myrsky repii puita

kangasvärisuora näytti syksyltä, joka kaartaa talveen ja jouluun

perjantaihin on päästy. ei sitä vauhdilta säästy. jos luonteensa mukaan elää! sellaista touhua ollut tämäkin viikko. että harmittaa jo sekin, että keskiviikkona sanoin keijukorvalle: "huomenna pidetään kotipäivä", johon tyttö: "vau!". enkä sitten saanut toteutettua kuitenkaan. ehkä huomenna. ehkä joskus.

pihalla taivas revennyt. ikkunat märkinä niin, ettei koskaan ennen tässä talossa. yöllä ihailin verhonraosta puita. kuutaivasta vasten ne heiluivat ja mietin, miten maa jaksaa. miten ilma jaksaa. miten maailma jaksaa kaiken tämän! kiireen ja touhun. täällä happi joka jossain muualla hetki sitten. 

elämässä kaikki vaihtaa paikkaa. ja arvaatko, kynttiläkippona on lipputangon nuppi. tanko kesällä oli laho ja kaadettiin. nuppi lensi. hakkasin sen tasapohjaiseksi vain. ei enää liputuksia. liekkejä vain!

nyt vasta tai jo. perjantai. alkuviikosta kun palasimme kotiin, lupasin että lasten vannallinen narua menee virkkuukoukun kautta tällä viikolla. ja enään tällainen nysäkasa jäljellä. ja nyt alkaa virkkausaika. saattaapas olla, että minä ylitän itseni. hassua. ku piti kirjoittaa tähän ilosta enemmänkin. ja alkoi ujostuttaa.

lauk-Q

me istumme nauhakasan päällä. me lajittelemme punaiset ja siniset ja vihreä ja ruskeat ja harmaat. ja raidalliset ja kuviolliset. kaikki erilaisiin mustiin säkkeihin. me emme odota pääsevämme helpolla. me tiedämme, että kaikki tämä vaatii paljon työtä. ennenkuin jokainen niistä käytetty uudelleen.

silti olen onnea täynnä mennessäni hakemaan lisää puupalikoita. ennen naapurin lasten leikeissä. nyt pitämässä läppää paikallaan. näissä ei ole läppävikaa. ei viallista läppää. mutta monta nauhaa kuitenkin. varmasti käsityötä. sen kyllä tuntee ranteissa. mutta toivoisi silti enemmän aikaa vuorokauteen. ihanaa ihanaa ihanaa.

ja vaikka niin moni nauroi. niin minä tiesin, että tässä kasassa on potentiaalia. tämä kaikki vaihtuu alkemistin käsissä kullaksi. ja jos meidän olohuone muuttuisikin tyhjäksi ja säkit saataisiin varastoon, minä raahaan sinne pussin ja uutta mennessäni hakemaan kuljetan pois kassin. eikös olekin mukavaa!

leposohva

kun olin lapsi aloitimme pyhän lauantaina. vanhan maalaistalon kasvattina oli isäni tottunut. että iltakuudelta lauantaina alkaa sunnuntai. sen jälkeen tehdään vain välttämättömyydet. muuten vain levätään. leikitään. jutellaan ja ollaan. itse huomaan joskus lauantaisin kaiken olevan vielä kesken laittaessani lapsiani jo nukkumaan. silloin ikävöin sitä kiireettömyyttä, jota lapsena sain kokea.

minä aloitan viikonlopun nyt. ehkä pikkaisen vielä kuljettelen tavaroita huoneesta toiseen ja lakkaamatta pyörii pyykkikone. tällaisen touhuviikon jälkeen oli mukava nostaa kankaat sohvan taakse pystyyn. huomata, miten vähän niitä enään on. sellainen määrä, että itse voi selvitä niistä. sohva on taas istumista varten. ja jos jonain päivänä saankin virkattua kaikki naruni, niin pidän juhlat. sillä ne mustissa säkeissä vielä. nyt kuuluu lasten ääntä pihalta. menen laittamaan saunan päälle ja nautimme vesiroiskeesta pian koko perhe. leppoista viikonloppua myös, te kaikki ihanat! olen viimepäivinä iloinnut kommenteista eritoten.

väreitä

viimepäivinä olen kokenut monia väreitä. monia värejä. ihmeellisyyttä. naurua. suorastaan kikausta. aamukolmen epäilyjä. huolta. tuskaa ja onnellisuutta. ideoita sataa. satoja sataneita ideoita. minä pompin olohuoneen ja kodinhoitohuoneen väliä. syötän lapsille ruokaa, siistaisen paikkoja. kirjaan viivakirjaan. lötköttenlen hetken perhepedissä. (makkarimme oli vaihtunut keltaiseksi poissaollessamme). ja tekstaan ystävälleni.

nyt useimmiten mielessä on onni ja ilo. sellainen, että ehkei tää olekaan ihan hullu juttu. ehkä tämä joskus selkeä ja ihana muisto kuitenkin. muisto ajasta, jolloin elämä sai uutta käännettä. ajasta, jolloin elin pitkästä aikaa itseäni ja unelmianikin. vaikka arkipyörityksessä edelleen monta edellemenijää. ja nyt kun tätäkin pinoa nuuhkaisee, niin onpas raikas tuoksu jo. kerrankin valitsen halvimmat pesuaineet, ne jotka tuoksuvat.

ja jotenkin tuntuu silti. että vaikka elämässä nyt niin täyttä. niin enempi aikaa ja kärsivällisyyttä kuitenkin kaikenkaikkiaan. ehkä minä tarvitsen monta maailmaa. monta väriä elämään. monenlaisia väreitä.

salainen puutarha

minä vietin viikonlopun naisseurassa. pikku-ukko hurmuri oli mukanani myös. siksi tämä hiljaisuus. ja sen jälkeen karkasin unelmientoteuttamismatkalle. siis sellaiselle, minne mennään jännittyneenä ja palataan onnellisena. nyt on elo täydempää ainakin hetken. konkreettisesti ja kuvainnollisesti.

sillä nyt minulla on useita virkkuukoukkuja ihanissa karkkiväreissä. metallisia eikä mitään muovihömppää niinkuin ennen. ja minä aion oppia ompelemaan. kilometrikaupalla kangasta. hullu olo. hassu olo. ja ehkä joskus jotain muutakin. naurattaa.

lauantain toivotut

 

eilisten jälkeen tulee aina vihdoin viikonloppu. lauantai on niin mukava päivä. vihdoinkin saa nukkua aamulla pidempään ja muutenkin olla enemmän itselleen. saa taas kokea, mitä on juoda aamukahvi rauhassa (muut kun ovat yleensä ennen minua jo aamupalansa syöneet..). vessan ovenkin voi laittaa lukkoon, jos on julma äiti. joskus tekee mieli olla.

päätin vihdoin ja viimein olla hetken omassa huoneessakin. leimailin toivomiani asioita valkoisiin palapelinpaloihin. ilo. valo. voima ja koti. ehkä oman kodin arvostus olisi ollut oikeampi sana. mutta tunne, että on oma koti. että on onnellinen siitä (vaikka miten olisi leluja lattiat täynnä.) liimailin sitten magneetit assistenttini avustuksella. neiti nimittäin oli kuin pahainenkin harjoittelija ensimmäisenä päivänä. hiukan ahkerampi vain. ei tyytynyt seurailemaan sivusta. lakisääteisen ruokatauonkin sain. pikkuherralla kun tuli maitonälkä!

näitä pitsejä ja kankaita ehdin hiukan silitellä vain. ihania värejä tänään tarttui mukaan loviisanreissulta ja eurokankaasta. jospas minä seuraavaksi alkaisin tekemään tuttavuutta ompelukoneen kanssa. kai senkin taidon voisi oppia. loviisanreissu oli ihana. mieheni sanoikin, että siellä minut tunnetaan. mukavaa, että myyjät muistavat minut. muualla en jouda niin usein käymään, että kukaan huomaisi. kahvilassa ei tunneta, tai ei ainakaan tunnusteta. tokasinkin miehelleni, että meidän melusakki pilasi oman ja muiden kahvihetken. ainakin tuli sokerikiintiö hetkeksi täyteen.

ehkä mun olossa on nyt silti enempi tätä kaikkea. juuri pihaan saapui vieraita. mukavaa yhdessäoloa tiedossa. kakku vielä aineksina. ehkä kohta uunissa. muistakaa nostaa jalat saunassa seinille! rentoa loppuviikonloppua.