iPadin villatakki

kesä alkaa jäädä taakse. vielä vähän luonnossa väriä ja iloa. pian ruska. viileät, tuuliset päivät me jo tunnemmekin. on aika vetäistä villapaita päälle. ehkä pipokin jo päähän. osa meistä kääriytyy huiviin. osa itseensä. omaan lämpöönsä. kesällä niin menevät ja avoimet ihmiset saattavat taas alkaa viettämään aikaa kotisohvalla.

ja pimeys. se tulee päivä päivältä aikaisemmin. siksi en halua piilottaa itseäni mustiin vaatteisiin syksyllä. värien tulee hehkua. minä en ole yhtä kuin pimeä. minä en ole osa tätä vuodenaikaa. vaan minä loistan. iloitsen. laulan. tanssin. yhdessä syksyisten puiden. yhdessä syksyisten tuulten. tuulkaa vaan. tulkaa vaan tuulet.

sentään suojakotelo kehittyi taas. sai tuulia varten kuminauhan reunoihinsa. että ei varmasti putoa päältä pahimmassakaan tuulessa. vaan pysyy tiukasti. lämmittää ja pehmentää kovia ajatuksia. ja jakaa. antaa lämmön sylissänpitäjälle myös.

ja tiukanpaikan tullen. jos käpertyy rullalle. saa itsestään tukea. (minä olin joulumarkkinafiiliksissä jo tänään. ja ensimmäinen villatakki valmistui. näitä tulee varmasti lisää. ihanaa. värien leikkiä.)

vietävän vyölaukku

"missä mun avaimet?" tai "missä mun lompakko?" tai "soitakko mun puhelimeen, kun en löydä sitä?". tätä samaa on jatkunut jo monta vuotta. vasta tämän kesän imetysdementikkoon kyllästyneenä mieheni puuhkaisi. "sulle pitäis hankkia vyölaukku."

tietysti me nauroimme koko ajatukselle. mieleeni tuli sellaisia vanhoja värikkäitä. kuluneita ja aikansaeläneitä tietysti. ja minua nauratti vielä enemmän. muistelin millaisia vyölaukkuja olin nähnyt ja omistanut. mietin millaisen rumiluksen joskus kirpparilta löytäisin. ja varmasti pitäisin.

ja sitten lempikaupassani. tigerissä. siellä oli vyölaukkuja myynnissä kuin tilauksesta. todella litteä. niin tekomateriaalia kuin olla ja voi. mutta kieltämättä menee hyvin housujen ja hameiden kanssa. väri niin kiva, ettei haittaa vaikka näkyykin. mutta useimmiten on paidanhelma ainakin osittain suojana. ja tiedättkö. vaikka lompakkoa en jaksa tänne survoa. ja avaimetkin otan yleensä avainkaapista. niin tiedän sentään, missä kännykkäni on! ja minua naurattaa taas.

tuntuja tulevasta

aivan kuin eivät päivät olisi täysiä. mutta minun ajatukseni tulevissa viikoissa. unelmissa, jotka  odottavat toteuttajaa. konkreettisissa tekemisissä, jotka odottavat minua. että ehtisin hetkeksi keskittyä. sillä niin ovat päiväni enimmäkseen pienen poikani ympärillä. käsivarteni konkreettisestikin. sillä minä kannan ja hoivaan. ja kun väsyn. on mieheni vuoro. minusta tuntuu, ettei vauva-aikana ole kaksi edellistä näin paljon itkeneet yhteensäkään.

minä suunnittelen uusia malleja. uusia tapoja tehdä asioita. uusia väriyhdistelmiä. ja öisin, jos en saa nukuttua (väsymystä olisi, mutta kun vauva nukkuu, ajatukseni ovat ylikierroksilla). niin, jos en saa yöllä nukuttua, kirjoitan ja piirrän aiheita. jotka haluaisivat päästä toteutumaan. tänään päällystin muistikirjani. kangasta ja liimaa. se kädessä on hauska istahtaa. haaveilla syksyisistä illoista.

ja uusi kahvipussikassini. froteesydän ja kaikki. olen niin onnellinen. mahtava vuoraus ja taskutkin sisällä. ehkä minä tänne pakkaan aina sen keskeneräisen virkkuun. on helppo ottaa mukaansa. kun syksyisinä iltoina lähden virkkuukahvilaan. sillä sellainenkin aloittanee syksyllä. mukava, että unelmani saavat kohdata innokkaita toteuttajia. joko teidän paikkakunnallanne jokin kahvila avaa ovensa virkkaajille/ kutojille. kannattaa vähän puhaltaa tuulta rattaisiin. hyötyä ja huvia. kaikille.

hameverkko -kelpaakohan?

I see trees of green, red roses too
I see them bloom from me and you
But I think to myself what a wonderful world

I see skies of blue, clouds of white
bright blessed days, dark sacred nights
but i think to myself what a wonderful world

The colours of the rainbow so pretty in the sky
Are also on the faces of people passing by
I see friends shakin' hands saying "How do you do?"
They're really saying "I love you"

I hear babies crying, I watch them grow
They'll learn much more than I'll never know
But I think to myself what a wonderful world

I think to myself what a wonderful world
Hey, yeah, wonderful, wonderful world

minun päässäni on soinut tänään ihmeellisen, kauniin maailman laulu. laulu ystävyksistä. laulu kasvavista lapsista. ja silti yhtätaikaa olen tuntenut haikeutta. kaikesta mikä on loppunut ja loppuu. ja kuka meistä loppujenlopuksi aina ehtii välittämään. muistamaan ja muistelemaan. minun maailmassani soi hiljalleen blues. surumielinen sävelmä. vaikka laulaisikin ilosta. vaikka herskyisikin naurusta. mutta tiedättekö. sellainen tunteellisuus. sellainen kauneus, niinkuin vaikka auringon laskiessa mereen. suopursujen tuoksu kesäyössä. ei ne naura isoon ääneen. ne vaikenee.

seinäsotkua

minä pidän graffiteista. jotenkin se, miten kovalla äänellä halutaan huutaa. tulla huomatuksi. vihata. harvemmin rakastaa. olla nuoria kapinallisia. vaikka en ole mikään vessakirjoittelija koskaan ollutkaan. spraymaalilla en olisi koskaan uskaltanut sotkea mitään. minun mielestäni luvalliset graffitit ovat monesti seinämaalauksia. niissä ei ole sitä samaa sanomaa. niistä puuttuu se tunne. että vissinä.

ja ehkä nämäki vähän lällyjä siksi. graffitilompakot. ihan itse virkkaamani. sotkemani. mutta jotenkin halusin kirjoittaa sitä halveksuntaa. vihaa. mitä niin monesti alikuluissakin. turhautumista kaikkeen. vaikka juuri nyt itselläni ei sellainen olo. kaikkea muuta. nuo kaksi unilla. harvoin enään molemmat. ja hiljaa soi musiikki. minä nautin hetkestä olla. en pyri mihinkään.

lelukassi

olipas mukava aamusta herätä suoraan tiistaihin. maanantai saatiin ohittaa tällä viikolla. jotenkin pääsiäinen oli niin voimauttava. ja olen voinut paremmin kuin viikkoihin. nyt kun malttais olla nostelematta tätä suloista pikkumiestä, niin jospas tää kevät tästä menisi. ajattelin heti aamusta ruveta virkkaamaan. ja pikkuherra ajatteli sitten, ettei äitin ihan kaikki aika menis edistymiseen..

vaikka toisaalta. eihän nämä niin sotkeudu kuin villalangat. niiden kanssa on joskus meinannut mennä ikä ja terveys ja parisuhde. kun illalla joskus yhdessä selvitellyt. toinen rullannut ja toinen selvittänyt! nyt taitaa parisuhdekin kukoistaa, kun vihdoin ja viimein sain toteutettua mieheni toiveen. lelukassin. 

ja tällainen siitä tuli. arvoin vihreän ja mustan välillä. mutta päädyin kuitenkin vihreään. ehkä se on enempi meitä kuitenkin. vaikka musta aina niin ajaton. ja siksi helppo valinta. kannen saa kätevästi rullalle tuonne alle, jos haluaa pitää konetta hieman kohoasennossa. saappaat nähdä, mitä hanskat sannoo. kelpaako. nyt on ainakin ipad saanut suojuksensa.

rentoa loppuviikkoa kaikille. täällä ainaki niin crazymeininki. että eiköhän tää elo iloksi muutu. tai ehkä tää on just sitä iloa jo nyt. :D

virkaten

oi, miten ihanaa on joinakin päivinä antautua koukutukseen. mennä vain sinne, minne koukku ikinä johdattaa. tyttärelle tein pyöränsäväriset sisätossut. kun puupyörä on taas talvisäilössä sisällä. sillä saa ajella ainakin pikkuveljen päiväunien aikaan. ainoa ongelma on se, ettei vielä olla keksitty lopullista versiota pohjaan. liukuesteet pitäisi saada kohdalleen! jossakin olen nähnyt sitä "jarrunestettäkin" myytävän. nyt mietitään vielä.

ja nopea virkkaus on niin kovin mukavaa. tässä sujautin talvikuosisemman kynnysmaton kesäisen tilalle. vielä on kulmat kurtussa, sillä tein hieman pienemmän tuon päällisen. eiköhän se elä sen verran.. tosiaan valmiina sen neulasin kiinnin ikean edulliseen kynnysmattoon. tässä on mielestäni oikean kynnysmaton tunnelmaa. että tervetuloa, astu sisään. tässä talossa totisesti virkkaillaan.

tänään on jo torstai. toivon päivä. huomenna alkaa odotettu viikonloppu! mukavaa loppuviikkoa, te kaikki. nauttikaa tästä säiden nopeasta vaihtumisesta. todellista luonnon draamaa!

muottiin muotiin

mukavinta just nyt. virkkaus. miten voikaan olla parantavaa nähdä lankojen muotoutuvan koukun avulla joksikin, jota tarvii. ja joksikin, joka tuo iloa. minulta kysyttiin, miten jaksan innostua virkkaamisesta aina vain. jo monta vuotta. ja tässä se syy. aina löytyy vielä jotain, jota en ole kokeillut. ja nyt syysjaloille saan lämmittävät sisäkengät. kunhan varsi pitenee ja toinenkin ilmestyisi. 

meidän neiti sai lahjaksi barbin. oli pakko valehdella, että päällä ollut mekko on yöpaita. hyvä kun pyllyn peitti. eikä nykyään niihin pikkareita laitella. ennen oli sentään pientä siveellisyyttä. niinpäs äkkiä tein yhdet päivävaatteet jo. me emme mene muottiin emmekä muotiin. me olemme tällaisia tavallisia vain. missä sattuu vaatteissa. mutta silti mukavinta on se. että itse voi luoda sellaista, mistä pitää kuitenkin.

tänään olin onnellinen monta kertaa. ja kaikkea muutakin. pitkästä aikaa sain hien pintaan metsähommissa. ei niitä vain kauaa jaksa kerralla. ehkä joskus koko pihapiiri sellainen, missä viihtyy.

peppureppu

neiti haluaisi jo kouluun. "minä menen kohta kouluun!". neiti kyllä tietää, että viisi on jotenkin maaginen luku. liittyen hänen kouluunmenemiseen. sillä olen kertonut, että niin monta vuotta vielä, ennenku koulun ovet hänelle aukeavat. nykyään jos kysyn hänen ikäänsä. hän vastaa viisi. toiveekkaasti.

tänään testatessani repun virkkaamista hän halusi itselleen myös. se iso reppu on isosiskolle. meidän perheessä ei tällaista isosiskoa kyllä ole. mutta se isosiskot on isompia ja tarvii isommat reput. itselleen hän halusi pienen. ja punaisen. keltaisella palikalla. sellaisen minä sitten hänelle virkkasin. 

reppua voi käyttää olkalaukkuna tai reppuna. sillä repun nauha on pujoitettu niin. näin sitä varmaan tulee käytettyä oikeastikin. pitäisi vain vuori siihen tehdä vielä. kaikkiin valmiisiin laukkuihin, itseasiassa. sillä solmuja on sisäpuolella. vuorikankaalla sisäpuolestakin saisi sileän.

minä etsin nyt oikein ihanan keksitaikinan. mies lähti lasten kanssa tervehtimään toipilasta sairaalaan. saan rauhassa keskittyä nyt väsäämiseen. sillä sellaiseen ei ole ollut aikaa viimepäivinä. mun sanat tökkii ja kuvat on kauheita. ja kun meinasin jo joulupukille kirjoittaa. ja sitten sanoin miehelle, että haluan oikean kameran. niin se sanoi, että on ajatellukki ostaa mulle lahjaksi. odotan sitä ylläripäivää. toivottavasti ei tarvi oottaa joulua eikä synttäreitä. mutta tällä päällä ja kameralla toistaiseksi.

lauk-Q

me istumme nauhakasan päällä. me lajittelemme punaiset ja siniset ja vihreä ja ruskeat ja harmaat. ja raidalliset ja kuviolliset. kaikki erilaisiin mustiin säkkeihin. me emme odota pääsevämme helpolla. me tiedämme, että kaikki tämä vaatii paljon työtä. ennenkuin jokainen niistä käytetty uudelleen.

