tänään alkoi rymsteeraus. matot lähtivät lattioilta. ja huonekalut alkoivat lennellä uusille paikoilleen. miehen mielestä kävi ihan urheilusta. minä puolestani istuin milloin missäkin sohvalla ja imettelin pienokaista. aika rauhallista hommaa siis! vielä pitäisi päättä, mitä tauluja millekin seinälle. ja laitammeko mattoja. huomenna ainakin pesemme vielä loput.
puusohva tuntui kotiutuvan meille helposti. ensikohtaamisessa sen kanssa sydämeni suli. en tiedä, miten raskisin vanhan elämän peittää jonkin kirkkaan värin alle. nyt se saa armoaikaa ainakin hetkeksi. annetaan asioiden hautua. päätimme olkkarin ruokapöydän hioa ja maalata ensihätään. ja vielä yksi tumma seinä saa vaalean pinnan. pikkuhiljaa teemme tätä kodiksemme, edelleen. hitaita ovat nämä askeleet.
ilo kuitenkin asuu täällä jo. enimmäkseen. vaikka tänään muistin taas senkin, miten mieli heittelee. miten alakulo hiipii hiljaa olkapäälle. painaa pään raskaaksi. ja minun pitää muistaa itseni. antaa aikaa kaikelle sille myllerrykselle, minkä mieli ja keho ovat viimepäivinä käyneet läpi. sillä asioita ei kannata painaa niin syvälle itseensä, että happi alkaisi vähitellen loppua. siksi minä en säikähdä itkuanikaan enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti