"missä mun avaimet?" tai "missä mun lompakko?" tai "soitakko mun puhelimeen, kun en löydä sitä?". tätä samaa on jatkunut jo monta vuotta. vasta tämän kesän imetysdementikkoon kyllästyneenä mieheni puuhkaisi. "sulle pitäis hankkia vyölaukku."
tietysti me nauroimme koko ajatukselle. mieleeni tuli sellaisia vanhoja värikkäitä. kuluneita ja aikansaeläneitä tietysti. ja minua nauratti vielä enemmän. muistelin millaisia vyölaukkuja olin nähnyt ja omistanut. mietin millaisen rumiluksen joskus kirpparilta löytäisin. ja varmasti pitäisin.
ja sitten lempikaupassani. tigerissä. siellä oli vyölaukkuja myynnissä kuin tilauksesta. todella litteä. niin tekomateriaalia kuin olla ja voi. mutta kieltämättä menee hyvin housujen ja hameiden kanssa. väri niin kiva, ettei haittaa vaikka näkyykin. mutta useimmiten on paidanhelma ainakin osittain suojana. ja tiedättkö. vaikka lompakkoa en jaksa tänne survoa. ja avaimetkin otan yleensä avainkaapista. niin tiedän sentään, missä kännykkäni on! ja minua naurattaa taas.
1 kommentti:
Toi on cool!
Lähetä kommentti