juhlapäivän aamu. ajatukset pikkusiskossa. miten hän on aamusta pukeutunut. jännittänyt. aloittanut suuren päivänsä. ja miten illalla kotitalomme pihapiiri täyttyy naurusta. pöydät notkuvat, niinkuin aina. mitä makeimpia herkkuja. ei sellaisia, mitä minä väännän. vaan ajatuksin tehtyjä. monenmoisia. sellainen on äitini. ja me täällä kauempana. jäämme paitsi siitä kaikesta. siitä haikea mieli.
vaikka onneksi muita juhlia lähempänä. mieheni sukua. me puemme itsemme sinne. toivomme jaksavamme vaikka vielä vähän puolikuntoisia olemmekin. siksi aamusta väsäsimme pikkuneidin kanssa uudet hiuskoristeet. tylliä. mutta sen minä sanon, että uudet keltaiset korkokenkäni ovat liian korkeat kävellä. ne laitan vasta seuraaviin juhliin. kolme päivää ei tainnut olla tarpeeksi minulle aikaa opetella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti