nurkkarautoja

minä tein itselleni muistolauseen. että muistaisin pyrkiä iloon. vaikka kyllähän monenlaisia mukavia tunteita on olemassa. onnellisuutta ja tyytyväisyyttä ja rakkautta. ilo on vain jotain niin ihanan lapsellista ja aitoa. parhaiten siihen pääsee kuuntemalla lasten kikatusta. mutta on siihen muitakin teitä.

asioisitko mielelläsi kaupassa, jossa olisi väriä?

opettelisitko mielummin rakennustarvikkeiden nimiä, jos ne olisivat värikkäitä?

muistaisitko tämän paremmin kulmaraudaksi, jos ihastuisit johonkin näistä?

naurattaisiko sinua nämä reikäset tuolit?

jos on kellari. ja spray. ja keskeneräinen projekti. voi saada jotain tällaista aikaan muutamassa minuutissa. tiedän, että moni pitää hillitymmästä tyylistä. mutta nämä toivat minulle iloa. olisipa ihana ostella tällaisia. melkein jo perustin kaupan. niin paljon rakastuin näihin!

seistemän ajatusta keittiöstä

arki

me elämme arkeamme keittiössä. aina siellä on jotain meneillään. tiskikone pyörii. tiskit kertyy. ruoka hellalla. astioita kuivumassa. koskaan ei ole hetkeä pidempään siisti. jos sitäkään. monesti alkaa toinen homma ennenkuin siivous lopussa. rusinoita lattioilla. nokkahuiluja. lasten leluja. 

mielialat

aamuisin minä taaperran keittiöön väsyneenä. pitäisi ehtiä antamaan sataa asiaa yhtäaikaa. ja silti aina tulee pettymys. ensin pienille ja sitten minulle. muutama aamu sitten sanoin neidille, että olisi kiva kokea aamupala. että kaikki onnellisia. ei vääränvärinen muki tai lautanen. väärän verran maitoa. vääränlainen lusikka. tai toivetta kahden eri jugurtin sekoituksesta. molempia murolaatuja. vaikka joskus ne toiveet hymyilyttävät. tarkka tyttö. joskus ne kyllä väsyttävät. ja toimin toiveiden vastaisesti.

monesti myös keittiössä ilo. uunista ulos tulevat muffinit. arkirakkautta ruoan muodossa. uusia makuja. uusia maailmoita. keittiö on se. mitä emme ole remontoineet vielä. kaapit maalattu nopeasti. jokaisella ovella omanlaisensa kiinnipysymistapa. mutta joskus me teemme siitä täysin mieluisen. siis myös unelmia keittiössä. paljon.

muutos

keittiömme ei pysy samanlaisena ollenkaan. se muuttuu ja hakee muotoaan koko ajan. sinne kertyy liikaa tavaraa ja taas yritän tyhjentää. silti se on ollut tarpeeksi toimiva. ainoa pysyvä asia on silti jatkuva muutos. tykkään kokeilla erilaisia asioita. teen asiat ilman oppikirjoja. keitto- ja leivontakirjat ovat selailua varten. en osaa tehdä ohjeista.

sotkuisuus

koska keittiö on meillä kaiken keskus. sinne kertyy kaikkea. kortit, jotka ovat tuoneet arkeen iloa muuttuvat sotkuisuudeksi. niin paljon meitä on muistettu! mutta minä en halua laittaa niitä pois. essut, korut, reput, laukut. kaikki kertyvät naulakkoon. purkit ja purnukat odottamassa oikeita paikkojaan. alati jossain on kasa epämääräistä tavaraa. edes siivouspäivinä en saa jokakohtaa loistamaan.

luovuus

minulla on kyllä oma huone. oikea luovuudenpesä. niin täynnä kaikkea ihanaa materaalia. silti suurin osa tekemisistä keittiössä ja olohuoneessa. keittiöön kuitenkin kertyy paljon tuunaamiani asioita. siellä näkyy sellainen pieni arkiluovuus johon nyt on aikaa. eräs nainen kertoi nähneensä tauluni. sanoi, ettei tiennyt minun maalaavaan. nauroin, että nykyään teen vain tilaustöitä. ei ole ollut aikaa harrastaa isoja tauluja. tai voisihan sitä öisin. mutta ei päällimmäisenä ajatuksissa. (pakko keittiöstä sanoa, että huomatkaa mun hyvä idea välitilalaattojen spray-maalaamisesta. permanenttitussilla saumaukset miten sattuu. hyvin on tultu toimeen niiden kanssa..)

