin :)ja kuvat ja tekstit tuloo laitettua liian kiireellä,ajattelematta blogiin.Mutta jokin aika sitte huomasin,että nyt täytyy asian muuttua ja tähän täytyy oikeen paneutua,onhan tämä bloggaus rakas harrastus ja nyt sain sulta palautetta,jossa huomaat asian kohentuneen,joten kaunis kiitos!:)
niin ja piti vielä sanomani,että kirjotit juuri niinku asia on!Tuo keskimmäinen pätkäki on just näin!:)
Lähetä kommentti