me katosimme hetkeksi ennen unta merenrannalle. sillä iltatoimien odottaminen kotona tuntui liian raskaalta ajatukselta. ainakaan en enään ajattele meidän lapsien olevan kovin rauhallisia. sentään kumpikaan ei uinut.
kesä on ihanaa aikaa. voi mahdoton tätä valoa. värejä. vaikka lämmin ei tänään ole ollutkaan. mutta niin helppoa lähteminen. kengät jalkaan ja menoksi. ei lämmityspiuhoja, villapukuja. ei suunnitelmallisuutta. huomenna alkaa taas uusi viikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti