tiistai 14. elokuuta 2012

äidin vuoro heiluttaa


ovi auki tulevaisuuteen. kauan odotettu tätä päivää. laskettu öitä kuin jouluun tai syntymäpäiviin. käyty läpi kerhopäivän aikataulutusta. opeteltu uusia sanoja. liikunta. luovat toiminnat. ja nyt sitten vihdoin saa hän ne todeksi elää. ja minä. ensikertaa koti hetkeksi tyhjenee. niin vähän häntä olen lainannut.


ja tuo rohkeus. pakata reppua. etsiä tossuja. huolehtia, että äiti varmasti laittoi leivätkin reppuun. uudet pinnit. itse valitsemat. jotenkin tuntuu, että niin paljon reippaampi kuin minä. mahanpohja kipeänä. minunko tyttöni! noinko vanha jo. olenko osannut antaa hyvän pohjan oppia uutta. tottua uuteen. luottamuksen. niin monta kipeää hetkeä muistan. kunpa olisin jaksanut niin paljon enemmän.


miten rutiinia kohta jo kaikki. hänen kohdallaan. nuorepien kohdalla. vaikka varmasti samoja tunteita silloinkin. mietintöjä miten kenenkin luonne ottaa kiinni uudesta. omasta lapsuudesta niin pitkä aika. en muista paljon mitään. miten reagoin aluksi. sen muistan, että olin vilkas niin monta kertaa. muistan viisivuotiaasta erään kerhopojan itse keksimän laulun. rattori-puimuri-peräkärry.



sinä tyttöni. ensimmäiseni. kuinka rakastankaan katsoa kasvuasi. sitä, miten reippaasti menet kohti uutta. luotat sen kantavan. ja silti. äidin sydämessä ikävä ja kaipuu. sellainen huoli. etteivät hetket kodin ulkopuolisessa maailmassa satuttaisi sinua. ettei kasvattaisi pelkoon. ettei veisi väärille teille. sillä tästä päivästä asti olet erilailla osa ympäröivää maailmaa. pian tulevat eskarit ja koulut. leirit ja oppilaitokset. ja minun on vain luotettava. että lapsuutesi syli oli tarpeeksi lämmin.

Ei kommentteja: