elämän helminauhoja

aamusta sain ihastuttavan leivoksen sänkyyn. tyttäreni ei malttanutkaan laulaa. sillä hän hyökkäsi lautasille tipahtaneiden nonparellien kimppuun. minulla on talvella aina juhlarypäs. kun kaikille kuuluvan joulun jälkeen täytän vuosia. ja sitten heti nimipäiväkin. siksi tämä kesäinen juhlapäivä, toisen nimeni nimipäivä, on muodostunut hieman juhlavammaksi.

vaikka sittemmin meidän rakkautemme juhlapäiviä on myös vietetty näinä päivinä. vaikka aluksi päätimme olla niitä muistamatta. että eläisimme niitä jokapäivä. mutta nyttemmin muistamme jo, muistelemme. vaikkemme suuntaakaan matkoille, emme ota kahdestaan vapaata. mutta jotenkin kuitenkin huomiomme päivän, toisiammekin. 

tänään askartelimme hieman helminauhoja. sillä kävimme hietsun kirpparilla, josta ostimme epämääräisen helmipussin. lisäksi tigeristä puuhelmiä. ja taas kuljemme uudenvärisissä koruissa. nautimme kesäpäivästä. teemme tästä puoliarkipäivästä puolijuhlapäivän.

minulla on kaksi kummityttöä. heistä molemmilla on minun toinen nimeni. voi, kunpa voisin olla heidän elämässään yhtä läheisesti myös arkitasolla. ajatuksissani kummilapseni niin useasti. mutta niin monta maakuntaa, niin monta kilometriä aina erottamassa. sitä toivoo, että kantavat ajatukset riittäisi. että enkelit kulkisivat heidän vierellään.

toukokuun toinen sunnuntai

minä virkkaan itselleni kukkaa. minä virkkaan itselleni ruusukkeen. minä virkkaan itselleni ruusukkeen, äitienpäiväksi minä itselleni sen annan.  en siksi että olisin aina onnistunut. en siksi, että tuntisin ylpeyttä tänään. niin monesti huutoa ja hermoilua kuitenkin. tämä arki.

mutta että rakkautta on silti riittänyt. että sen määrä on voimistunut ja kasvanut vuosien varrella. niin että joskus ihan kipeästi sattuu sydämeen. kun kuitenkin niin kiinni noissa. ettei meinaa osaa irrottautua. vaikka hyvää tekisi molemmille.

silti minä uskon, että jokainen äiti ja lapsi yrittää parhaansa. että elo olisi, jos ei sopuisaa, niin arvokasta, tärkeää. rakkaudentäyteistä. ja että siinä olisi tilaa kaikkien kasvulle. muuttumiselle. vaikka tilanteet niin monesti sitä arkea. kiirettä. turhautumista. mutta myös tahmeilla käsillä poimittuja  varrettomia kukkia. oman väsymyksen keskeltä valmistettu aamupuuro.

ja kun vasaralla keltaiseen pullonkorkkiin paukutin lasteni alkukirjaimia. minä ymmärsin. huomaamattani olin lapseni nimennyt. äitini nimikirjainten mukaan.

niin se äiti minussa elää. vaikka kaukanakin. ajassa. ja harvoin tavataan. silti niin moni asia muistuttaa. vaikka kortti yhä tekemättä. kuitenkin täällä jotain odottamassa. ensikohtaamista. sellaisia me lapset olemme. emme aina yllä siihen, mihin pyrimme. minä ainakaan. mutta tiedän riittäväni silti. kiitos rakkaudestasi, äiti.

eläimellinen aamu

tiedättehän aamun. ku kaikki menee vähän ojaan. mies myöhästyi bussista. aamutoheloissa en tajunnut lähteä viemään keskustaan. olisihan sisko voinut valvoa nukkuvia lapsia. sitten ite kiireellä pari tuntia myöhemmin hakemaan autoa. tarkoitus aamusta asti ollut suunnata helsinkiin. ja nyt sataa taas.

luvannut pitkään vääntää muutaman eläinkorun. miten sitä niin sata rautaa tulessa. ja silti ei yhtään. kaikki jää kesken. vaikka aamuyöstä alkoi tämäkin päivä. neiti heräsi. ja herätti sitten pikkuveljensäkin. ja sitä hulinaa ja huutoa on tässä aamussa riittänyt. rikottuja koristeita. pissasia lakanoitakin.

ja sitten kuitenkin sain muutaman korun tehtyä. pikkusisko kuin enkeli. hoitaa lapsia ja laittaa ruokaa. kun ite ei jotenkin osaa päästää irti aamutympeydestä. vaihtais vain mielen ja olis onnellinen. näkis mahdollisuudet. harvoinhan saan aamulla ajella yksin bussilla. tai ajella autolla ja kuunnella saman musiikin kuin lopputyössä soi. se antaa aina potkua kuitenkin.

jos pakkais nyt lapset pihalla kyyhöttävään autoon. poikkeais helsingissä ja ehkä vielä yrittäis ehtiä illalla taidekutsuille. sillä toisten maalausten katsominen antaa uutta näkökulmaa. ja kenties innostuksen maalata sekin taulu loppuun, joka melkein puolivuotta on maannut  liian tummana. ehkä minä ehdin kuitenkin. sillä tärkeille asioille on tapana löytyä aikaa kuitenkin.

ja jos tämän päivän toteemieläimeni pitäisi valita. niin ihan varmasti ottaisin jonkun pomppivan. ehken heinäsirkkaa kuitenkaan. mutta jonkun joka ei ole tässä maassa kokonaan. poikkelehtiva ja outo. sellainen on mieleni tänäaamuna ollut. ja tavallaan minua alkaa naurattaa jo. kun mielikuvissani katson itseäni. tällaisia aamuja tarvitaan ravistelemaan rutiineja. kuitenkin.

hama-ajatuksia

kun pilvet väistyivät ja aurinko alkoi taas antaa valoterapiaansa. silloin suuntasimme vanhaanporvooseen. ostin pari pikkuruista keittiöjuttua. niinku tämän vispilän. nukkekotiin tarkoitetun. kokeilin leipojakorua. hamahelmistä sulattelin naruun taikinapalasia. ku toiset nukku.

ei se vielä sitä ole, mitä toivoisin. prototyyppi on aina prototyyppi. ja yllätävän hidastakin tämä touhu oli. mutta ehkä jo jouluksi keksin piparikoruja. suunnitelmia pyörii päässä.

tottakai hamahelmistä innostuivat muutkin. ja koko ilta niiden parissa ihasteltiin ja hermoiltiin. yritettiin ja tuskasteltiin. etsittiin väriä ja toivottiin pöytäliinan liikkumattomuutta. ihania värejä. mahtavia muotoja. koruja ja juttuja. rintaneulojakin. nyt silitysrauta taas kuumana. pitänee mennä silittelemään. saa sitten loputkin vihdoin valmiiksi.

että väriä ja innostusta jokaisen eloon. neiti olisi halunnut kummisedälle tehdä ison sydämen. mutta tiedättehän, miten paljon voimaa ja kärsivällisyyttä sellaiseen tarvitaan. ehkä parin vuoden päästä sellainen on valmis. mutta että mielessä usein niin monet rakkaat. nytkin luetteli enemmän nimiä kuin laittoi helmiä. hyvää yötä siis hama-ajatusalueelta:D

avainhenkilö

minulta toivottiin keveää, mustaa kulkukorttinauhaa. päätin torstaiaamuna tehdä sellaisen organzanauhasta. avainlenksuun kuulemma saa kiinni kulkukortin, jossa itsessään on jojo. eli ei tarvinnut olla venyvä. niinpä solmuilla laitoin vain muutamia mustia ja valkoisia helmiä. sekä muovisia, läpinäkyviä helmiä. rusetti jää toiselle puolelle. sen nauhoihin laitoin pikkuhelmet.

ja lupasin tehdä näitä lisää. kunhan saan helmitilaukseni kotiin saakka. olivat vähissä mustat helmet. ja onhan tämä kivempi, kun perinteinen helminauha mielestäni. vielä en tiedä, mitä tästä sanoo hän.

sisilisko

sisilisko puottaa häntänsä jos sen säikäyttää. leppäkerttulla on pariton määrä pilkkuja. perhoset elävät vain päivän. saumurin langat on vaikea pujottaa. liian pienet lastenvaatteet joutavat kiertoon. vanhoista vaatteista saa uusia tuunaamalla. pitkät helmet tuottavat iloa. kamera lapsen kädessä kuvaa kauniita värejä.

ja viiden minuutin päästä istun ystäväni autoon. ja aion olla onnellinen taas.

rakkauden kehystämä

joskus arjessa kiinnittää huomion. rojukasa ei ehkä olekaan rojukasa. vaan se voi olla kaunis. tai sitä voi katsella armeliaimmin silmin. hyväksyä elämän jäljet. oppia niistä ehkä. kehitellä uutta. ottaa arkeen iloa. kauan sitten ihastuin vihreään ja maalasin pari listanpätkää. jostain se löytyi. ja silkkinauha sattui olemaan käsien uloittuvilla. ja sitten se jäi naulaan hoitopöydän päälle. korut vain kertyivät suihkuun mennessä. aika väripilkku.

pitihän se testailla, miten pikkuherra suostuu kuvattavaksi kehyksissä. silmän ja käden yhteistyö on harjoitteluvaiheessa. ja pitkäjänteisyyttä riittää vain kikatteluun. kyllä meillä olikin iloinen vaipanvaihtotuokio. kun kehys pyöri ja hyöri. kolahti kasvoille. ja sitten ku tuo kulta näyttää niin lahjalta. nuo kehykset lahjapaketilta.

että miten voisi säästellä suukkoja. kun tällaisen lahjan on saanut. ja mitä arvokkaampi lahja. sitä enemmän haluaa pitää huolta. muistattehan, lapsenakin. uusi pyörä sai hyvät huollot ja oli aina lukossa. synttärilahjat pääsivät ylälaatikkoon. monilla se oli ainoa, jossa oli lukko. tällaisessa huoltoa tarvitsevassa arvokkaassa lahjassa on se ilo. että se tuntuu tärkeämmältä päivä päivältä. se ei ruostu. sitä ei jätetä koulun pihalle yksin yöksi. sitä ei halua piilottaa. elävissä rakkauden kehyksissä sitä haluaa katsella.

tilanteet vaihtuvat. arki kulkee soljuvasti hetkestä toiseen. niin paljon unohtuu. mutta niin paljon kertyy sydämeen. turvallisina unohdettuina muistoina. ja ne kantavat meitä. vievät läpi elämäntien. turvallisena, säilöttynä rakkautena.

kaikki elämäsi korut

kuten kerroin eilen, keijukorva saa jatkuvasti koruja. tähän hätään löysin niistä muutamia kollaasia varten. osassa neiti on itse toiminut assistenttinä. osa koruista on vain erilaisia kokeiluja. osa äkkiä johonkin asuun väsättyjä. 

lasten koruissa tykkään käyttää kuminauhaa. kun niillä on niin suhteettoman iso pää. mitä sitä vyötärön alapuolelle riipuksia väsäämään. jotkut eivät tykkää, ku lapset saattaa sen pärskäyttää mukavasti naamalle. meillä ei sitä ongelmaa ole ollut. neiti on käyttänyt lähes päivittäin korua n.5kk iästä alkaen. aloiteltiin vasikkakorulla aikoinaan. 

senkin olen huomannut. että hopeakorujakaan ei ole pahemmin käsitellyt, kun tottunut koruihin. juhliin ollut mukava laittaa oikea koru. ja jos on syönytkin. niin koru on mennyt jäähylle.

mun lemppari näistä on joko vasikka tai leivoskoru. noita kakkuja pitäis taas joskus hommata lisää. erilaisia leivoksia siinä paketissa. saa mukavia avaimenperiä ja koruja tehtyä. pikkuisen porakonettakin saa käyttää! "haluaisin roikkua kaulassasi" kaunein lause, minkä koru voi lausua.

käsikoruhaaste

ihanainen iiris houkutteli minut tekemään vaaleankeltaisen käsikorun. siitä tämä nyt sitten alkoi. meni tässä yksi koko päivä käsikoruja. vähitellen niistä muotoutuu ehkä käytettäviäkin. piti kokeilla pari mustaakin. ja tietty keijukorvalle yksi vaaleanpunainen. joka löytyi melkein heti lattialta. raukka, tottunut saamaan koruja niin useasti ettei ollenkaan innostu enään.

näissä kaikissa on kuminauhan ympärille aloitettu virkkuu. niissä joissa paksu lanka alimmaisena, on jatkettu pienellä koukulla ja langalla. yllättävän haastava minikoukulla saada noita nappeja näihin. onneksi valmiit aina näyttää helpommilta. niinpäs joku muukin saattaa innostua!

mukavaa perjantaita ja viikonloppua kaikille! taas tänä viikonloppuna kaikki postaukset ajoitettuna. minä nautin naisten kanssa lumisesta suomesta ja toivottavasti kevätauringosta. annan paljon aikaa pikkuherralle. lupaan, ettei kukaan pompi päälle!

nuori sydämeni ajatuksia täynnä

taivas on sininen ja valkoinen. sitä minä ajattelin. eikä tähtösiä päivisin. pilviä vain. ja aurinkoa. kevättä. suloisia ajatuksia ja innostumista. tällaisin ajatuksin on hyvä aloittaa viikko. onhan taas maanantai.

kevään kunniaksi halusin tehdä värikkään korun. sellaisen virkatun, kuin lapsuudessa. pelkkää ketjusilmukkaa vain. laitoin ensin kuminauhasta renkaan. sen ympärille melkein tuhat ketjusilmukkaa. pinkki kuminauha. näkyy vain kun venyttää korua. ja taas piiloutuu, kun päästää irti. kuin elämässä ilo tai suru. tunteista on pidettävä kiinni. rakkaudestakin. mukanaan saan kantaa sen mitä haluaa. helmiä.

 

viikonloppu meni ihanasti lomaillessa tampereella. suosittelen omppuhotellia. ja ystävien seuraa kaikille kevätväsymyksen uhreille. sen väsymyksen voi voittaa. nämä pilvikuvat auton ikkunasta paluumatkalla. lapset nukkuivat. minä istuin ja ajattelin. räpsin kuvia matkalta.

 

kevään ja ilon voi ripustaa itseensä. onnellisuutta voi oppia. niin ihanalta tuntuu taas. lapset nukkuvat tänäänkin. ja sain virkattua kevätkorun. yritin välttää musta-valkoisen ajatusta tulemasta. mutta mietin, miten hyvin tämä koru toimisi sellaisissa klassisissa väreissäkin. tänään vain oli vaaleankeltainen mieli.

kokeillen uutta ja erehtyen

olispa hassua, jos aina onnistuis. ei tarvis kehitellä uusia juttuja ja oppia uusia asioita ollenkaan. ei tarvis ideoida, kokeilla, innostua eikä päättää voittaa itseensä. olisipas tylsää. minulle on kertynyt näitä maanantaikappaleita useita. ja taas tuli yksi lisää.. keijukorvan liivimekosta tulikin suht tiukka liivi. mietin, et pitäisikö kutistaa tyttöä vai virkata uusi. ja tottakai päädyn jälkimmäiseen. tällaisen kun paukuttaa muutamassa tunnissa. pitää vain odottaa iltaa, jolloin herne kaipaa pomputtelua. ne on ihan parhaita käyttää virkkuuseen. ei mene itsellä hermot ja vauva nauttii..

on tämä kaunis silti. anopin vanhoilla napeilla. jotenkin innostuin mustasta. vaikka en ole pitkään aikaan muuten. silti en raskinut ostaa mustaa puuvillalankaa, kun sellaista ohuempaa minulla jo on. niinpäs mietin nyt erilaisia mustia juttuja. en helistimiä! tämä musta mekkonen matkannee pian jollekin pienemmälle tytölle. vois olla kiva sellaiselle 74-senttiselle. mekko on siis akryyliä. niin paljon kun haukuinkin sitä materiaalia:D

ja sitten kokeilin uudenlaista puuvillahelistintä. tämä on ihana pikkulapselle, joka harjoittelee vasta pitelemään leluja ja katselemaan niitä. väri ja ääni tekee siitä mielenkiintoissen. pallukan sisällä siis kulkunen. tykkään normaalistikin soittimista, marakasseistakin. mutta ei sellaista vauvalle voi antaa. puottelee päähän. tämä on pehmeä ja mukava. pian se on pikkuherneen lempilelu. siitä olen aika varma!

virkeä viikonloppu

ohhoh, se on taas sunnuntai-ilta. ihan vasta vielä katselin perjantaina ikkunasta kotitietä päin, josko mieheni saapuisi töistään viikonlopun viettoon. toisaalta siitä on jo hirveän kauan. ehdimmehän vierailla ja saada saada vieraita. nauraa. valvoa myöhään. saunoa pariin otteeseen ja syödä hyvin. tänään myös hain vähän kangasjuttuja tuleviin tekemisiin. niistä toivottavasti lisää lähipäivinä.

paljon käsilläni sinänsä en ehtinyt tekemään. mitä nyt vähän virkkailla iltasella. leikkimökin mattoa. kohta se on kevät ja leikkimökkiremontti edessä. mitä siitä, että yhä on räystäisiin asti lunta ja mahdoton sytyttää leikkimökin terassilla oleviin lyhtyihin kynttilöitä. unelmissa jo tulevat remontit ja mielikuvitus hurjistelee. siitä tulee oikea luovuuden valtakunta!

laitoinpas tuohon sitten kuvan eläinkoruista. niitä olen värkkäillyt vuodenpäivät, moni sellainen koristaa ystäväni kaulaa, mutta onpas niitä vaellellut tuntemattomillekin. niin moni on löytänyt palasen itsestään katsellessaan leikkisää koiraa tai juroa karhua. ah tämä samaistumisen ihana ilo!

aika heittää hyvästit tälle viikolle. tulevalla viikolla lupaan yrittää saada lapset samaan aikaan päiväunille, että päivän oma hetki olisi taattu. yritän postailla näitä vanhempia ideoita päivittäin, jos en saa mitään valmista aikaan. ihana, keskeneräinen elämä.

koru päivässä pitää korurasian ylitsepursuavana

tänään on tietysti aihetta myös uudelle korulle. tällainen simppeli helmikoru on todella nopea valmistaa. aluksi vain pitkä pätkä puuvillanyöriä. naru taitetaan keskeltä kahtia, ja taitokseen tehdään solmu n 1½cm päähän. näin syntyy korun lukko. sitten vain molempiin naruihin helmi, solmu molempiin naruihin yhtäaikaa. taas molempiin helmi jne. jatketaan kunnes naru loppuu, tai kuten tässä n 15cm ennen loppua. lopuksi päähän laitetaan helmi. itse laitoin solmun helmen sisään. nyt lukko jää toiselle sivulle ollen pieni lisäjuju korussa. korun voi tehdä lukottomana, mutta silloin kehotan ottamaan alkuun ainakin kaksi metriä narua. koruilemisiin!

terveisin larppa