maisema

keittiön ikkunasta katselen usein ulos. kujansuuhun, näkyykö vieraita jo. tienpäähän, joskos sattuisin näkemään postiauton. en tekisi turhia retkiä postilaatikolle aamupäivällä. ikkunan takana paljon puita. tänäiltana taas vähemmän. jatkuvasti muuttuva piha. visio siitä alkaa olla selvä. kunhan vain raskisi palkata päriseviä koneita. kaivurin ja metsurin ja kuormurin ja maalarin. jonain päivänä maisema on sellainen, millaisena sen unelmissani näen. sitä on silti hyvä katsoa nytkin.

odotus

minä elän tulevaisuutta. niin monesti ajatuksissani olen jossain kuukausien tai vuosien päästä. suunnittelen juhlia, jotka liian usein jäävät pitämättä. ostelen teeman mukaisia servettejä. kakkupapereita. pillejä. minä odotan elämääni riemua ja naurua. aina vain enemmän. minulla sitä jo on. mutta olen luonteeltani jotenkin sellainen synkkä ihminen. en osaa herskyä. en osaa lausua onnellisia sanoja. mutta sitä kohti minä pyrin. jonain päivänä olen itseeni vähän enemmän tyytyväinen taas.

kaapin paikkaa etsimässä

me etsimme aina välillä kaapille paikkaa. me tykkäämme erilaisista kaapeista. me tykkäämme samanlaisista kaapeista. mutta silti kaapin paikka välillä hukassa. tai yhteinen mieli. sellaista se vähän on. kun toisaalta tuttu ja turvallinen olisi mukava säilöä. kun toisaalta uutta ja ihmeellistä olisi mukava kokeilla. ja aina ei mene ajatukset samaa tahtia. turva ja uutuus viehättävät meitä niin eri aikoina.

silti sinä menet ja haet minulle raskaan kaapin. minusta ei ole paljon apua. vaikka haluaisin helpottaa. sinä hoidat lapsia. että minä saisin kaappini mieleisekseni. ja minä silti kirjoitan siihen. vaikka haluaisit kuvia. sillä minä haluan tallentaa sinne palan itsestäni. kaikkea sitä, mikä minua yhä kutsuu. pyytää hengittämään. pyytää elämään joka solulla. ja kun vihdoin se on paikalla. minä haluan antaa sinulle suukon.

rullakon uusi elämä

no moi. tervetuloa. tai turveteloa. ihan miten vain. tärkeintä on lienee nauttia elämästä ja arjesta kuitenkin. kääntää asiat haluamikseen. niin kuin vaikka tämä rullakko. nyt alkaa vihdoin olla niin valmista. että ihan uskallan antaa ajatuksen julki.

tättä-rättä-rää. kotitoimisto! siis komeasti olkkarin nurkkaan. meillä tullaan koneelle nyt yhden askelman korkeammalle. ja kieltämättä tämä on mukava paikka. onhan täällä kopperossa tullut istuttua jo monta hetkeä. pohdittua ihmisyyttä. 

takaseinälle laitoin oman osuuteni tapettia. sitä olinkin jo viisi vuotta ehtinyt säilöä. vielä on moninkertainen määrä jäljellä. mutta en ole aiemmin halunnut sitä niin mihinkään. ja nyt käytin palasen, jossa itse seison. puu rinnassani.

tämä ihana tuoli on löytöni kesälomalla ihanasta putiikista. se oli vielä meille tullessaan oranssi. ja hyvin hyvin pölyinen. ehkä minä joskus kunnostan sen loppuun. lakkaan säilyttääkseni parempana. tuohon jalkaan minä ennenkaikkea ihastuin. ja tietty tähän pumppumekanismiin. ylös ja alas kuin parturituoli.

huippu kalenterinpidin on kirpparilöytö. ja sopii tähän hullutteluun kuin mikäkin. koneen yläpuolella se on helposti tarkasteltavissa. vielä en tiedä, miten tämä seinä tulee elämään. mutta haluaisin säilyttää tuon numerosarjankin näkyvillä. minneköhän päin saksaa menevät kirjeet on lajilteltu tähän rullakkoon ennen!

olen ihastunut näihin pyöränkoreihin. pieniin ja isoihin. aina kun löydän hyvänvärisen ostan. nämä säilöö laskuja ja muistikirjoja.  ja kaikkea muutakin ympäri taloa.

tänään virkkasin maton lasten mentyä nukkumaan. pari tuntia siinä vierähti. iso koukku ja mahtavat värit. tervetuloa syksy ja sateet. täällä kopperossani minun on hyvä olla. talossa talon sisällä. ai niin, pitääpäs kastella kukat parvekelaatikosta;D

day dream

harvinaista herkkua. minun lapseni nukahti. tosta vain. lattialle. ovat aina olleet kovin "pomputeltavia". ei mitään, jätä mut sänkyyn ja alan nukkua-vauvoja. kaikki saavat silityksensä, kunnes nukahtavat. laulut. sadut. hyssytykset. ja sitten tämä nuorimmainen aina toisinaan. nukahtanut itsekseen. ja tänään lattialle.

lapsilta saa upeita ideoita. kun kerroin neidille isänsä hakevan meille kaapin. kun on peräkärry lainassa. purimme pihamökin ja se matkaa kaatopaikalle. kun lapselle kertoo että peräkärry tuo kaapin. ja vie pihamökin. niin hän yhdistää ihanasti kaksi asiaa. "tuleeko meille kaappi metsään?". narnian tarinat. maailma alkaa kaapin sisältä.

kaikki on vinksin vonksin

yöremonttia. hulluuutta. fiilistelyä. vaikka ihan kesken koko olkkari taas. tavarat vaihtelee paikkojaan. projekti tuotu sisälle. toivottavasti viikonlopun aikana ehtisi sellaiseksi, mitä siltä odotamme. "tehdäänkö siitä kerrossänky?" niin kysyi tyttäreni. ja minä olen onnellinen verestä, joka hänessä virtaa. luovuuden ja hassuttelun mieli.

käyntikortti

pitäisi etsiä ennen-kuvia. sellaisia, jossa tummuutta ja tukaluutta.  niin itsekin huomaisi. vaikka suurta iloa jo nyt. valoisuus ja värikkyys. vaikka suurin osa kengistä, takeista vielä vierashuoneessa evakossa. vihdoin alkaa paraatieteinen olla valmis. myös se täyteentungettu varasto. katselukelpoinen. omannäköinen.

ja eteinen tuntuu siksikin autiolta. sanovat sen olevan käyntikortti. paikka, mihin ihmiset tupsahtavat. minkä perusteella luovat mielikuvan. mutta minä uskon, että piha myös. ainakin kesällä. meidän tuulessa huojuva ruoho. metrinmittaiset rikkaruohot. silti värejä ja onnellisuutta. huhuilevat rennon ystävällisesti: "tervetuloa huvikumpuun!"

kotirouvan karkkipäivä

pieni kurkistus syihin, jotka herättivät minut tänään aikaisin. kesätyttömme sentään oli hyvillä unenlahjoilla varustettu. nukkui 15 tuntia, joista viimeiset kolme hirveän metelin säestyksellä. oli mukava päivä. kaikki vähän kesken. niinkuin elämä yleensä. kahtena aamuna olen saanut viestin, että läheiseni ovat saaneet vauvat. kateus iskee. mutta onneksi on muita mukavia asioita elämässäni. nyt menen unille. jatketaanpa harjotuksia, sanois äiti.

kikatuskammari

ahkera työnainen oman tuvan keittiössä. harmittelee, kun kaapinovi ei meinaa pysyä kiinni. sillä onhan leikkimökkimme vino ja hatara. mutta tulimme siihen tulokseen, ettei tänäkesänä vielä ole aikaa uusia koko mökkiä. ensitalven projektiksi menee. siispä teimme niinkuin muutkin huonot taloyhtiöt, että pesimme alkavat homeilut ja loput maalasimme piiloon. kun ne kuitenkin aikovat tuossa olla ja leikkiä. ensitalven aikana olisi tarkoitus kellarissa tehdä kokonaan uusi tupa.

vaikka tavallaan olisi ollut ihana tehdä heti sellainen kokonaan kelpaava. mutta kun kaikkeen ei rahkeet riitä. ja uudet ovat kalliita ostaa valmiina. haluamme kuitenkin sen verran ison, että siellä mahtuu aikuinenkin seisomaan. lötköttelemään ja lueskelemaankin tarvittaessa lasten leikkiessä. (muuten valkoinen sängynpeite säilyi puhtaana about kolme minuuttia, ennenkuin pikkuherra tuhosi idyllin hiekkalenkkareissa).

vappunauha pääsi kattoon. pitsikankaasta halkaisemalla saimme nopeasti verhot. lattialla alkamani virkkuutyö. siihen on helppo lisätä kiekkoja sitä mukaan, kun valmistuu. silkkinauhalla solmittu palat vain yhteen. niin tarvittaessa voi  muuttaa järjestystäkin.

heti sinne alkoi tulla hiekkaisia leluja. nallukka keinumaan keinutuoliin. toisaalta olis ihana sellainen kaunis pikkutupa, missä ei oltaisi kengillä. missä ei leikittäisi hiekalla. missä ei murjotettaisi. mutta kyllä silti kallistun siihen. että leikkimökki lasten leikkejä varten. heidän valtakuntaansa. ei liikaa sääntöjä. säätelyä. että saavat vapaasti mennä ja tulla. (kätevästi kuluneen pöydän päällystin mansikkaisella vahakankaalla.)

ja kaikki vanhan leikkimökin asukkaat saivat kylvyn eräänä aurinkopäivänä. sadepäivät pitivät huolen, että huuhtelu on varmasti suoritettu kunnolla. eivätköhän ole näiden tuulien jälkeen kuivat leikkeihin. neiti jatkoi leikkejään pihalla. pikkuherra kiukuttelee oksille, mies sahailee seuraavan pihaprojektin parissa. ja minä taidan laittaa potut tulelle. ravintolapäivä, eikä minnekään silti tainnut ehtiä. kun kohta päiväunissa jo.

ei pöllömpää

halki, poikki ja pinoon!

ihastuttavaa kerrassaan. että tänään oli niin hyvä päivä. että kieltäydyin jopa aikuisten naisten saunomisesta ja herkuttelusta. koska tässä päivässä oli ollut jo kyllin. ja minä olen väsynyt. kaipaan pitkiä yöunia. kaipaan käpertymistä pehmeän peittoni alle. ja ehkä muutaman luvun jotain kirjaa. jos silmät jaksavat pysyä auki. 

yksityiskohta maalauksestani ystävälle

aamusta säntäsimme kirpparille. ja mukavia tavaroita suorastaan pomppi syliini. niin että rahat loppuivat heti. ja pankkiautomaatti olisi ollut kaukana. mutta sain tuttavaltani lainattua hieman. kiirehdin pois, koska tajusin minulla olevan ahmimispäivä. ja talomme muutenkin pullistelee. pitäisi oppia luopumaan niin paljosta. jaksaa harrastaa kirpparipöytiä myös myyntipuolelta. nettikirppailua olen harrastanut. mutta sielläkin on se vaara, että löytää jotain mukavaa myös kotiintulevaksi.

namskis!

mieheni maalatessa eteistä yritin pitää lapsille showta pystyssä keittiössä. tiedättehän, miten ihanaa on katsoa, kun muut tekee. paitsi lapsista. mutta saimme silti leivottua peltileipää ja piirasta. lapset söivät ruokaa odotellessaan desikaupalla suolakaloja. tietysti sitten paljon vettä päälle. niinpä ruoka-aikana ei ollut nälkä ja väsy kuin minulla! mutta tärkeintä, että eteinen alkaa olla listotusta vaille valmis. ehkä ensiviikolla siellä loppuu naputtelu. ihanaa. juhannuksen tienoilla tulevat uudet ovetkin. sitten kelpaa kulkea sisään ja ulos jatkuvasti.

peltileipä

(valintatalon kassalla myytävästä vihkosesta ohje)

1/2 l piimää kädenlämpöisenä

50 g hiivaa murennetaan siihen

sekoitetaan loput ainekset keskenään, sitten piimän joukkoon

3dl vehnäjauhoa

2dl ruisjauhoa

2dl kauraleseitä (laitoin hiutaleita, ku leseet loppu)

suolaa

sokeria

20min annetaan kohota uunipellillä 

päälle ripottelin kurpitsansiemeniä

225 astetta, noin vartti

mitä pienet perässä, sitä isot edellä

joskus loistoideat tulevat heti aamulla. jos mies istuu lattialla ja katselee lapsena keräämiään tarroja. tietty se esitteli niitä  keijukorvalle, etsivät lentokonetarraa. ettei se ihan lamaannusta ollut. mutta silti. niinpä sanoin, että otappa tuo eteinen asiaksesi. ja sitten se aloitti. vaikka nehän paisuu nuo projektit. tämäki. nyt on seinää purettu. uusi ulko-ovi tilattiin jo eilen.

ja pikkuherra sitten perässä. olis halunnu kompastella naulaisiin listanpätkiin. ja muutenki. vaikka voisiko olla pelottavampaa, kuin narskahtava ääni. kun naulaisia karmeja revitään irti. mutta että tämä on nyt aloitettu. saa nähdä kauanko kestää, että saamme paraatieteisen. valoa lisääntyi jo nyt. tilavammaltakin tuntuu.

ja niinpä ruvettiin me tytötkin puuhommiin. maalaamaan levyjä ja tekemään korutelineitä. neidille sitten ihan vain naulalla koukut. että saa paksut helmet laitettua. itse valitsi okran väriksi. maalasi suurimmaksi osaksi. pitäisi laittaa se tekemään taulujakin. alkaa keskittymiskykyä olemaan jo hieman. sellainen pyryharakka se on aina ollu. ja korutelineet äkkiä vain kuvasin tuossa eteisen seinällä.. se vielä odottaa purkua. ehkä ensiviikolla sanomme sille heippa.

omaan korulevyyni laitoin korsettihakasista koukkurivin. ja ei sellaisen sisään kovin paljoa mahdu. korut taitavat viedä paljon tilaa. tuohon änkesin 9 ketjua. montakohan tollaista pitäis tehdä, että kaikki korut saisi paikkansa. ehkä laitan kaikki helmet ja paksut korut laatikkoihin. ettei peitä seiniä. oon vain huomannut, että paremmin se koru lähtee kaulaan jostain näkösältä. (tänään ei teksti kulje. mutta onki ollu toimintapäivä. nyt meen maustamaan kanaa, kohta grillataan.)

kaaosteoria

me saimme uuden perhepedin olkkariin. sohvan taakse. saunan jälkeen on ihana pujahtaa unille. nähdä kauniita unia siitä, että oikea makkari olisi pian valmis. ja moneen muuhunkin pintaremonttiin olemme ajatelleet parin viikon varoaikaa.

menikös se kaaosteoria kutakuinkin niin. että jos yhden tilan saa remontoitua, on hyvä samantein aloittaa jostain muualta. ettei ehdi tottumaan tavalliseen eloon. ja tavallaanhan kyllä siitä sotkusta on sitten helpompi syyttää remonttia. mutta että taas täällä puhaltavat uudet tuulet. ja se tuntuu mukavalta. etenkin nyt.

puhtaita, onnellisia lapsia

ja ennenkaikkea hymyileviä vanhempia. siksi sanon sen ääneen, etten unohda.

tällaista, äiti, täällä!

lasteneteinen

kylppärin vessa

teräs valtaa tilaa myös kaappien sisäpuolella:D

vedinten puutteesa magneetit

lämpöinen löyly on kotisaunan -vihdoinkin.

ihana ääni. vaikka melkein äänetön.

neiti odottaa, et pääsee omaan suihkuun

pian putketki piilossa jo

partsin uusi porraslähtö

portaat partsille

melkein valmista siis jo. sähkö- ja putkityöt tehty. lampuista puuttuu polttimoita. kylppärin ovi saadaan ensiviikolla. kaikkea pientä vielä matkalla. mutta että suihku. mutta että pyykkikone. oi, tätä onnea. joskus sitten fiilistellään tästä kunnolla. mutta nyt, että saa äiti nähdä!