silti olen onnea täynnä mennessäni hakemaan lisää puupalikoita. ennen naapurin lasten leikeissä. nyt pitämässä läppää paikallaan. näissä ei ole läppävikaa. ei viallista läppää. mutta monta nauhaa kuitenkin. varmasti käsityötä. sen kyllä tuntee ranteissa. mutta toivoisi silti enemmän aikaa vuorokauteen. ihanaa ihanaa ihanaa.

ja vaikka niin moni nauroi. niin minä tiesin, että tässä kasassa on potentiaalia. tämä kaikki vaihtuu alkemistin käsissä kullaksi. ja jos meidän olohuone muuttuisikin tyhjäksi ja säkit saataisiin varastoon, minä raahaan sinne pussin ja uutta mennessäni hakemaan kuljetan pois kassin. eikös olekin mukavaa!

hattutemppu

kukkapipossa kuulemma palelee. muttei tämäkään vielä lämmittänyt neidin mieltä eikä tyylitajua. vähän mietimme pitsin lisäämistä. jospas niillä saisi piposta mieluisan. pikku-ukolle on pakko tehdä samanlainen. hieman pienempi vain. muuten olisi saanut tämän, mutta melkein hukkui hatun alle. tämä keltainen koneessa kutistettu villakangas on ihanan pehmeä, eikä kutise ollenkaan. saas nähdä, jos tekisin itsellenikin hatun. 

HATUNTEKIJÄ HEN YUI

hattuhyllyn minä teen

pikkukaupan eteiseen.

takahuoneessa hattuja ompelen

niitä koiralleni kokeilen.

kun valmiina on kukkahattu mummoa varten,

joutsenlakit tassijatarten,

äidin pitsimyssy, metsästäjän punainen pipo, jossa pyssy,

kapteenin koppalakki, leipurin valkoinen lakki,

baskerit ja lippalakit ja grillinpitäjän korvalappunakit,

silloin laitan lehteen ilmoituksen:

HATTUKAUPPA AUKI

TARJOUKSENA KALAHATTU, JOSSA VELUURIHAUKI!

JOS KÄYTTÄÄ PÄÄHINETTÄ SEKÄ JÄRKEÄ

EI ALA PAKKASESSA PÄÄTÄ SÄRKEÄ!

KOEKÄYTTÖ TODISTI:

ON OIKEASSA MODISTI.

eppu nuotio

p.s hatun kaavaan on hieman käytetty apuna juju-kirjaa.

alman kevätpäivä

aina on oikein ihastuttavaa. kun joku haluaa haastaa minut tekemään jostakin tuotteesta paranneltu versio. siksi olikin niin mukava eilen paukuttaa tällainen laukku. tämä keltainen muovinaru on tosiaan sieltä rakennuspuolelta. nyt tein 8-koukulla. muuten kiinteää silmukkaa takimmaisesta lenkistä. mutta tuohon silkkinauhalle tein kujan pylväillä. (tai ainakin kuvittelin, et tein niitä oikein. viimein keksin sen!)

ompelin sinne sisäpussin, jonka mielissäni sitten neulalla ompelin kiinnin kassiin. ai herkku, mitkä värit. joskus aikoinaan olen ostanut tuota ihanaa karkkikangasta. pitänyt päälystää yksi tuoli. saa nähdä, joskos meillä tällainen tuolikin jokupäivä olisi.

kiristysnauhalla kassia saa suppuun, ettei tavarat tipahda ulos. tietysti se vaatii sen, että laukku ei ole laitettu ihan ylitäytteen. minulla kun on sellainen paha tapa, että varultakin otan vielä jotain aina. vaikka omaa laukkua onkin ikävä. tulee aina taskut ja hoitolaukku laitettua täyteen omiakin tavaroita. ja sitten ne on aina hukassa. 

tässä laukussa on se kiva puoli. että sen voi kivasti laittaa seinällekin ja siihen vaikka hiuslakat. tai jotain muuta pientä. tuo varmasti väriä kotiin kuin kotiin. mutta nyt minä alan syömään herkkuja ja toivotan viikonloppuja.

millaisia suunnitelmia teillä on itsenne hemmoitteluun?

avainhenkilö

minulta toivottiin keveää, mustaa kulkukorttinauhaa. päätin torstaiaamuna tehdä sellaisen organzanauhasta. avainlenksuun kuulemma saa kiinni kulkukortin, jossa itsessään on jojo. eli ei tarvinnut olla venyvä. niinpä solmuilla laitoin vain muutamia mustia ja valkoisia helmiä. sekä muovisia, läpinäkyviä helmiä. rusetti jää toiselle puolelle. sen nauhoihin laitoin pikkuhelmet.

ja lupasin tehdä näitä lisää. kunhan saan helmitilaukseni kotiin saakka. olivat vähissä mustat helmet. ja onhan tämä kivempi, kun perinteinen helminauha mielestäni. vielä en tiedä, mitä tästä sanoo hän.

jotain keltaista

minun ystäväni on kaunis. hänen sydämensä on täynnä hyväksyntää ja ymmärrystä. minun ystäväni on rohkea. eikä pelkää. minun ystäväni tietää, että vain elämässään onnistuneet ihmiset sallivat toistenkin onnistua. ja hän on totisesti onnea saanut kokea. niin paljon hän iloitsee kanssani. ja surut. ne kerrotaan. ja niitä ei tarvitse ratkaista heti. ne ratkeavat kyllä aikanaan. mutta ne voidaan jakaa kuitenkin. eikä niihin jäädä.

lupasinhan jotain keltaista antaa. ja sainkin. terassin pöydällä odotti illalla kotiinpalaajaa kukat. tämä minun kassini ei ole ehkä yhtä kaunis. mutta kestänee pidempään. miten te hoidatte narsissia, että se ei kasva ensin metrinmittaiseksi ja sitten kumarra kohti lattioita?!

tämä kassi on tehty remonttipuolelta löytyneestä ihanasta narukerästä. en voinut vastustaa kokeilla, mitä tästä syntyy. kympin koukulla tästä tuli kiva kesäkassi. mahtunee keijukorvalle pikkupyyhe ja uikkarit. tai minun vesipullo ja lompakko. sisälle meinasin ommella mustaa tai pinkkiä. sisälaukun. niin ei tipu pienetkään tavarat. mutta saas nyt nähdä. piristää kummasti kuitenkin. keltainen on kikatusväri.

napanuoraketju

olen ennenkin hehkuttanut virkatun tuttiremmin perään. ja aion taas. koska se on kuin napanuora. lapsi jatkaa siitä kiinnipitämistä niinkuin napanuorasta mahassa. ja onhan se kauniskin ja itsetehty. virkatessani tätä turkoosia pienimmälle täditettävälleni, pariviikkoiselle poikavauvalle, ajattelin laittaa ohjeet samalla. näin jokainen voi tehdä vastaavan. tai jos ei jaksa, voin näitä laittaa tulemaan pikkukorvausta vastaan. väreissä riittää. (yksivärisenä tai raitaisenakin..)

tarvikkeet:

puuvillalankaa

pieni virkkuukoukku

henkselinpidin

reilu puolituntia aikaa

aluksi tee noin 17cm ketjusilmukoita. joihin kiinteät silmukat. ala virkata spiraalia niin, että lisäät vain päissä 1-2 kiinteää silmukkaa, ettei mene kupruille. kun olet toisen kerran "naruttomassa" päässä, tee lenkki ketjusilmukoilla. ja seuraavalla kierroksella virkkaat sen päälle kiinteät silmukat.  (huomaa, että tuttiketjusta tulee vähän liian lyhyt ja leveä. sillä se käytössä kaventuu ja pidentyy. ettei siitä tule liian pitkä ja vaarallinen lapsen käyttöön..)

tämän jälkeen virkkaa noin 2cm päähää toisesta päästä, pujota lenkkipuolelta klipsi sisään ja taita päätyä. samalla langalla ja vaivalla saa taitoksen virkattua kiinni. leikkaa langanpätkät ja valmis!! eikä siinä vielä kaikki. kätevästi peseytyy pesukoneessa. ja nopeasti saa asuun sopivia tehtyä useammankin.

p.s oliko tarpeeksi sekava ohje, ja tarpeeksi värikäs hame kuvausalustana! (ihan itse tekasin sen eilen).

etanavauhdilla perille

tiedättehän. etanavauhdin. vaikka mieli olisi kuin pupujussilla. kasvattaahan se luonnetta kuitenki. kärsivällisyyttäkin. varsinkin jos mallinukke on pupujussi. kiukutteleva sellainen. ei ei ei ei ei ei ei ei ei. vaikka mielellään kokeilisi. haluaisi nähdä tuleeko sitä mitä ajatteli.

saunavuorojen vaihtelussa eilenillalla sain tämän vihdoin valmiiksi ja olo on niin tyytyväinen. vähän karkkivärejä kesää kohti mentäessä. karkilla se neiti lahjottiin pysymään paikoillaan kuvauksenkin ajan. vaan eihän se pysynyt. samassa huoneessa kuitenki. aina palautettiin paikoilleen. muistutettiin palkasta. mutta kyllähän nämä värit kestää menonkin. ihastuttavaa.