haja-ajattelijan oma soppi

en muista olenko kertonut. että kerran ostin pinssin. se oli järvenpäästä kirpparilta. ja voisin kyllä joskus mennä sinne uudestaan. sama porukkakin kävisi. siinä pinssissä lukee. every mother is a working mother. sitä minä olen monesti ajatellut. että olisihan sitä tässä kotona hommaa. mutta silti sitä tarvitsee jotain henkireikiä. jotain muitakin.

olemme kyllä vähän miettineet. että menisin keväällä töihin. tai aloittaisin työt. tai miten sen ajattelisi. kun eihän minulla mitään paikkaa ole odottamassa. ja sitäkin olen miettinyt. että jos loisin työpaikkani. mutta olisihan se jokatapauksessa vaihtelua. taas näkisi eri valossa nämä kotityöt. mahdollisuuden loikoilla lasten kanssa aamulla. istahtaa sohvalle tai keitellä kahvit. kun ei aikatauluja.

olen siivoillut huonettani jo niin kauan. nyt siellä on pöytäpintaakin vapaana. laatikoissa vielä paljon papereita, joita pitäisi käydä läpi. itsestäänselviä oppeja. oletteko koskaan palanneet alkuopiskeluiden muistiinpanoihin. siitä, jos jostain huomaa. että oppi on tehnyt tehtävänsä. silloin tärkeiltä kuulostaneet asiat ovat itsestäänselviä. 

ja on laatikossa varmaan puoli peräkärryllistä tavaraa, jota en ehdi elämässäni hyödyntämään. pidänkin ensiviikolla pihakirppiksen. askartelutavaraa ja kangasta kiertoon. tilaa hengittää. tuntuu hyvältä ajatella. että syksyiltoina voin hiippailla omaan huoneeseen. voin tehdä siellä salaisuuksia. voin unelmoida siellä tulevasta. niin ihanasti kaikki avoinna. 

se on sitten jännä. että nämä uudet alut ovat aina vaatineet työstöä pään sisällä. sellaista itseensä käpertymistä. vähän kuin ennen synnyttämistä. halua vaipua ajatuksiinsa. nyt kuitenkin tuntuu, että minä olen elossa jälleen. haluan mennä perheen kanssa. haluan löytää yhteisen naurun. huomenna jo me hetkeksi reissussa kaikki. mukava mieli.

aarre sylissäni

lapsen katse. pakottaa rehellisyyteen. vilpittömyyteen. aitouteen. ja kyllä minä muistan sellaisiakin kohtaamisia. että kaupantädit ovat säikähtäneet alle puolivuotiaan tutkivaa katsella. halunneet paeta. piilotella. kokeneet pelottavana tuijotuksen. minä olen ajatellut. että lapsen katse kuin aitoustesti. voitko vastata hymyyn. löydätkö ilon ja onnen.

että lapsi saa meissä aikaan sen. katseellaan. että joudumme tutkimaan itseämme. olemmeko lapsen kaltaisia. aitoja. rehellisiä. näytämmekö tunteemme. piilottelemmeko jotain. olemmeko sulloneet kasvot täyteen hymyä. ettei sydämeen kertynyt paha pääsisi näkyväksi. ettei murhe meissä saisi tulla esille. olemmeko valmiita hyväksymään sen kaiken pahan meissä. elämään ja pyrkimään parempaan.

ja silti kuin valontuoja. lahja. aarre. hymy siinä pimeässä. väsymisessäkin. oma lapsi. toisten lapset. lapset. ne pienimmät varsinkin. kuka voisi vastustaa ottaa hoiviinsa lapsen. jos joku soittaisi ovikelloa ja pyytäisi. että lapsi jätetty heitteille. tarvitsisi kiireesti hoitajan. minä uskon, että harva silloin laittaisi etusijalle uraansa. voimiansa. vaan ottaisi vastaan lahjan. ihmettelisi, miten minulle näin suurta.

ei se lapsi odota. ei viittäminuuttia. eikä vuosia. ei lapsuusajan loppumista saadakseen läheisen suhteen vanhempaansa. se aika on nyt. se on tässä. että jätän niin paljon muuta kesken. sylittelen kalleintani. käärin lapseni lämpimään huopaan. satuja. sanaleikkejä. hellyyttä. sitä minä toivon vain. että onnistuisin edes sen verran. että haluaisivat joskus omasta elämästään aina hetkeksi palata.

pyöreä omena

olin omena. olin omena. olin pyöreä omena. mutta minäpäs pystyn paljon enempäänkin. soseutumaan hilloksi. liukenemaan mehuksi. heittäytymään muffiniksi. eikä minua sitten hirvitä yhtään. että minua keitetään sata-asteisessa vedessä. palotellaan terävällä puukolla. tungetaan sekaan ihmissilmiä kutittavia mausteita. mielelläni otan tehtäväni vastaan. menihän se kesä miettiessä, että mitäköhän minusta isona tulee. millaisen elämäntehtävän saan.

sillä syksyssä värit ja onnellisuus. miksi en riemuitsisi. olisi onnellinen tehtävästäni joka on minun. minun polkuni tässä. omenana, muuttuvana. kynttilänä, valaisevana. kukkasena, loistavana mutta pian kuihtuvana. minä vain. millaisena vain. omalla paikallani. löytäen ilon. nähden tehtäväni. kaiken tarpeellisuuden. että kyllä meillä on totisesti opittavaa.

että en unohtaisi tätäkään. kirjoitan sen ylös- ja eihän sitä koskaan tiedä. jos joku siellä toisen ruudun toisella puolella. innostuisi. haluaisi myös kokeilla. vaikka ei meillä aikuisilla ilo niinkuin kolmivuotiailla. kun kuuli ystäväni olevan tulossa kylään, tokaisi hän: mun mielesä on niin mukava kun A tulee kylään, että tekisi mieli tehdä takaperin kuperkeikkoja. (tosin se taito vielä puuttuu.) 

samainen neiti oli jäänyt kerhossa tänään vessaan jumiin. ovi oli mennyt rikki. neuvokkaana olivat kerhotädit käskeneet kiivetä ensin pytynkannen päälle. sitten vesisäiliön päälle seisomaan, ja lopuksi yltäneet käsiin ja saaneet vedettyä seinän yli. aamuun asti kun ei tyttö olisi jaksanut odottaa huoltomiehiä. niisk. sanoo äiti. reippaaksi kehuivat tädit.

mutta että glögi:

omenaa pari litraa paloiteluna

sitruuna pestynä ja viipaloituna

glögimauste pussi tai pari

pari litraa vettä

sokeria reippaanlaisesti

inkivääriä lisäannos

vaniljatanko

keitellään ja siivilöidään. nautitaan, ja jos jää niin voi pakastaa pikkujouluihinki.

nukkeni mun

viime hetket ovat menneet virkatessa. kummityttömme yksivuotispäivän täyttyminen tapahtui vast´ikään. ja pian pääsemme juhlimaankin. halusin tehdä rakkaalle neidille lahjaksi nuken. ja mitenkäs muuten  kuin virkkaamalla. olisi ilo oppia ompelemaan. hurauttamaan tuosta vaan. virkkaamisessa virheet on vaikeita korjata, jos ei halua purkaa. 

 

 

sitten nukke sai tietty korun ja letin ja mekon. tällaisia olisi ihana väsätä iso korillinen joulumarkkinoille. mutta voi olla että pidättäydyn yksinkertaisimmissa malleissa. hassusti tuo oikea käsi sojottaa molemmissa kuvissa minne sattuu. mutta sellaisiahan lasten leikitkin ovat. suunnat muuttuvat. uudet ideat ja kuviot. uudet laulut ja lorut.

 

ja tässä on mun lempparinukke. vaikka eihän se nukke, mutta äidin sydämessä läikähtää niin monesti onni. että melkein nukke hän kuitenkin on. minun tyttäreni. reipas kerholainen. joka sinnikkäästi keräilee lattioilta pikkuveljen kaatamia nappipurkillisia. helmiä sohvanraosta. ja hakee sammakkokirjan yhä uudelleen ja uudelleen. muistaa enemmän kuin äitinsä. huvittaa hauskoilla arvoituksillaan. eloisa ja hurmaava. 

kamera sai tuomion. kyllästyttänyt vanha. sisäkuvat eivät ikinä onnistu. siksi niin yltiövedettyinä viimeaikoina. pitäisi mennä kauppaan ja ostaa uusi. kannattipa tiputtaa alle vuoden vanha kamera. sai se aukinaisena makoillakin useamman viikon kameraliikkeessä ennenku kaikki viat selvisi.

keinutan

tämä on minun 460. blogiteksti. niin monta ajatusta olen elämästäni saanut tallentaa. niin monta arjen kaunistuttajaa. arjen kauhistuttajaa olen kokenut. pieniä otoksia niin paljon laajemmasta elämästäni. elämänmakuisia varmasti. mutta vain osa todellisuutta. siitä keskustelin tänään.  miksi kirjoitan. miksi säilön. mitä haluan muistaa. mitä unohtaa.

bloggaaminen on vapaus. ilo. silti joskus siitä koki paineitakin. aluksi. nyt teen kun muistan ja ehdin. ei jatkuvasti mielessä enää. aloitin käsitöiden kanssa. nyt muuttunut olosuhteiden pakosta enemmän vain päiväkirjaksi eletystä. pienistä hetkistä. 

meidän olohuoneessamme on kaksi katosta roikkuvaa. riippukeinu ja keinu. lapset rakastavat roikkua riippukeinussa. heiluvat siinä aamusta iltaan. joskus se menee solmulle. kun hulinaa ja vauhtia muutenkin. sitten katossa on keinu. vauvakeinu oikeastaan. vielä ei meidän nuorin siihen pääse. mutta keskimmäiselle se on mieluisa vankila. vaikka aina halutessaan pääsee kyllä siitä pois. mutta hetken pois jaloista. tekemästä tyhmyyksiä. molemmille iloa tuottava aika.

päiväunelmissa me kaikki. minä silmät auki.

joskus heti aamusta väsymystä. lapsilla. että kitinä ja kiusaaminen. ja monesti niin. että samalla tavalla itsellä huonosti nukuttu yö. kärsivällisyyden määrä pienempi kuin tavallisesti. silloin minulla on vaihtoehtoja. joko kiukuttelemme kaikki. tai keksimme jotain mukavaa. tänään keksin lounasvieraat. kyllä-vastaus tekstiviestiin sai hymyn huulille.

vaikka itkua ja kiukkua silti vähän. vieraiden kanssa ja omien kesken. tönimistä. puremista. väärän väristä mukia ja vääränkokoista veistä. joku on ollut kauemmin riippukeinussa. tai joku tulee tai ei tule mukaan vessaan. ei auteta äitiä. tai autetaan niin innokkaasti. että lisähommaahan siitä tulee.

sellainen perusonnellinen aamu siis täällä. päätin laittaa koko konkkaronkan nukkumaan. ja sinnehän ne simahtivat vieritysten. energia-automaatit. nyt taidan ottaa lehden käteeni. lueskella muutaman sivun ja unelmoin hieman. puutarhasta nyt ainakin. se on mielessä jatkuvasti. metiköstä puutarha-teemalla. ja illalla minä ehkä virkkaan. kun isommat lähtevät isänsä kanssa uimahalliin taas. 

viikonloppu meni upeasti nauttiessa tivolia, kyläilyä, lenkkeilyä, habitarea, näyttelyitä, ulkonasyömistä. olin unohtanut, miten mukavaa lomailu voi olla. kun perheen perustunne on kiukku. ja fyysinen olo väsymys. niin joskus on ihan hyvä antaa rautalapiodenkin levätä. kattiloiden. me olemme enemmän me taas.

maksettua naurua

nuorimmainen ei päässyt karuselliin eikä maailmanpyörään. vaikka esikoinen häneniässään kyllä. pikkuherra nautti kovin siemauksin rekka-ajelusta. vähänpuheisen nuoren miehen yksi käytetympiä sanoja on "rrrrrrekka". tivolin jälkeen pääsimme ystäviemme luokse. vietimme mukavan päivän. tänään aloitimme aamun aikaisella yhteisaamiaisella. vielä on viikonloppua jäljellä. vielä riittää aurinkoa.

myrkkysieni

muistatteko lapsuudesta myrkkysienileikin. että poimittiin karkkia niin paljon kuin ehti tarjottimelta. kunnes koski siihen. minkä muut olivat myrkyttäneet. kun itse olit oven takana. ja huoneessa kaikui huuto "myrkkysieni". siihen asti poimitut karkit sai pitää itsellään.

neiti palautti muistiini tämän leikin. olivat leikkineet sitä kerhossa. ilmeisesti sienillä. ja nyt halusi tehdä sienipelikortit ystävälleen. kun sai kutsun synttäreille. ja me odotamme kovasti synttäreitä. toivottavasti pikkuystävä ei vielä osaa lukea blogia! sai vain hymyn huulille tuo. että halusi tehdä itse. lahjan. niin monta kotikutoista lahjaa täältä lähtenyt. ennenkin.

olisipa tuolla syksyisessä luonnossakin ääniä, jotka huutaisivat kovaa "myrkkysieni". heti, kun joku sellaisen meinaisi koriinsa poimia!

6 kaatui ja antoi valon tulla

tässä aamussa onni. lapset siinä jaloissa kun touhusin keittiössä. aluksi tuli sellainen olo, että pitäisi töniä kauemmaksi. aina uusi lasti leluja jalkani alla. maltoin mieleni. autoin jakamaan. punainen sulle ja sullekin. ja sitten yhtäkkiä lapset poissa. irtolelut poissa. havahdun ratsukkoon. minun lapseni. jotka eivät yleensä minuuttia pidempään malta pitää itseänsä kiusaamisesta. tuli hyvä olo. tänään minäkin haluan yltää parempaan. luoda kaunista katseltavaa. ylittää itseni.

joka kerta katsoessani ikkunasta hämmästyn. uusi maisema. pihan kaunein puu poissa. mutta tämä avaruus. näin lapseni leikkimässä isolla kivellä. jossa isänsä aikoinaan. hänen isänsä sinne kaivertanut mieheni nimen. paljon muistoja tässä pihassa. ja paljon unelmia. minä perheestämme ainoa. jonka lapsuusleikit eivät tänne yllä. minun kummipoikani. hän kiipesi pienen tammen latvaan. iloa tällaiset kohtaamiset arjessa. ja pian juhlaakin meillä tiedossa. sitä odotan.

tunnevuoristorataa

aamusta aloin. nukuimme pitkään ja sitten ajattelin tehdä lapsille nämä päällystekirjat uusiksi piirustuskirjoiksi. sillä lippulappuset päätyvät liian helposti roskakoriin. tällainen kirja kestää viikkoja. neidillä on ennestään yksi. siinä tallentuu tietyn aikakauden kuvat. kehitys. pikkuherra valitsi koirakankaan. neiti halusi pilkkuja.

ikuistin onnellisena pikkuherran heiveröisiä viivoja. ensimmäinen oma kirja. isosisko harjoittelee teroittamista. aamupalalla ensimmäiset päivävaatteet jo sotkettu. pyykkikorissa. ajattelin saavani helpomman aamupäivän. laittaa ruoka rauhassa. pian lähtö hammaslääkäriin. miehellä puolikas työpäivä. että pääsen rauhassa sinne kuvattavaksi. akuutit on hoidettu ja nyt käydään läpi koko kalusto. huh. ei mun lempipaikka. mutta oon päässy siitä pelosta vähitellen. osittain ainakin.

ja sitten kun ne yhdessä piirsi. halusin lisää kuvia. ja tiputin kameran. ja sitä itkiessäni pikkuherra piirsi liinaan lähtemättömät jäljet. vanha vahaliina ei kestä samaa jynssäystä kuin uudet. jotenkin tuntuu liian tunteikkaalta tämä aamu. harmi. pettymys. itku. ilo. onnistuminen. rakkaus. kikatus. pelko. jännitys. kiire. leppoisuus. kun hampaani ovat kuvatut. minä otan pienen oman hetken. pakko vähän katsoa itseä. eiköhän ne lypsetyt maitolitrat siellä pakkasessa auta miestä selviämään myös einarin kanssa.

tarinoita

lasten synttärikutsuja tulee joskus yllättäen. niitä varten olisi hyvä olla kotona lahjavarasto. mutta aina ei ole silti sopivaa lahjaa. tämä lahja sinänsä käy melkein kaikille ihmisille. pienille ja isoille. muistikirja. pienimmät voivat käyttää sitä piirustuskirjana. isommat kirjoittaa tarinoita. ja me aikuiset aina tarvimme tyhjiä kirjoja. ne ovat aina mahdollisuus kaikelle uudelle.

kirjan päällystämällä saa siitä vielä mukavamman ja henkilökohtaisemman. päällystetään kuten koulukirjat. ja sitten ensimmäiset paperisivut liimataan kansiin kiinni. näin kangaspalat jäävät piiloon. tiger myy erittäin suloisia kirjoja edullisesti. ostin niitä nyt useamman. minulle tärkeintä lapsille antamissani piirustuskirjoissa on se. että paperi on tarpeeksi pehmeää ja huokoista. näin hentokin käsi saa piirrettyä voimakkaampaa jälkeä. huomenna päällystän meidän lapsillekin haluamillaan kankailla omansa.

kaikki mitä tarvitset:

muistikirja
kangasta
liimapuikko
sakset
dymo, jos haluat tekstiä
ja muutenkin koristelumahdollisuudet ovat rajattomat
nappia, nauhaa, tarraa

day dream

harvinaista herkkua. minun lapseni nukahti. tosta vain. lattialle. ovat aina olleet kovin "pomputeltavia". ei mitään, jätä mut sänkyyn ja alan nukkua-vauvoja. kaikki saavat silityksensä, kunnes nukahtavat. laulut. sadut. hyssytykset. ja sitten tämä nuorimmainen aina toisinaan. nukahtanut itsekseen. ja tänään lattialle.

lapsilta saa upeita ideoita. kun kerroin neidille isänsä hakevan meille kaapin. kun on peräkärry lainassa. purimme pihamökin ja se matkaa kaatopaikalle. kun lapselle kertoo että peräkärry tuo kaapin. ja vie pihamökin. niin hän yhdistää ihanasti kaksi asiaa. "tuleeko meille kaappi metsään?". narnian tarinat. maailma alkaa kaapin sisältä.

selitys

mitäpä siinä on äidillä sanomista, jos syömistä hoputellessa vastaa hän. "peppi syö näinpäin!" minä hymyilen ja alan syöttämään. kysyn, kuka mahtaa huvikummussa syöttää. herra tossavainen, vai? "tommi ja annikka." ja sen olen hänestä aina sanonut. että tämä tyttö tulee pärjäämään.

äidin vuoro heiluttaa

ovi auki tulevaisuuteen. kauan odotettu tätä päivää. laskettu öitä kuin jouluun tai syntymäpäiviin. käyty läpi kerhopäivän aikataulutusta. opeteltu uusia sanoja. liikunta. luovat toiminnat. ja nyt sitten vihdoin saa hän ne todeksi elää. ja minä. ensikertaa koti hetkeksi tyhjenee. niin vähän häntä olen lainannut.

ja tuo rohkeus. pakata reppua. etsiä tossuja. huolehtia, että äiti varmasti laittoi leivätkin reppuun. uudet pinnit. itse valitsemat. jotenkin tuntuu, että niin paljon reippaampi kuin minä. mahanpohja kipeänä. minunko tyttöni! noinko vanha jo. olenko osannut antaa hyvän pohjan oppia uutta. tottua uuteen. luottamuksen. niin monta kipeää hetkeä muistan. kunpa olisin jaksanut niin paljon enemmän.

miten rutiinia kohta jo kaikki. hänen kohdallaan. nuorepien kohdalla. vaikka varmasti samoja tunteita silloinkin. mietintöjä miten kenenkin luonne ottaa kiinni uudesta. omasta lapsuudesta niin pitkä aika. en muista paljon mitään. miten reagoin aluksi. sen muistan, että olin vilkas niin monta kertaa. muistan viisivuotiaasta erään kerhopojan itse keksimän laulun. rattori-puimuri-peräkärry.

sinä tyttöni. ensimmäiseni. kuinka rakastankaan katsoa kasvuasi. sitä, miten reippaasti menet kohti uutta. luotat sen kantavan. ja silti. äidin sydämessä ikävä ja kaipuu. sellainen huoli. etteivät hetket kodin ulkopuolisessa maailmassa satuttaisi sinua. ettei kasvattaisi pelkoon. ettei veisi väärille teille. sillä tästä päivästä asti olet erilailla osa ympäröivää maailmaa. pian tulevat eskarit ja koulut. leirit ja oppilaitokset. ja minun on vain luotettava. että lapsuutesi syli oli tarpeeksi lämmin.

omaa aikaa ja lapsillekin ekstraa

tänään ei tuntunut onnenpäivältä ollenkaan. eilisen jälkimainingeissa ihan. eilenhän vauva nukkui. vaihdoin kolmen huoneen kalustesijoitteluja. eli lähinnä raahasin sänkyjä. lapset nauttivat, koska saivat uuden unipaikan. antoivat minun tehdä. illasta huomasin astianpesukoneen hajonneen. aamulla vielä pelitti täysillä. tiskivuori kasvaa.

ja tänään vauva oli itkuisempi. minä yritin vaikuttaa sivistyneeltä äidiltä nuorien korjaajapoikien tehdessä leiriä meidän keittiöön. tissittää ja lusikoida samanaikaisesi. nukuttaa kahta yhtäaikaa. neiti onneksi sai vieraita. ettei kokoajan keskeyttänyt. nyt pojat nukkuvat. ja tytöille pakkasin koriin eväät. menivät retkelle olkkarin ikkunan eteen. minä sain rauhoittumiskahvini. pian palasi tyhjentynyt kori ja viltti keittiöön.

pihalla leikki jatkui. olisivat halunneet kiivetä kalliolle. en uskaltanut päästää meidän hyppyheikkiä. isoimmat menivät. sain tuliaiseksi ison astian kanttarellejä. uskomatonta, miten naapuruston lapset tietävät kaikenmaailman sienetkin paremmin kuin minä. jos minusta ei lähipäivinä kuulu, kanttarellipiiras on tainnut ollakin myrkyllinen!

ja tiskikone. sitä ei saatu kerralla kuntoon. ehkä se korjaantuu loppuviikosta. uutta ei kannata ostaa, kun ei löydy mitään kivaa.

riippumaton mies

päivänä eräänä mieheni tuli maitokaupasta. ja hänellä oli minulle lahja. minä rakastan riippukeinuja. pihallamme on yksi. väri melkein haalentunut tunnistamattomaksi. ja luonne muuttunut vähän arvaamattomaksi. saattaa heittää selästään tuosta vain. ei ole oikein kaadot kohdallaan.

mutta enhän minä tätä väriläiskää malttanut millään viedä pihalle. en ole kesäihmisiä. varjossa viihdyn hetken. auringossa en ollenkaan. syksyllä se tietty olisi ollut ihanaa. mutta silti päätin sijoittaa sen oleiluhuoneeseen. siinä siitä voi nauttia vuodenajoista riippumatta.

ja lapsetkin nauttivat. pitkästä aikaa sisällä keinu. sillä tuulikone on ripustettu kattoon keinun paikalle. ja mikä se sellainen koti on, jossa ei ole sisällä keinua. pikkuherra otti aamutuimaan annoksensa. halusin tallentaa sen kameraan. ja nyt vielä tännekin. värikästä päivää kaikille. älkää ottako itseänne liian vakavasti. tänäänkään.

listoja

nautittavia asioita:

arvailu, milloin sade alkaa

puistopuutarhuri työssään

kenkä kahvikupin telineenä

kiipeileminen

kiipeilijöiden katselu

piknik

ääni, joka syntyy tennispalloa lyödessä

 

kirppislöytöjä:

vahakangasliina vuodelta 1973

metallituolit

värikkäät napit

letkuteline

metallinaulakko kylppäriin

äitiys-pinssi

kahvipaketeista tehty laukku

 

ihailemisen arvoista:

kummisedän taidot leikkipuistossa

kahvin maku

pieni neitokainen

liian hyvä jälkiruoka (vaniljakastike, keksinmurut, vaahtokarkit)

ystävän kirpparilöydöt

lasten maalaukset

autoilutaidot

 

tunteita, joita voi kokea:

ihastus

inhotus

välinpitämättömyys

hellyys

arveluttavuus

ilo

tyytyväisyys

toivon oppivani:

enemmän tästä pikkumiehestä

pyörittämään arkea kolmen lapsen kanssa

ajamaan miestäni useammin yksin jonnekin

sanomaan ääneen arvostustani läheisilleni

tyytyväisyyttä ja rauhoittumista

että yksikin pisara voi kastella, yksikin ääni kuulua

(minäkin voin saada hyviä asioita alulle, muttaa elämääni)

listojen tekemistä

elämän helminauhoja

aamusta sain ihastuttavan leivoksen sänkyyn. tyttäreni ei malttanutkaan laulaa. sillä hän hyökkäsi lautasille tipahtaneiden nonparellien kimppuun. minulla on talvella aina juhlarypäs. kun kaikille kuuluvan joulun jälkeen täytän vuosia. ja sitten heti nimipäiväkin. siksi tämä kesäinen juhlapäivä, toisen nimeni nimipäivä, on muodostunut hieman juhlavammaksi.

vaikka sittemmin meidän rakkautemme juhlapäiviä on myös vietetty näinä päivinä. vaikka aluksi päätimme olla niitä muistamatta. että eläisimme niitä jokapäivä. mutta nyttemmin muistamme jo, muistelemme. vaikkemme suuntaakaan matkoille, emme ota kahdestaan vapaata. mutta jotenkin kuitenkin huomiomme päivän, toisiammekin. 

tänään askartelimme hieman helminauhoja. sillä kävimme hietsun kirpparilla, josta ostimme epämääräisen helmipussin. lisäksi tigeristä puuhelmiä. ja taas kuljemme uudenvärisissä koruissa. nautimme kesäpäivästä. teemme tästä puoliarkipäivästä puolijuhlapäivän.

minulla on kaksi kummityttöä. heistä molemmilla on minun toinen nimeni. voi, kunpa voisin olla heidän elämässään yhtä läheisesti myös arkitasolla. ajatuksissani kummilapseni niin useasti. mutta niin monta maakuntaa, niin monta kilometriä aina erottamassa. sitä toivoo, että kantavat ajatukset riittäisi. että enkelit kulkisivat heidän vierellään.

kukkivat housut ja sänkypeite

tänään odotti iloinen yllätys postilaatikossa. tämä kun ei ollut mikään mainostustoivomus. vaan ihan vauvalahja. ja pieni kiitos eräästä viimesyksyisestä illasta. meidän kaikille lapsille samanlaiset kesäshortsit. milloin tällainen yllätys olisikaan mukavampi, kuin sateisena päivänä. kun seuraavalle päivälle on luvattu aurinkoa. ja meillä on suunnitteilla huomenna mennä neuvolatätin käynnin jälkeen syömään luomujäätelöä. aloittaa virallisesti miehen kesäloma.

me emme satsaa lasten vaatteihin paljoa. hyvä jos tarpeeksi. kyllä me niitä jatkuvasti vaihtelemme. pyrimme pitämään puhdasta yllä. mutta ettei meille niin kovin tärkeää, mistä ja milloin. kenen vanhaa ja niin pois päin. värejä ehkä enemmänkin mietin. ja mieluummin ei hirveästi mitään painokuvia. mutta että en mieti vierailuille toisiinsa sointuvia vaatteita. kalleimmatkin vaatteet ovat käytössä kotona ja taas perusvaatteet saattavat olla kaupunkireissussa. 

sellaisia me ollaan myös itse. minä ja mieheni. mitä sattuu päällä. tyylikkyydestä ei tietoakaan. vaikka ihailenkin katsoa, miten muut ovat panostaneet. omassa elämässäni se ei ole tärkeää. se ei ole niin vakavaa. mutta silti aina se, jos löytää jostain jonkun omannäköisen vaatteen. kaupasta tai kirpparilta. siitä tulee hyvä mieli.

ja jos haluat pukea lapsesi samanmoisiin kesähousuihin, löydät ne täältä. ja vielä näkyvät olevan tarjoushintaan!

taiteellinen layout ja muita sadepäivän iloja

juhannus. monta väriä elämässä. monta ystävää kolkuttamassa ovea. tuomassa onnea. josta muutenkin elo niin täysi. vaikka en minä kiellä hämmennyksen läsnäoloa. väliin etsiviä ajatuksia. miten opin koskaan tuntemaan tätä lasta tarpeeksi. miten soisin hänelle pohjan ja turvan. 

 

ja silti yhtä aikaa siinä läsnä kaikki muukin. kaikki muutkin. ja minä etsin itseeni värejä, jotka puhuvat kesän kieltä. jotka sanovat. pysähdy. me emme kuki ikuisesti. vain hetken on valo. lämpö. värikylläisyys ympärillä. käsin poimittavana. tuoreet maut. raikkaus.

 

enkä minä osaa näitäkään kuvia laittaa. aina, jos joku rivi hetken paikoillaan. niin jo pomppaavat. niinkuin pomppivat ajatukseni. niinkuin tyttäreni viilettää pomppivalla hevosellaan. vaikkakin nyt jo unimaassa. ja mitä se haittaa, jos sekoilen. minä en silti jaksa puhua sumusta tai usvasta.  

minä kulutin tänään sadepäivää netissä. ja aamusta mies lähtee hakemaan minulle sohvaa tuntien takaa. meillähän ei ollutkaan mitään muita suunnitelmia hänen kesälomansa varalle:D