seistemän ajatusta keittiöstä

arki

me elämme arkeamme keittiössä. aina siellä on jotain meneillään. tiskikone pyörii. tiskit kertyy. ruoka hellalla. astioita kuivumassa. koskaan ei ole hetkeä pidempään siisti. jos sitäkään. monesti alkaa toinen homma ennenkuin siivous lopussa. rusinoita lattioilla. nokkahuiluja. lasten leluja. 

mielialat

aamuisin minä taaperran keittiöön väsyneenä. pitäisi ehtiä antamaan sataa asiaa yhtäaikaa. ja silti aina tulee pettymys. ensin pienille ja sitten minulle. muutama aamu sitten sanoin neidille, että olisi kiva kokea aamupala. että kaikki onnellisia. ei vääränvärinen muki tai lautanen. väärän verran maitoa. vääränlainen lusikka. tai toivetta kahden eri jugurtin sekoituksesta. molempia murolaatuja. vaikka joskus ne toiveet hymyilyttävät. tarkka tyttö. joskus ne kyllä väsyttävät. ja toimin toiveiden vastaisesti.

monesti myös keittiössä ilo. uunista ulos tulevat muffinit. arkirakkautta ruoan muodossa. uusia makuja. uusia maailmoita. keittiö on se. mitä emme ole remontoineet vielä. kaapit maalattu nopeasti. jokaisella ovella omanlaisensa kiinnipysymistapa. mutta joskus me teemme siitä täysin mieluisen. siis myös unelmia keittiössä. paljon.

muutos

keittiömme ei pysy samanlaisena ollenkaan. se muuttuu ja hakee muotoaan koko ajan. sinne kertyy liikaa tavaraa ja taas yritän tyhjentää. silti se on ollut tarpeeksi toimiva. ainoa pysyvä asia on silti jatkuva muutos. tykkään kokeilla erilaisia asioita. teen asiat ilman oppikirjoja. keitto- ja leivontakirjat ovat selailua varten. en osaa tehdä ohjeista.

sotkuisuus

koska keittiö on meillä kaiken keskus. sinne kertyy kaikkea. kortit, jotka ovat tuoneet arkeen iloa muuttuvat sotkuisuudeksi. niin paljon meitä on muistettu! mutta minä en halua laittaa niitä pois. essut, korut, reput, laukut. kaikki kertyvät naulakkoon. purkit ja purnukat odottamassa oikeita paikkojaan. alati jossain on kasa epämääräistä tavaraa. edes siivouspäivinä en saa jokakohtaa loistamaan.

luovuus

minulla on kyllä oma huone. oikea luovuudenpesä. niin täynnä kaikkea ihanaa materaalia. silti suurin osa tekemisistä keittiössä ja olohuoneessa. keittiöön kuitenkin kertyy paljon tuunaamiani asioita. siellä näkyy sellainen pieni arkiluovuus johon nyt on aikaa. eräs nainen kertoi nähneensä tauluni. sanoi, ettei tiennyt minun maalaavaan. nauroin, että nykyään teen vain tilaustöitä. ei ole ollut aikaa harrastaa isoja tauluja. tai voisihan sitä öisin. mutta ei päällimmäisenä ajatuksissa. (pakko keittiöstä sanoa, että huomatkaa mun hyvä idea välitilalaattojen spray-maalaamisesta. permanenttitussilla saumaukset miten sattuu. hyvin on tultu toimeen niiden kanssa..)

maisema

keittiön ikkunasta katselen usein ulos. kujansuuhun, näkyykö vieraita jo. tienpäähän, joskos sattuisin näkemään postiauton. en tekisi turhia retkiä postilaatikolle aamupäivällä. ikkunan takana paljon puita. tänäiltana taas vähemmän. jatkuvasti muuttuva piha. visio siitä alkaa olla selvä. kunhan vain raskisi palkata päriseviä koneita. kaivurin ja metsurin ja kuormurin ja maalarin. jonain päivänä maisema on sellainen, millaisena sen unelmissani näen. sitä on silti hyvä katsoa nytkin.

odotus

minä elän tulevaisuutta. niin monesti ajatuksissani olen jossain kuukausien tai vuosien päästä. suunnittelen juhlia, jotka liian usein jäävät pitämättä. ostelen teeman mukaisia servettejä. kakkupapereita. pillejä. minä odotan elämääni riemua ja naurua. aina vain enemmän. minulla sitä jo on. mutta olen luonteeltani jotenkin sellainen synkkä ihminen. en osaa herskyä. en osaa lausua onnellisia sanoja. mutta sitä kohti minä pyrin. jonain päivänä olen itseeni vähän enemmän tyytyväinen taas.

maistuisiko lasillinen mansikkaista?

vanhat limpparipullot pääsivät käsittelyyn. rikkinäiset, vaikkakin muistoja tuovat pullot olivat päästäneet etikettinsä repsahtamaan. ensimmäisen ostin miehelleni joskus avioliittomme alkuaikoina. ja toisen jo täällä asustellessamme. niinkuin muistojen herättäjäksi. mustikkalimsaa. 

vapuksi teimme simapulloille etikettejä. nyt minulla on kellarissa projekti. sellainen, että pinkkiä käsissäni. ja siihen liittyen halusin näihin kesäksi uudet etiketit. ristiäisiin voisi sitten laittaa vauvan kuvalla ja tuoteselosteella. mietinnässä juhlajuomia jo. mutta nyt kesänajan saavat olla vain kesäjuomaa. väliin vettä, mehua, limppariakin ehkä (jos jaksaa varovasti kaataa, ettei hapot lähde). 

keittiöstä neiti huutelee. että tuuppa äiti jo leipoon sitä kakkua. uuden kakkuvadin kunniaksi lupasin, että leipaisemme kakun. sorry, nyt mun mentävä on. vaikkei myrsky revikään puita.

matka maailman ääriin

nämä kolme lähtivät reissuun. iso ajoi autoa. ja kaksi pienempää olivat takapenkillä yllättävän hyvässä sovussa. ja se oli oikeastaan aika mukavaa. että sopu autossa. ja ne kaikki laulut. prinsessa ruususet linnassaan. ja yleensä pyörät totisesti pyörivät ympäri, niin auton sisä- kuin ulkopuolellakin.

ja mitä kaikkea mukavaa taas. lounaskutsuilla ystävän luona. virkkasin vähän samalla. ihan peruskoukulla. kun nämä isot sain vasta myöhemmin. juttelimme ja lapset nukkuivat vähän vuorollaan. sellaista mukavaa yhdessäoloa. on mainiota, että on ystäviä, joiden sohvalla huomaa yhtäkkiä makaavansa. eikä se haittaa yhtään. melkein kuin koti itsellekin.

ja sitten menimme metrolla. ja lopuksi tulimme ratikalla. se on mukavaa aina. itsestäkin. siinä välissä ehdimme kahvitella marikahvilassa, jossa ei ollut ylipainoisia jalkaraheja eikä muutenkaan niin arkista, miten marimekon miellän. ja tietty ku keskustaan asti kurvaa, niin habitatti piti katsastaa. ja aina niin ihana. kuin ennen kingstonissa, jossa pystyi kävellä sinne. ja monta niistä seurannu tähän kotiin asti jo.

ja eilen nauroin ku löysin arkimokkaa. ei kaikkien tarvi juoda juhlamokkaa kuitenkaan. kai ne kohta keksii jo kotoilukahvinki. ku yhtäkkiä se on kaikkein haluttavinta, että sais pukeutua nuhjuisiin vaatteisiin ja käpertyä kotisohvan uumeniin. mutta vain, jos et ole köyhä etkä kipeä. työttömät, jotka tekevät tätä jatkuvasti, eivät luultavasti kotoile oikein. ja sitäpaitsi. minä vaihtaisin pääkaupungin jonnekin suomen yläkertaan. vaihteeksi.

lähiruokaa

unelmoiden siivottu

eilisen kauhistuksen raivausta. siitä on tämä aamu tehty. mutta vaikka meitä ei ole enempää kuin neljä. keittiö on silti melkein jatkuvasti käytössä. jokainen heräsi eriaikaan aamupalalle. lasten jälkeen aina imurointi olisi paikallaan. enkä silti aina jaksa. mutta tänään meinasi tuskastus tulla, ku aina piti jättää raivaus kesken. tehdä ruokaa. keittää kahvia. puuroa. sosetta. 

mutta silti on nyt hyvä mieli. keittiö ehkä huomisaamuun asti puhdas. vaikka ihanasti laatikot auki ja ovet vähän raollaa. mitä tuosta. tämä keittiö on vain pikavaalennettu muuttaessamme sisälle. uudet keittiöideat pyörivät öisin mielessä. josko jo ensikesänä viitsisi ottaa lisää lainaa?

keittiöremontti on helppo perustella lapsiperheessä. pelkästään toimivat kierrätyssysteemit vie paljon tilaa. tällähetkellä kierrätystorni eteisessä piilossa. vain komposti- ja sekajäteastiat nopeasti saatavana. kyllä pieniä lasipurkkeja onkin kertynyt tänäkesänä. en kyllä liputa valmiiden lastenruokien puolesta vieläkään. ainakin yhtä hyvää ja vähemmän jätettä kerryttävää on helppo ja nopea tehdä.

siivotessani mies poimi meille marjoja. pikkusateessa mustaviinimarjapensas haisee niin hyvälle. ihan kuin hajuvesi in-love-again. minulla oli sitä kerran. juuri sen sateisen marjapensasfiiliksen vuoksi. minä kyllä tykkään fiilistellä tuollaisilla asioilla. hillojen keittelemiselläkin. mutta miten tähän kaikkeen riittäisi aika. pitäisíkö rantalounaspiknikeistä vähentää? ne kun herkästä venyvät työpäivän mittaisiksi.

äiti. mullaki on nyt keltaista teemaa. innostuin ostamaan netistä. ja niistä tulee koti mieleen. vaikka kotona en pitänytkään niistä niin paljon. ja tavallaan turkooseitakin pitäisi ehkä saada. hassua, miten sitä silti aina tykästyy johonkin niin kovin tuttuun. niinkuin puhuttiin sen pöydänkin aikoihin. ei meille paljon muuta. remonttia vain useimmiten. ja nyt on vävylläsi lyhyt työmatka taas. pääsee pyörällä.

loman viimeinen ateria

pikaherkkuja

menin eilen pikkuneidin kanssa kahdestaan kauppaan. oikein tyttöjen reissu. piti ostaa kananmunia. banaania. neljänviljanhiutaleita. vain kolme asiaa. ei pitkää listaa. ei viikonloppuostoksia. sellainen reissu, ettei mietitä muuta kuin aivoihin on laitettu muistumaan. kolme asiaa.

ja kun pääsimme kassalle. koriin ei meinannut kaikki mahtua. yleensä en osta mitään valmispaketteja. mutta näitä oli tarjolla. ja kun litukka on kauppa, jossa on päätetty valmiiksi mitä milloinkin haluaa. ja halusinhan minä. ihanaa. ja voin kuvitella, että joskus teksin tätä oikein kunnolla. valkosuklaata sulatettuna sekaan. sellaista sai kerran yhdestä ravintolasta. ja sitten poistui listalta. jos minä joskus perustan ravintolan, haluan ettei lista jatkuvasti muutu.

ja tuli mieleen se maitopurkkirunoilu. muistatteko.. "sille kelpasi vain aito, creme brulee sekä maito"

räsymattoja

mielestäni räsymaton idea on loistava. kaikki tarpeettomaksi käyty saadaan pois kaapeista viemästä tilaa. ja kuitenkin käyttöön. tallentamaan muistojakin samalla. tänään löysin vihdoin virkkuukoukkuni. olivat menneet kirpparitavaroiden mukana säilöön. oi sitä iloa, kun pääsin virkkaamaan kymppipuikolla. leikkaamaan vanhoja paitoja. hameita. kangaspaloja.

aina ei räsymatto ole pehmeä. vaikka tunnelmaltaan olisi. mutta materiaalilta yhtä aikaa kova ja heikko. helposti särkyväkin. sain aikoinani kolmikymppiseksi kaksi kuppia. nyt löysin kirpparilta niille sopivia lautasia. kuuskytluvun lopulta. teen taas tuttavuutta siniseen. tai yritän tehdä. sillä olohuoneen valkoiset matot ovat niin täynnä läikkiä. enkä vielä ole ehtinyt pestä. jos vaihtaisin tummansiniset tilalle. ehkä en ihan vielä osaa kuitenkaan.

mutta takaisin virkkaamaani räsymattoon. ajattelin leikellä vaatekaappiemme uumenet. liiat värit pois. tehdä pitkiä pannunalusia. kuin räsymatoiksi keittiöittemme pöydille. ehkä valeloimilangat lopuksi laittaa myös. saas nähdä. sillä kaikkea en vielä ehtinyt kuitenkaan. sillä niin monta kärryllistä lehtiä ja risujakin. isosisko apuna. neidille niin kovin rakas täti. onneksi lähellä kuitenkin. helppo poiketa taas. puolin tai toisin. muistojemme matossa niin monta samanväristä raitaa. toistemme kodeissa siksikin niin kotoista olla.

p.s monet ovat löytäneet sivuilleni hiljennä vauhtia tekstin kautta. minua harmitti, kun varsinainen bloginimi ei näkynyt sivustoilla, johon blogi on linkitetty ( helenalla ja valkoisen verannan emännällä ). joten pidetään vauhti hiljaisena ja haja-ajatukset liikkeessä.

jääkylmyyttäkin ja aamupalaa

niin se aamu vain nousi tänäänkin. vaikka eilen kuului rytinää eduskunnan muutoksissa. ja meillä pihallakin. kun jäät tipahti kalliolta. pari sellaista henkilöauton kokoista. jäivät kiinni rinteeseen onneksi. reilusti jumppapallon kokoisia tipahti pihatielle. terassin eteen. kyllä tuntui hyvältä. että kaikki olimme sisällä. jos olisi osunut. olisi uponnut. lopullisesti.

grillikausi on nyt totisesti avattu myös. kaupastakin oli makkarat loppu. lapsille kelpaa onneksi nakitkin. ja joitakin pihvejä löytyy aina. herkuteltu jo kanalla ja possulla. salaattikin taas kuluu keittössä. ihanaa näin keväällä, kun helpommin ostelee kaikkea tuoretta. 

eilen tein uudenlaista salaattia:

jääsalaattia

kurkkua

paljon ruohosipulisilppua

fetaa

kurpitsansiemeniä

tänäaamuna puolestaan herkuttelin palttoonnapeilla. katkaraputuorejuustoa. paljon ruohosipulia. mustapippuria. näitä kannattaa tehdä aina paljon. aivan ihastuttavia. vaikka alkupaloiksikin.

varpaita palelee. pihalla aurinko ja varjo vuorottelevat. tuulee niin, että kesä sieltä taitaa olla tulossa jo. piha melkein kokonaan sulanut jo. lumesta. jäätä taidamme ihailla vielä pitkään. ja arvaatteko. sinivuokot kukkivat jo. tulppaaninvartta puskee. pääsiäislauantaina sytytämme kokon.

ujo kattila

hei taas te kaikki. onpas kiva tietää, että poikkesitte lukemaan näitä haja-ajatuksia jälleen!

eilisestä ruokailusta pihalla innostusta riitti vielä illallekin. sillä toinen keittolautanen ehti hieman jähtyä kattilassa odotellessaan pääsyä lautaselle. niinpäs päätin tehdä "kattilamyssyn". siis normaalia pidemmän pannumyssyn. tämä on sopiva kolmenlitran kattilan päälle. pitkulaisuuden ansioista myös "korvat" mahtuvat alle.

olipas mukava pitkästä aikaa neulalla ja langalla leikkiä. mennyt koko talvi virkatessa. nyt kaipaan uusia kokeiluja. illalla vielä mietin, laittaisinko pitsiä. mutta katsotaan miten tämä elää meillä. voi saada uusia juttuja. tai sitten jää tällaiseksi. mutta tuo taas intoa kattaa pihalle.

se nyt on ainakin todistettu. että ompelutaitoa voi oppia lisää. ja se, mikä minulle on tärkeintä, että on lupa kokeilla. epäonnistuakin.  ja samalla oppia lisää. vähän sama kuin kielien oppimisessa. saa puhua väärinkin, silti tulee monesti ymmärretyksi. ei tarvi olla täydellinen. voi näyttää keskeneräisyytensä.

tänään kuuntelin ykköseltä "valkoista valoa". suosittelen kaikille. siinä puhuttiin hengittämisen tärkeydestä. siitä, miten ihminen unohtaa itsensä. vaatii liikaa. unohtaa vain olla. keskittyä kiireisen maailman keskellä tärkeimpään, itseensä. hengittämisensä rytmiin. kuuntele! (toivottavasti linkki toimii, luultavasti ainakin viikon)

 

tälle kauniille aamulle ehdimme saada jo lounaskutsun. jonka jouduimme hylkäämään. meillä täällä ei ole autoa tänään. mutta saimme luvan mennä toisena päivänä. eilisen jälkeen tuntuu hyvältä olla kotonakin. bussiliikenne toimii meiltä hyvin keskustaan. mutta siitä eteenpäin joutuisi taas vaihdella bussia. vaihtolippusysteemit ei toimi. saati edes, että vaunujen kanssa pääsisi. ne taitetaan alalokeroon.

tuletko kanssani joskus pihalounaalle? koekäytellään tätä ihan uutta ihanuutta!

viluinen kahvipannu

viimekesänä nautimme lähes päivittäin päivällisen terassilla. oli ihana kuljetella keittiön ovesta tavaroita odottelemaan miehen kotiinpaluuta. pitkään aikaan emme ole terassilla tarenneet istua. ja tuskin istuisimme vaikka olisikin se lämmittäjäkään. ennen vauvan syntymää joimme glögiä. siitäkin on monta kuukautta aikaa.

siksikin kahvipannu tarvitsi villapaidan. jospas sitä näin kevään korvalla alkaisi taas istumaan. kun pihalla näkee jo toisen ilman kynttilänvaloakin. ja kuten eilen sanoin, sain kutsun ystäväni luokse neulomaan. muutama tunti tässä meni virkatessa. vaikkakin loput siitä kotona ennen unta. olipas virkistävä ilta. ja väritkin.

piirsin ennen lähtöäni elloksen kirjekuoresta kaavat. se vain pannun ympärille. että tiedän minkä kokoisen teen. yhden ison kappaleen vain. johon jätin kolot kahvojen kohdalle. kaksi lankaa yhtä aikaa. valkoinen ja värikäs. viitoskoukulla.. sitten ylhäältä ja alhaalta ympyräksi. silkkinauhalla keskeltä kiinni. eipä menetä pannu lämpöään niin hetkessä. aamulla näytti ihan elämän väripilkulta. "äitin koristekannu" tokaisi neiti.

kotiarkea

joululahjakirja on ollut ahkerasti selailussa

niin se vain tuli arki takaisin. vaikkakin kauniimpana kuin aikoihin. mukavan reissun jälkeen oli ihana palata kotiin. pihassa kynttilät. sisällä puhdasta ja rauhaisaa. jutella uneen asti mietintöjä. jakaa poissaolon tunnit.

että oppisin hiivan laittamaan kylmään veteen

palata arkeen. ottaa vastaan samat tehtävät. samat rutiinit. sama tuttu perhe. nähdä jokaisen kohtaamisen ihanuus jälleen kerran. pikkuveli ja pikkusisko aamutuimaan vierekkäin loikoillen sängyssä. puristaen kädet yhteen. suukot. näyttää taas kauniimmalta hetken.

koti, paikka jossa riitän

leivät leivottu yhdessä. neidistä on muotoutumassa hyvä apu. kun innokkuus saadaan vain kanavoitua oikein. viimeinen leipä vielä uunissa. sitten on ruisleipälasagnen vuoro. pian taas koko perhe pöydän ääressä. illaksi jos tästä malttais hetkeksi irrota ystävän luokse neulepiiriin. kahvipannuni tarvitsisi uuden villatakin.

tuletkos joskus kahville. jaetaan arkea.

varastettuja ideoita

väliin ideat vain pulpahtelevat päähän. toisinaan pitää virikettä hakea. toisinaan muiden ideat muotoutuvat ja yhdistyvät päässä. väliin ei ole edes tajunnut matkivansa tai hyödyntävänsä toisten ideoita. sellaisia ne aivot tai alitajunnat on. työskentelevät paremmin kuin muisti.

näissä juuttikoreissa olen hyödyntänyt tilda-jojoa. eli tuollaista ympyrää, jota voi käyttää melkein mihin vain. tässä huopaisena, lapasissani virkattuna, kankaisena voi käyttää moneen eri tarkoitukseen. tekee vain isomman ympyrän, jonka ulkokulman harsii ja kiristää. tsä-dää, ja sitten tulee tällainen. nappi vain piilottamaan kiristyskohta.. tässä pussukassa säilötään tuttia. mutta isommissa voi säilyttää mitä vain!

tämä kuuluu niihin ideoihin, jonka olen jossain tavannut. ja unohtanut. että kiiltokuva liimataan kartongille. leikataan kiiltokuvan ääriviivoja pitkin. sitten vain kaunis nauha. ihana kuusenkoristeena, pakettikorttina ja muuten vain koristeena. kauniita kiiltokuvia on niin paljon. syksyllä löysin ison pinon eurolla kirpparilta. arvaatkaa, olinko mielissäni. moni oli samanlainen kuin lapsena kerätty.

tällaiset keittiöpyyhkeet painelin eilen. leimasimella valmiiseen keittiöpyyhkeeseen tekstejä. idea on varastettu täältä -todella ihana idea. ja nyt kyllä pääsee leimasin ja jopa silitettävä tekstiilimuste käyttöön. nämä teimme kyllä kastamalla leimasinta kangasvärillä kasteltuun vaahtomuoviin. mitä kivoja tekstejä voisikaan painaa tyynyliinaan, likatahran päälle t-paitaan.. laukkuun. vaippoihin! saas nähdä taas.

nyt vaatii herne rakkautta. huutaa jo. muut uimahallissa. päänsärkyni melkein poissa. ihanaa!