lauantai 25. elokuuta 2012

sadetta


minä pyydän sanoja. saan niitä sateena. 
virvoittavina määrinä.
niukasti.
liikaa-
ja niin minä
tallaan tallaan tallaan.
kaikki mitä näen
sotkeutuneiden sanojen liejua.

minä pyydän voimia.
joskus keho niin itkusta täysi.
purkaa purkaa purkautuu.
sitten minä voin huokaista.
antaa ilon ja onnen taas tulla.


minä uskallan pyytää.
minä uskallan myöntää sen
mitä minulla ei vielä ole.
tarvitsemani.




niin vuorottelevat täysi ja tyhjyys minussa.
huuto ja hiljaisuus.
katkeruus ja hymyn kestävä onni.

se kaikki sataa päälleni.
minä otan sen vastaan.
annan sille asunnon.
kunnes jätän jäähyväisiä.
vuorottelu pitää minua otteessan.
elämässä.

1 kommentti:

Anne kirjoitti...

Voi Laura, kirjoitat niin ihanasti! Runokirjan voisit näistä koota!