minä muutun voikukan valkoisiksi höttyväksi. ja lennän tuulen mukana. minä olen nyt niin kovin väsynyt kaikkeen. enkä jaksa kannatella itseäni enää. mutta tuuli on varmasti lempeä ja lämmin. ja uudella kasvualustalla jaksan taas kaivaa itseni ravitsevaan maahan.
eikä sade haittaa. se huuhtoo pois turhaa. ja kuljettaa. ja jos minusta ei koskaan tulekaan mitään kaunista. niin tämä oli kuitenkin minun tieni. näen sen. sillä vaikka suljen silmäni. näen niiden takaakin. siihen asti, että jaksan taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti