kun oikein paljon keskittyy. touhottaa. ajattelee ja pyrkii muistamaan. monta päivää touhua ja tekemistä. aamusta yölle. ja siinä jossakin välissä yrittää nauttia arjesta. kesästä. pitkänmatkalaisista. mutta että siinä olemisessa kokoajan takaraivossa paljon muistettavaa. unelmia ja toiveitakin.
ja sitten yhtäkkiä puolitäysiä kakkukupuja sielä täällä. puoliksi palaneita kynttilöitä. steariinisia pöytäliinoja. vinot pinot tiskiäkin. vaikka pihajuhlissa menimmekin kertakäyttöastioilla. niitäkin niin kauniita nykyään. omannäköisiä.
ja eilen vielä juhlanjälkeisessä humussa. ystäviä rääppäiäisillä. istumassa iltaa pihalla. sytyttelin lyhtyjä. paloivat myöhään yöhön. niitä ikkunasta ihailin. elokuisia öitä. niin suloisia pimeydessään. lämpimyydessään. ja kaikki värit siellä yön keskellä.
mutta tässä maantaiaamussa kaikki ilo ja nauru ja lastenäänet poissa. juoksevat jalat. kukkiakeräävät kädet. kinastelutkin. vaikka onhan minulla tässä häsläämässä yksi pieni sellainen. jonka eilinen oli liian pitkä. nukahti isänsä syliin sohvalle. vaikka ei koskaan ennen. kuljettelee tavaroita paikasta toiseen. luulee minun tarvitsevan hoitolaukkua tässä istuessani. yleensä palauttelee minulle tutteja. minun vesipulloni. kännykkäni.
tämä kaikki touhuaminen sai minut entistä enemmän haaveilemaan ravintolapäivästä. vielä olisi reilu viikko aikaa. jaksankohan? mitenkähän vauvan kanssa sujuu, pitäisi olla todella simppeli menu taikka sitten varasyli läsnä koko ajan. olisi hauska kokeilla. leikkiä hetki kahvilaa vaikka. nuoruuteni kesissä minulla toiminimikin. kahvilaa aamusta yöhön. niin paljon enemmän ymmärrän nyt.
mutta maanantaiaamu. liian aikaisin alkanut. juhlan tuntua kuitenkin näissä tyhjyyttäänhuokuvissa huoneissa. ei jonoa riippukeinuun. ja jääkaappi antanee helppoja yksittäisannoksia jos mitäkin tämänpäivän. erilaisia salaattijämiä. ruokajämiä. monia herkullisia makuja. ja kun meinaa olla jo yö. saamme kotiimme yhden hauskan projektin. odottakaapas vain, minä ainakin odotan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti