juhannus. monta väriä elämässä. monta ystävää kolkuttamassa ovea. tuomassa onnea. josta muutenkin elo niin täysi. vaikka en minä kiellä hämmennyksen läsnäoloa. väliin etsiviä ajatuksia. miten opin koskaan tuntemaan tätä lasta tarpeeksi. miten soisin hänelle pohjan ja turvan.
ja silti yhtä aikaa siinä läsnä kaikki muukin. kaikki muutkin. ja minä etsin itseeni värejä, jotka puhuvat kesän kieltä. jotka sanovat. pysähdy. me emme kuki ikuisesti. vain hetken on valo. lämpö. värikylläisyys ympärillä. käsin poimittavana. tuoreet maut. raikkaus.
enkä minä osaa näitäkään kuvia laittaa. aina, jos joku rivi hetken paikoillaan. niin jo pomppaavat. niinkuin pomppivat ajatukseni. niinkuin tyttäreni viilettää pomppivalla hevosellaan. vaikkakin nyt jo unimaassa. ja mitä se haittaa, jos sekoilen. minä en silti jaksa puhua sumusta tai usvasta.
minä kulutin tänään sadepäivää netissä. ja aamusta mies lähtee hakemaan minulle sohvaa tuntien takaa. meillähän ei ollutkaan mitään muita suunnitelmia hänen kesälomansa varalle:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti