äitiä ja tyttäriä

mieheni on tehnyt yönylitöitä sekä menneellä viikolla että nyt. ne yöt ovat meillä harvinaisia. ja siksi en oikein ole osannut tietää, miten niistä selvitään. nyt olen jo vähän oppinut. tiedän ensikerralla. leipätaikinat voi unohtaa. päiväunista kannattaa pitää kiinni. uusia asioita ei kannata välttämättä laittaa niiden päivien ohjelmaan. eikä mitään kannata pitää itsestäänselvänä.

sen sijaan ei kannata jäädä oleilemaan vain perhepiiriin. sillä seura antaa muita ajatuksia. ja aikakin menee sutjakammin. nyt sattui vielä syysloma. neiti sai serkkunsa yökylään. (ajatus oli ihana, mutta neiti oli niin hermostuksissaan, että ehkä todellakin olisimme tarvinneet kaksi aikuista..) ja niinpä teimme paljon tyttöjenjuttuja. koruja. pinnejä. askarteluja. isojenlasten leikkejä, pelejä. voi, miten odotankaan. että meillä oltaisiin jo vaikka 5-vuotiaita. olisi kyllä hienomotoriikkaa ja keskittymiskykyä h i e m a n enemmän!

viidestoista päivä

niinkuin elämässä. värit vaihtelevat. silmukka silmukalta rakentuu onni. langankierrot kuin ajatuksia. voi muuttua. voi muuttaa. muuttuu. ajatukset. näkökannat. mielipiteet. ja minä huomaan saaneeni naurusta kiinni jälleen.  väliin vaihtuu tilalle tyytyväisyys. onnellisuus. hyvyys ja syvä rakkaus. väliin värit synkempiä. vaikeampia pukea sanoiksi.

pahaa oloa on niin helppo padota itseensä. mihinpä se purkisi. juoksisiko pimeissä metsissä itsensä uuvuksiin. huutaisiko kaiken pois. helpommin sen nielaisee itseensä. odottaa aikaa, jolloin enemmän itselle tämä elämä taas. pitäisi oppia sanomaan ääneen. heti. ettei kertyisi paha olo. viha. väsymys. pitäisi oppia pyytämään apua.

ja sitten siinä ympärillä yhtäkkiä ystävien joukko. odottavat kunnes kyyneleet vaihtuvat nauruksi taas. ja kun hymyilen elämälle näen senkin. että aina olen symbioottisesta vaiheesta taistellut itseni irti. muistanut itseni taas. ja se tuntuu erityisen hyvältä nyt. kun konkreettisestikin oma paikka laitettu kuntoon. tila, mikä on vain minun. miten onnellinen olenkaan, perheen ainoa, jolla oma huone!

tervetuloa onnellinen syksy!

 

minä olen onnellinen syksystä. siitä miten luonto rauhoittuu lepoon. miten kiireellisyys lakkaa. liikkeet hidastuu. ja siinä samalla kuitenkin. ideoiden ja istumisen aikaa enemmän. toteutuvia ajatuksia. 

viimeaikoina olen miettinyt pihan laittoa paljon. vanha pihamökki lähti kaatopaikalle. puita on kaatunut ja kaatuu. vähän avaruutta. ja sitten väriläisköjä. spray-maalattuja parvekelaatikoita. ystävältä kanervalasti. värikkäitä talipallosydeemeitä.  vielä pitäisi maalata muutamia juttuja. ostella lisää kanervalasteja. tuhota poltettavia risupinoja.

mutta seuraavaksi laittamaan paikkaa hampaaseen. onnellinen loma. siis että mies viikon kotona. ehtii ehkä tekemään jotain ekstraa. ja sitten kulkemaan hammaslääkärissä keskellä päivää. 

millä mielin siellä ollaan syksystä? sade on hyvä syy istahtaa sohvalle ja virkata, eikö vain. ja iltayöstä ajattelin saaristolaisleipiä uuniin. huomenna on jyväleipien vuoro!ja jospas jo tälläviikolla sieltä kamerahuollosta soittelisivat. olis ihana saada oma takaisin pitkästä aikaa.

myrkkysieni

muistatteko lapsuudesta myrkkysienileikin. että poimittiin karkkia niin paljon kuin ehti tarjottimelta. kunnes koski siihen. minkä muut olivat myrkyttäneet. kun itse olit oven takana. ja huoneessa kaikui huuto "myrkkysieni". siihen asti poimitut karkit sai pitää itsellään.

neiti palautti muistiini tämän leikin. olivat leikkineet sitä kerhossa. ilmeisesti sienillä. ja nyt halusi tehdä sienipelikortit ystävälleen. kun sai kutsun synttäreille. ja me odotamme kovasti synttäreitä. toivottavasti pikkuystävä ei vielä osaa lukea blogia! sai vain hymyn huulille tuo. että halusi tehdä itse. lahjan. niin monta kotikutoista lahjaa täältä lähtenyt. ennenkin.

olisipa tuolla syksyisessä luonnossakin ääniä, jotka huutaisivat kovaa "myrkkysieni". heti, kun joku sellaisen meinaisi koriinsa poimia!

ovimatto

"vau, minkä värinen ovi. miksen oo tajunnu, että ovi voisi olla hauskan värinen!" sellaisen huudahduksen kuulin keittiöön, kun meille ryntäsi eilen naislauma. minua hymyilytti. vaikka juurikin olin raivona siitä, että puhelimeni oli uinut maitolasissa käyttökelvottomaksi. näppäimet päättivät lakata toimimasta. kuten tyhjistä ruukuista näkee, syyskukat ovat vielä kaupoissaan. mutta eipäs se menoa hidasta. keskeneräinen on kaunista. ihminen rakastuu puutteisiin. ja minäkin siellä kukin kauniisti ikkunassa. 

mutta se, mitä ennenkaikkea haluan näyttää on uusi ovimatto. kyllä. ostin sen ikean perusruskean. ja sitten vain muutama spray-viiva pintaan. ja jotenkin enemmän meidän näköinen. tällainen DIY pitää minut iloisena. kun jostain saa irti enemmänkin. ja nyt tuntuu. että meidän paraatiovemmekin alkaa olemaan mukavampi. vaikka maa on ihan paljas. omin kätösin revin siitä pensaat ja ruohotupsut irti. pitäisi ajatuttaa siihen kuormallinen kiviä. ja ehkä ensikesänä ruukkuruusu.

ja muuten. se maito on nyt kuivunut puhelimeen. ja se toimii. vaikka kaikki etukuoret ja näppäimet ehdinkin hermostuksissani pilkkoa silpuksi. minulla on nyt sitten hieman pelkistetty versio puhelimesta.

tunnevuoristorataa

aamusta aloin. nukuimme pitkään ja sitten ajattelin tehdä lapsille nämä päällystekirjat uusiksi piirustuskirjoiksi. sillä lippulappuset päätyvät liian helposti roskakoriin. tällainen kirja kestää viikkoja. neidillä on ennestään yksi. siinä tallentuu tietyn aikakauden kuvat. kehitys. pikkuherra valitsi koirakankaan. neiti halusi pilkkuja.

ikuistin onnellisena pikkuherran heiveröisiä viivoja. ensimmäinen oma kirja. isosisko harjoittelee teroittamista. aamupalalla ensimmäiset päivävaatteet jo sotkettu. pyykkikorissa. ajattelin saavani helpomman aamupäivän. laittaa ruoka rauhassa. pian lähtö hammaslääkäriin. miehellä puolikas työpäivä. että pääsen rauhassa sinne kuvattavaksi. akuutit on hoidettu ja nyt käydään läpi koko kalusto. huh. ei mun lempipaikka. mutta oon päässy siitä pelosta vähitellen. osittain ainakin.

ja sitten kun ne yhdessä piirsi. halusin lisää kuvia. ja tiputin kameran. ja sitä itkiessäni pikkuherra piirsi liinaan lähtemättömät jäljet. vanha vahaliina ei kestä samaa jynssäystä kuin uudet. jotenkin tuntuu liian tunteikkaalta tämä aamu. harmi. pettymys. itku. ilo. onnistuminen. rakkaus. kikatus. pelko. jännitys. kiire. leppoisuus. kun hampaani ovat kuvatut. minä otan pienen oman hetken. pakko vähän katsoa itseä. eiköhän ne lypsetyt maitolitrat siellä pakkasessa auta miestä selviämään myös einarin kanssa.

tarinoita

lasten synttärikutsuja tulee joskus yllättäen. niitä varten olisi hyvä olla kotona lahjavarasto. mutta aina ei ole silti sopivaa lahjaa. tämä lahja sinänsä käy melkein kaikille ihmisille. pienille ja isoille. muistikirja. pienimmät voivat käyttää sitä piirustuskirjana. isommat kirjoittaa tarinoita. ja me aikuiset aina tarvimme tyhjiä kirjoja. ne ovat aina mahdollisuus kaikelle uudelle.

kirjan päällystämällä saa siitä vielä mukavamman ja henkilökohtaisemman. päällystetään kuten koulukirjat. ja sitten ensimmäiset paperisivut liimataan kansiin kiinni. näin kangaspalat jäävät piiloon. tiger myy erittäin suloisia kirjoja edullisesti. ostin niitä nyt useamman. minulle tärkeintä lapsille antamissani piirustuskirjoissa on se. että paperi on tarpeeksi pehmeää ja huokoista. näin hentokin käsi saa piirrettyä voimakkaampaa jälkeä. huomenna päällystän meidän lapsillekin haluamillaan kankailla omansa.

kaikki mitä tarvitset:

muistikirja
kangasta
liimapuikko
sakset
dymo, jos haluat tekstiä
ja muutenkin koristelumahdollisuudet ovat rajattomat
nappia, nauhaa, tarraa

paikasta A paikkaan C paikan B kautta

satoja ideoita on muhinut päässäni pitkin alkusyksyä. monta toteutumatonta tekemistä. tänään meinasin jo aloittaa työttömille tarkoitetun pajan. että saisin toteuttajia. kun itse niin kiinni perheessä nyt. tärkeimmässä. niin minä olen valinnut. että nämä pienet tässä ympärilläni ykkösiä. pieniä henkireikiä itsellenikin välillä. mutta että vuosien päästä omaa aikaa taas yllin kyllin.

kun oli taas einarin nukkumapäivä. aloitin siivoamaan omaa kammariani. ei se ihan pieni homma ole. eikä viisituntisella päässyt kuin fiilikseen. välillä ruokataukoa. imetystaukoa. ja niin tämä päivä on illassa. aamusta ehkä jatkan taas. tai ensiviikolla. tai ensivuonna. paremmassa kunnossa se on kuin ennen. voisin lainata seilaajien sanoja omaan tarkoitukseeni: "lattiata näkyvissä!"

ilo uusista lukijoista. tervetuloa!

pohjoisimaista rakkautta

tanska ja ruotsi pyrkivät jatkuvasti kotiimme. mikseiköhän suomalaiset innostu keksimään mitään kivoja pikkutavaraliikkeitä? ja kai sitä tavallaan ostaessaan kuvittelee saavansa hieman sitä iloisuutta. naurua ja kielitaitoakin. ettei olisi ihan niin synkkä juntti. totinen torvensoittaja. jotenkin sitä on helpompi ajatella muiden pohjoismaisten kokevan enemmän iloa, rakkautta, onnellisuutta, hyvyyttä.

vaikka ei se varmaan niin ole. mutta miettiessäni suomalaisuutta tulevat mieleen ennemmin sisukkuus kuin hilpeys. vakavuus kuin kepeät kansanlaululuritukset. tunnollinen työteliäisyys kuin rapujuhlat. vaikka eiväthän ne toisiaan aja pois. mutta jotenkin tuntuu, että muissa pohjoismaissa sellaista iloista riskinottokykyä. ei pelata niin varman päälle kuin kotomaassa. missä vuodesta toiseen yhä istumme aaltoihimmi. nostamme frankin huulillemme. enimmäkseen.

no jokatapauksessa en koe itseäni aina niin synkäksi. vaikka joskus kyllä. araksikin jatkuvasti. mutta minussa ja meissä kai kuitenkin sellaista leikkimielisyyttä. että kotimme ennemmin romuvarasto kuin avotakan kansi. sekatavarakauppa enemmän kuin sävysävyyn sisustettu. tietynlaista huvikumpumaisuutta. vaikka  peppiä kuunnellessamme automatkoilla olen tajunnut senkin. että voihan sitä nauraa sille, jos joku leipoo pipareita lattialla. jos se ei ole omassa kodissa. ja lapsi joka on näsäviisas on ihan kiva sadussa. mutta kyllä minäkin kaipaan aikuisten rauhallisia kahvikeskusteluja.

mutta että värejä. tiesittekö muuten, että hemtex myy lankoja ja puikkoja ja virkkuukoukkuja. ja itiksessä oli vielä miinus nelkyt. kerta se lopettaa. olin jo hakenut osan lähihemtexistä, mutta täydensin varastoa syksylle itiksessä päivänä erään. tuo puinen virkkuukoukku kokoa 12 on lempparini. pikkuveli tilasi juuri mustan maton. taidan tehdä sen juurikin tuolla.

lasilyhdyn tekaisin eilettäin. kesäiltojen pimetessä rupean sytyttelemään eläviä tulia. tällaisen kätevän sai nopeasti laittamalla lasipurkin ympärille rautalankaa. tein siitä ripustuslenkin. ja sitten laitoin tekstiteippiä ympärille. tanskalaista rakkautta. meidän kurkkupurkit taitavat saada päällystyksiä tässä loppukesän ajan. ehkä näitä sytyttämällä kotiimme suorastaan tulvii lisää hilpeyttä, iloa, naurua, ja niitä rallatuksiakin. vill du dansa med mig?

tuntuja tulevasta

aivan kuin eivät päivät olisi täysiä. mutta minun ajatukseni tulevissa viikoissa. unelmissa, jotka  odottavat toteuttajaa. konkreettisissa tekemisissä, jotka odottavat minua. että ehtisin hetkeksi keskittyä. sillä niin ovat päiväni enimmäkseen pienen poikani ympärillä. käsivarteni konkreettisestikin. sillä minä kannan ja hoivaan. ja kun väsyn. on mieheni vuoro. minusta tuntuu, ettei vauva-aikana ole kaksi edellistä näin paljon itkeneet yhteensäkään.

minä suunnittelen uusia malleja. uusia tapoja tehdä asioita. uusia väriyhdistelmiä. ja öisin, jos en saa nukuttua (väsymystä olisi, mutta kun vauva nukkuu, ajatukseni ovat ylikierroksilla). niin, jos en saa yöllä nukuttua, kirjoitan ja piirrän aiheita. jotka haluaisivat päästä toteutumaan. tänään päällystin muistikirjani. kangasta ja liimaa. se kädessä on hauska istahtaa. haaveilla syksyisistä illoista.

ja uusi kahvipussikassini. froteesydän ja kaikki. olen niin onnellinen. mahtava vuoraus ja taskutkin sisällä. ehkä minä tänne pakkaan aina sen keskeneräisen virkkuun. on helppo ottaa mukaansa. kun syksyisinä iltoina lähden virkkuukahvilaan. sillä sellainenkin aloittanee syksyllä. mukava, että unelmani saavat kohdata innokkaita toteuttajia. joko teidän paikkakunnallanne jokin kahvila avaa ovensa virkkaajille/ kutojille. kannattaa vähän puhaltaa tuulta rattaisiin. hyötyä ja huvia. kaikille.

elämän helminauhoja

aamusta sain ihastuttavan leivoksen sänkyyn. tyttäreni ei malttanutkaan laulaa. sillä hän hyökkäsi lautasille tipahtaneiden nonparellien kimppuun. minulla on talvella aina juhlarypäs. kun kaikille kuuluvan joulun jälkeen täytän vuosia. ja sitten heti nimipäiväkin. siksi tämä kesäinen juhlapäivä, toisen nimeni nimipäivä, on muodostunut hieman juhlavammaksi.

vaikka sittemmin meidän rakkautemme juhlapäiviä on myös vietetty näinä päivinä. vaikka aluksi päätimme olla niitä muistamatta. että eläisimme niitä jokapäivä. mutta nyttemmin muistamme jo, muistelemme. vaikkemme suuntaakaan matkoille, emme ota kahdestaan vapaata. mutta jotenkin kuitenkin huomiomme päivän, toisiammekin. 

tänään askartelimme hieman helminauhoja. sillä kävimme hietsun kirpparilla, josta ostimme epämääräisen helmipussin. lisäksi tigeristä puuhelmiä. ja taas kuljemme uudenvärisissä koruissa. nautimme kesäpäivästä. teemme tästä puoliarkipäivästä puolijuhlapäivän.

minulla on kaksi kummityttöä. heistä molemmilla on minun toinen nimeni. voi, kunpa voisin olla heidän elämässään yhtä läheisesti myös arkitasolla. ajatuksissani kummilapseni niin useasti. mutta niin monta maakuntaa, niin monta kilometriä aina erottamassa. sitä toivoo, että kantavat ajatukset riittäisi. että enkelit kulkisivat heidän vierellään.

tuunattu kylmälaukku

tarvitaan:

vanha tylsä kylmälaukku

googlen kuvahaku

word- tekstinkäsittelyohjelma

(jolla sai kätevästi vaihdettua kukan väriä)

tarra-arkkeja

tulostin

sakset

kynnet

jotku päivät vaan on näköjään luotuja kaikkeen tuunailuun. niinkuin tämä. pikkuherran päiväunien aikaan, odotellessamme suklaakakkua uunista, päätin yllyttää tyttäreni tuunaamaan kanssani kylmälaukkuamme. ja mielestäni siitä tuli hauska. enää puuttuu sellainen värikäs festaribussi, johon vois perheen laittaa. ja sitten ajeltais ympäri pikkukyliä ja nautittais piknikeistä.

kerran lehdessä oli hauskasti tuunattuja styroksisia kylmälaukkuja. siitä asti olen haaveillut sellaisesta. mutta tämä pitää todella hyvin lämmön kaukana. kesäisin pidämme paria isoa limsapulloa vedellä täytettynä pakkasessa. nopeasti pääsee retkelle, kun "kylmäkallet" valmiina. ne haiduttaa hitaasti pois kylmyyttään, pitäen eväät useita vuorokausia kylmänä. ja lopuksi on vielä juomavettä käytettävissä. suosittelen!

maistuisiko lasillinen mansikkaista?

vanhat limpparipullot pääsivät käsittelyyn. rikkinäiset, vaikkakin muistoja tuovat pullot olivat päästäneet etikettinsä repsahtamaan. ensimmäisen ostin miehelleni joskus avioliittomme alkuaikoina. ja toisen jo täällä asustellessamme. niinkuin muistojen herättäjäksi. mustikkalimsaa. 

vapuksi teimme simapulloille etikettejä. nyt minulla on kellarissa projekti. sellainen, että pinkkiä käsissäni. ja siihen liittyen halusin näihin kesäksi uudet etiketit. ristiäisiin voisi sitten laittaa vauvan kuvalla ja tuoteselosteella. mietinnässä juhlajuomia jo. mutta nyt kesänajan saavat olla vain kesäjuomaa. väliin vettä, mehua, limppariakin ehkä (jos jaksaa varovasti kaataa, ettei hapot lähde). 

keittiöstä neiti huutelee. että tuuppa äiti jo leipoon sitä kakkua. uuden kakkuvadin kunniaksi lupasin, että leipaisemme kakun. sorry, nyt mun mentävä on. vaikkei myrsky revikään puita.

mitä pienet perässä, sitä isot edellä

joskus loistoideat tulevat heti aamulla. jos mies istuu lattialla ja katselee lapsena keräämiään tarroja. tietty se esitteli niitä  keijukorvalle, etsivät lentokonetarraa. ettei se ihan lamaannusta ollut. mutta silti. niinpä sanoin, että otappa tuo eteinen asiaksesi. ja sitten se aloitti. vaikka nehän paisuu nuo projektit. tämäki. nyt on seinää purettu. uusi ulko-ovi tilattiin jo eilen.

ja pikkuherra sitten perässä. olis halunnu kompastella naulaisiin listanpätkiin. ja muutenki. vaikka voisiko olla pelottavampaa, kuin narskahtava ääni. kun naulaisia karmeja revitään irti. mutta että tämä on nyt aloitettu. saa nähdä kauanko kestää, että saamme paraatieteisen. valoa lisääntyi jo nyt. tilavammaltakin tuntuu.

ja niinpä ruvettiin me tytötkin puuhommiin. maalaamaan levyjä ja tekemään korutelineitä. neidille sitten ihan vain naulalla koukut. että saa paksut helmet laitettua. itse valitsi okran väriksi. maalasi suurimmaksi osaksi. pitäisi laittaa se tekemään taulujakin. alkaa keskittymiskykyä olemaan jo hieman. sellainen pyryharakka se on aina ollu. ja korutelineet äkkiä vain kuvasin tuossa eteisen seinällä.. se vielä odottaa purkua. ehkä ensiviikolla sanomme sille heippa.

omaan korulevyyni laitoin korsettihakasista koukkurivin. ja ei sellaisen sisään kovin paljoa mahdu. korut taitavat viedä paljon tilaa. tuohon änkesin 9 ketjua. montakohan tollaista pitäis tehdä, että kaikki korut saisi paikkansa. ehkä laitan kaikki helmet ja paksut korut laatikkoihin. ettei peitä seiniä. oon vain huomannut, että paremmin se koru lähtee kaulaan jostain näkösältä. (tänään ei teksti kulje. mutta onki ollu toimintapäivä. nyt meen maustamaan kanaa, kohta grillataan.)

arvonnan aika

viimeyönä se sitten tuli hetki, jonka luulin jo joitakin päiviä sitten koittaneen. ja jonka en uskonut koskaan koittavan aloitellessani näitä sivuja. aikaansaava en ole vieläkään. perjantai-iltana sai tämä peite hiljaisen kylätien pintaansa. vaeltaa läpi peiton kiemurrellen. mutta ne kaksi muuta, vielä ihan vaiheessa. sillä miten malttaisin istua ja askarrella ne loppuun, kun on mahdollisuus istua iltaa ystävien kanssa. ostella orvokkeja porraspieleen torilta tyttäreni kanssa. ja koska keskeneräistä ei tule näyttää hullulle eikä herralle, laitan kuvat niistä arvonnan ratkettua.

nyt siis mahdollisuus osallistua kommentilla kolmen eri musta/valko/harmaa/punaisen tuotteen arvontaan. näillä väreillä mennään. peitteen lisäksi jotain siis keittiöön liittyvää sekä jotain "jokapaikassamukana"-tavaraa.  kerro minulle kommentissasi, millaisia teemoja elämässäsi tällä hetkellä läsnä. ajattelin tasapuolisuuden nimissä kaikille vain yhtä arpaa. arvonta-aikaa vapunaaton iltaan saakka. eli arvonta suoritetaan 30.4 joskus illalla. ja kyllä, emppu, voin postittaa myös ulkomaille!

edit. tässäpä kuva noista kaikista palkinnoista. sain tänään väsättyä loppuun:D

 

pila pala pelistä pois

niin muotoutuu tämä elämä. joskus niin vaikeista palasista. ettei kokonaiskuvaa hahmota. usein olenkin ajatellut, että millaisena koen elämäni kuolemani hetkellä. vaikka tuskin sitä silloin juuri pohtiikaan. koska ei tätä hetkeä voi ennalta tietää. mutta jos saisi elämäänsä katsella silloin taaksepäin. olisiko kokonaiskuva selkeä. näkisinkö polkuni ehjänä tarinana lapsuuteni päivistä. nuoruuteni päivistä. aikuisuuteni päivistä. olisiko niissä silloin punainen lanka.

vai olisiko niin kuin mieheni joskus sanoo. ei kaikella ole merkitystä. asiat vain sattuvat ja tapahtuvat. ei kaikelle ole syytä etsiä selitystä. elämä ei ole merkkejä. vaikka minusta juurikin on. jälkikäteen ymmärtää itseäänkin paremmin. näkee itseltään piilottamansa asiat. luonteenpiirteet. kivut. ihastumiset. asiat, joita kohti on pyrkinyt. joiden kautta on jaksanut.

ja niinkuin on tyttäreni vielä pieni. taitamatonkin jossain asiassa. ja piirsimme yhdessä palapelin liian vaikeaksi. niin voi elämässä etsiä tukiviivoja. rajoja, joiden sisällä haluaa pysytellä. joiden sisäpuolella haluaa elämänsä elää. ne luovat turvallisuutta. ja toiveekkuutta siitäkin, miten asiat loksahtelevat paikalleen. miten loppujen lopuksi muotoutuu kuva. ja vaikka keskeneräistäkin tämä kaikki. niin silti sellainen olo. että tämä hetki. tämä päivä. omalla paikallaan. siinä saan tällaisena tuntea oloni turvalliseksi.

ja kun olin nuori ja opiskelin. ja ihastuin nallekarkkiini. eikä elämä enään niin ristiriitaista, ei niin synkkää eikä makeaakaan enään. silloin piirsin itseni värikkääksi linnuksi. sillä minusta tuntui hyvältä olla sateenkaarilintu. jättää mustavalkoisuus. jättää harakkafiilis. ja silloin minä monesti elin. vaikka jälkikäteen katottuna jalat tukevasti ilmassakin joskus. mutta silloin sain ja jouduin kohtaamaan itseni kaikkineni myös. ja jotenkin naurattaa tämäkin nyt. että olosuhteiden pakosta turvauduimme mustaan ja punaiseen. väreihin, jotka eivät leviä pienenkään suussa. niin käytännöllistä kaikki. ku osais joskus taas hypätä, kadota ja lentää. nauraa aamukolmeen.

perhepäivä ja muita kotkotuksia

me huomaamme aamusta asti rakastavamme. me nautimme auringosta ja kaikesta. siitä, että on kevät eikä kenelläkään ole paha mieli. nauramme kukille, jotka ovat kauniita kuihtuessaankin. ja mitä se haittaa, vaikka lapset saavat varhaislounaaksi ylimääräisen keksivälipalan. että voisimme piipahtaa väriostoksilla. koko porukalla. ja tulen muistamaan tämän päivän vielä niin kauan. pohjaanpalaneita kattiloita pestessäni.

ja huominen on iso askel. vaikka sovittu, että vain kolme paikkaa. ettei runonlausunta olisi liian haastavaa hommaa. ja jännityskin. sitä aina ilmassa. kolme varpua koristeltu. helmet niin monta kertaa lattialla. mielialakin katosta lattiaan. sellaisia me olemme. 

ja siksi rakastanki tarroja. liimalla joutuu aina korjailemaan. että onko tuossa ja onko tuossa. tarra siihen vaan töpsähtää ja pysynnee. on sitten enemmän itsetehtyä pienen silmissä. vaikka itse aikuisena odotan aikoja, jolloin liimapuikko ja sakset käytössä. ja jonain päivänä minua ei ehkä tarvita avuksi. kummallista.

nyt on kevät. ei se kesäksi muutu. vaikka ikäänkuin tuoreita mansikoita. raakoja. omenan kokoisia. mieheni mielestä melkein omenan makuisiakin. mutta meille sataa aurinkoa ja värejä. iloa ja onnellisuuttakin. yritämme ottaa näistä pienistä hetkistä kiinni. että jaksamme olla. vaikka parvekkeelle tuli kylmä kahvimaidon lämmetessä. ja kun sisäpöytään vihdoin istahdimme, siellä paistoi taas!

virvon varvon

tuoreeks terveeks

tulevaks vuodeks

vitsa sulle

palkka mulle

täällä odotellaan jo. ketäköhän kaikkia meille tulee eteiseen tuomaan onnea ja iloa. terveyttä ja lisävuosiakin. ylläripussit ovat valmiit. tervetuloa!