pyöreä omena

olin omena. olin omena. olin pyöreä omena. mutta minäpäs pystyn paljon enempäänkin. soseutumaan hilloksi. liukenemaan mehuksi. heittäytymään muffiniksi. eikä minua sitten hirvitä yhtään. että minua keitetään sata-asteisessa vedessä. palotellaan terävällä puukolla. tungetaan sekaan ihmissilmiä kutittavia mausteita. mielelläni otan tehtäväni vastaan. menihän se kesä miettiessä, että mitäköhän minusta isona tulee. millaisen elämäntehtävän saan.

sillä syksyssä värit ja onnellisuus. miksi en riemuitsisi. olisi onnellinen tehtävästäni joka on minun. minun polkuni tässä. omenana, muuttuvana. kynttilänä, valaisevana. kukkasena, loistavana mutta pian kuihtuvana. minä vain. millaisena vain. omalla paikallani. löytäen ilon. nähden tehtäväni. kaiken tarpeellisuuden. että kyllä meillä on totisesti opittavaa.

että en unohtaisi tätäkään. kirjoitan sen ylös- ja eihän sitä koskaan tiedä. jos joku siellä toisen ruudun toisella puolella. innostuisi. haluaisi myös kokeilla. vaikka ei meillä aikuisilla ilo niinkuin kolmivuotiailla. kun kuuli ystäväni olevan tulossa kylään, tokaisi hän: mun mielesä on niin mukava kun A tulee kylään, että tekisi mieli tehdä takaperin kuperkeikkoja. (tosin se taito vielä puuttuu.) 

samainen neiti oli jäänyt kerhossa tänään vessaan jumiin. ovi oli mennyt rikki. neuvokkaana olivat kerhotädit käskeneet kiivetä ensin pytynkannen päälle. sitten vesisäiliön päälle seisomaan, ja lopuksi yltäneet käsiin ja saaneet vedettyä seinän yli. aamuun asti kun ei tyttö olisi jaksanut odottaa huoltomiehiä. niisk. sanoo äiti. reippaaksi kehuivat tädit.

mutta että glögi:

omenaa pari litraa paloiteluna

sitruuna pestynä ja viipaloituna

glögimauste pussi tai pari

pari litraa vettä

sokeria reippaanlaisesti

inkivääriä lisäannos

vaniljatanko

keitellään ja siivilöidään. nautitaan, ja jos jää niin voi pakastaa pikkujouluihinki.

kotiruokaa

 

minulle on tärkeä leipoa itse. jos saamme vieraita. tai muutenkin ollessamme kotona. minusta on mukava tietää. että tarjottavien ainesosat ovat selkeitä ja yksinkertaisia. että minun tarjoamassani ruoassa ei ole lisäaineita, joista en ymmärrä. tottakai mekin syömme väliin valmiita ruokia. enkä ole niinkutsuttu luomu- tai lähiruokaihminen. siis sellainen, että se olisi aina tavoite. tarkoitan vain reilusti kotiruokaa. enimmäkseen raaka-aineista. monesti kyllä pakastekasviksia. joiden ravintoarvojen olen muuten kuullut olevan paremmat kuin monien talvivihannesten kaupoissa.

  

meidän kylällä asuu saksalainen mies. joka leipoo todella hyviä leipiä. olen ostanut häneltä joulupöytäämme saaristolaisleipää, jossa on puolukkaa. meillä oli taannoin tupperikutsut. ja se täti opetti leipomaan saaristolaisleipää itse. sehän olikin helppoa. ja eilisen perusteella voin sanoa osaavani sen nyt. pitää vielä kokeilla puolukkaversiota. vaikka toisaalta. jouluna on ihana hakea se leipä joulutoriltakin. (kyllä jouluakin voi jo miettiä. hain jo adventtikynttilät ikealta..) mutta tehdäksesi itse tätä maittavaa leipää, annan toki ohjeen. joka ei siis ole omani.

 

SAARISTOLAISLEIPÄ (3kpl)

1 litra piimää (lämmitä kädenlämpöiseksi mikrossa)

1½  palaa hiivaa (minä käytin kuivahiivaa)

3 dl kaljamaltaita

3 dl ruisjauhoa

3 dl vehnälesettä

9 dl vehnäjauhoa
4 tl suolaa

3 dl siirappia

sekoita piimä ja hiiva keskenään. paitsi jos käytät kuivahiivaa, sekoita se kaikkien muiden kuivien aineiden keskelle. sitten sekoita piimään. lisää siirappi. jaa 3 leipävuokaan. anna kohota liinan alla, kunnes taas muistat niiden läsnäolon.

uuni 175 astetta. paista ensin 20min. sitten lisää päälle folio tai silikoonileivinalusta. ja jatka paistamista vielä 50min. ota pois uunista. anna jähtyä vuoassa. itse irrotin vasta aamulla, olivat liinan alla yön yli. säilyy parikin viikkoa jääkaapissa. voi myös pakastaa. todella todella hyvää. 

nyt uunissa jo toisenlaiset vuokaleivät. tietää, että on syksy. kun tekee mieli leipäkin leipoa itse.

onnellista syyspäivää, te kaikki.

päivän kysymys

mutta miten säilöä...

että vaikka se jäätyisi välillä. sen voisi yhä sulattaa.

kesäpäivä

jos jää kahvia. tee jääkahvia. niin minä kesäisin teen. jos pannuun on jäänyt. sekaan vain runsaasti maitoa. jäämurskaa. makusiirappia. tänään kyllä tein kesän ensimmäiseen ihka tuoreen kahvin mutteripannulla. niin lämmin. pakko viilentää itseään jatkuvasti. 

neiti nautti toffeenmakuisen juomansa. sitruunasodan sekaan hieman makusiirappia. lellipäivä siis. kesällä on kyllä ihana tehdä erilaisia sekoituksia blenderillä. tai sitten ihan valmiita nesteitä sekoittelemalla. arjen pieniä juhlahetkiä. kun normaalisti se on aina vesi. monta kertaa päivässä.

minä kirjoittelin kauppalistaa. taitaa illalla tulla vieraita. enempi vaiko vähempi. koskaan ei kesällä tiedä. ihmeellisesti ihmiset muistavat taas mennä. ja siksi tulla. valoisat illat. vaikkakin hyttysillä maustetut. saavat ihmiset hakemaan naurua. laulua. ystävyyttä. ja se on ihanaa. tätähän odotimme koko pitkän talven.

puoli litraa omaa aikaa

silmät puoliummessa. isoon kuppiin vesi ja neljänviljanhiutaleet. mikroon 3 minuuttia. eilisen jäljiltä pesemättä ollut mutteripannu käteen. pesen sen. laitan kahvit ja vedet sisään. hellalle. puuro mikrosta. jaan sen kahteen lautaseen. sekaan kolme rullausta suolaa, lusikallinen voita ja loraus maitoa. sekoitus. lasten eteen pöytään. kaikille eteen lasi vettä.

neljä desiä maitoa mikroon. 2 minuuttia. aamulääkkeet. puuronsyönnin komentelua. väliin lusikoinkin. lusikka on välillä traktori. rekka. hevonen. lentokone. mikro piippaa. kaadan maidon sekaan kahvin. annan hetken makujen sopeutua toisiinsa. kaadan ensimmäisen kupillisen itselleni. nautin mausta.

näin minä herään. joka aamu arkena. joskus kyllä lellin lapsia muroilla. mutta että itselle aina tämä puolen litran kahviannos. sillä pääsee alkuun. sillä saan oman ajatukseni heräämään. ja joskus, kun hyvä onni käy, niinkuin tänään. nautin viimeiset tilkat hiljaisuudessa. lasteni ollessa jo pihalla mummonsa kanssa. kylmentynyt, omaa aikaa korostava kahvi. tästä tulee hyvä päivä.

tuunattu kylmälaukku

tarvitaan:

vanha tylsä kylmälaukku

googlen kuvahaku

word- tekstinkäsittelyohjelma

(jolla sai kätevästi vaihdettua kukan väriä)

tarra-arkkeja

tulostin

sakset

kynnet

jotku päivät vaan on näköjään luotuja kaikkeen tuunailuun. niinkuin tämä. pikkuherran päiväunien aikaan, odotellessamme suklaakakkua uunista, päätin yllyttää tyttäreni tuunaamaan kanssani kylmälaukkuamme. ja mielestäni siitä tuli hauska. enää puuttuu sellainen värikäs festaribussi, johon vois perheen laittaa. ja sitten ajeltais ympäri pikkukyliä ja nautittais piknikeistä.

kerran lehdessä oli hauskasti tuunattuja styroksisia kylmälaukkuja. siitä asti olen haaveillut sellaisesta. mutta tämä pitää todella hyvin lämmön kaukana. kesäisin pidämme paria isoa limsapulloa vedellä täytettynä pakkasessa. nopeasti pääsee retkelle, kun "kylmäkallet" valmiina. ne haiduttaa hitaasti pois kylmyyttään, pitäen eväät useita vuorokausia kylmänä. ja lopuksi on vielä juomavettä käytettävissä. suosittelen!

äth-siu on uutta kiinaa ja tarkoittaa "paranen kyllä"

lapsena pakkasimme itsemme autoon aina kesäloman alkaessa. kyytiin mahtuivat niin hevoset, ihmiset, koirat, joskus pyöriä ja mopojakin. asuimme aina kesät kesäkodissamme. ja vasta reilun kahden kuukauden kuluttua pääsimme takaisin omien kirjoituspöytien laatikoidemme ja ystäviemme seuraan. niin kesän alussa kuin lopussa rakensimme ystävyyssuhteemme uudelleen. lapsena tuollainen aika tuntui pitkältä. vaikka mukavaa vaihtelua se enimmäkseen olikin.

me kyllä haaveilemme kesäkodista. mutta emme niin pitkäaikaisesti. mutta että olisi paikka, minne mennä välillä. mutta annetaan lainan lyhentyä ensin. on meillä mökkejä saada lainaan, jos innostumme. mummuni kotitaloon lapin rajalle olisi ihana päästä loppukesästä.

nyt meillä on viimeinen kevät ilman lasten kevätjuhlia. neiti sai eilen keltaisen kirjeen. lempivärisensä. hänet on hyväksytty syksyllä kerholaiseksi. ihanaa, että ottivat, vaikka onkin tarkoitettu isommille. mutta jos se eskarin odottaminen loppuisi vähäksi aikaa. kyllä minä jo yöllä mietin, että noin iso tyttö minulla. kerholainen. kertakaikkiaan!

mieheni pois töistä. pärskii kuin hevonen. taitaa jäädä kaikki juhlakutsut nyt käyttämättä. teimme helppoa ruokaa, valmiiksi paistettua kanaa kaupasta. herkkusalaatteja. ja jälkkäriksi purkkimadariinejä ja tuoreita mansikoita. kuorrutettuna turkkilaisella jugurtilla, jonka sekaan heittelin vaniljasokeria, steviaa ja puolikkaan sitruunan mehun. vain mintunlehti puuttui. ehkä me kestimme sen.

pillitoiveita ja muita hullutuksia

eilen sattui niin hassusti. ettei mansikanmyyjällä ollutkaan tarpeeksi vaihtorahaa (vaikka sainkin ison kasan parkki- ja kirpparikolikoita), niin piti sitten ottaa mansikkaa vähän reilummin kuin oli tarkoitus. niitä sitten olemme popsineet paljaaltaan, sekä nauttineet suklaakastikkeen ja turkkilaisen jugurtin kanssa jälkiruoaksi. ja silti niitä riitti aina vain. pihavälipalaksi pyöräytin smoothiet niistä jäisten mustikoiden kanssa. enimmäkseen mukaan vain raikastavaa piimää. ja vähän ravitsevammaksi iso lusikallinen taasen sitä turkkilaista.

se on kyllä hauska, miten eri perheenjäsenillä erilaiset toiveet. nuoriherra nauttii ilman pilliä. neidille mieluusti pinkki muki ja keltainen pilli. paksumpi pilli on liian pitkä, ja jos sen katkaisee, se on liian lyhyt. mutta keltainen pilli on aina sopivan mittainen. me isot haluamme aina vähän isommat mukit ja tietty paksut pillit. eikä ketään muuta huvita kilpailla, milloin kuppi on tyhjä. paitsi keijukorvaa aina juuri ennenkuin omansa. ja hän kaiuttaa, että "se, kenellä on seuraavaksi tyhjä, voittaa!"

väsynyt jäätelöntekijä

kylläpäs otti viikon viimeinen kotityöpäivä voimille. ihana huomenaamulla herätä koko perheen keskeltä. tänään kun tuntui, ettei onnistunut milloinkaan eikä mikään. vaikka oikeesti kun päivää tarkastelee. monta mukavaa hetkeä. arvonnan tikkaamista loppuun, lienee huomenna sitten sen aika alkanee. ja herkkulakkokin melkein meni ohitse kohdaltani, kun teki niin mieli jotain hyvää. edes perjantain kunniaksi. ja sitten sitä tein. karppausjäätelöä. (vaikka onhan flora vanillassa sokeriakin. vähän kuitenki)

flora vanillaa 

rahkaa

kreikkalaista jugurttia

maitoa

tummaa kaakaojauhetta

ministi vaniljasokeria

ja sitten vain jäätelökoneeseen pyörimään. flora vanillan tietty vatkasin. mutta en alkanut kananmunakiisselien keittoon, kun en tiennyt onnistuisiko ilman sokeria. ja stevia-purkkikin ihan tyhjä. vähän kuin mun mieli. ja silti mun mieli täyttyi ajatuksella kesästä. ja oikeista mukavista jäätelöistä. ja siitä, miten jäätelöuutuudet tuovat kesän. vaikka aina omatekemät silti parempia. muu perhe kyllä tarvitsi enemmänki päälle nomparellia ja kinuskimakusiirappia. mun elämä ei muutenkaan ole niin makeaa, että ihan tuntui siltä, kuin olisin jäätelöä syönyt! 

onnellista viikonloppua kaikille!

aurinkopäivä

lämmintä. uskomattoman lämmintä. kalliolta putoilee jääkimpaleita. soittaen omia säveliään, mahtavia melodioita. kertakaikkiaan. miten tätä vuodenkiertoa ei lakkaa ihmettelemästä. jokainen vuodenaika kuin vanha tuttu. sen ottaa ilolla vieraaksi. pian hyvästelemme lumen kokonaan. meneeköhän viikkoakaan.

iltapalan nautimme parvekkeella ilta-auringon luodessa punaiseen vivahtavia värejään. lapset eivät meinaa pysyä auringon perässä. eivät millään usko iltaa illaksi. kuuden jälkeen saattavat kerjätä, että "mennään jonnekki päiväkahville". ja me hämillämme puhumme pian syövämme iltapalan. kikatuttavaahan se on, että kesällä on aina valoisaa.

mustaherkukka-banaanismoothie

banaani

mustaherkukkaa jäisenä

maustamatonta jugurttia

maitoa

vaniljasokeria

blenderiin ja sekaisin

 

kikatuttavaa pian alkavaa uutta viikkoa kaikille. minä aina ajattelen, että viikon vaihtava yö antaa uudet voimat alkavaan viikkoon. ja jos sunnuntai-iltanakin meitä kikatuttaa, niin ei taida tämänviikon varastokaan kokonaan olla käytetty. huomiselta odotan naisia olohuoneen täydeltä, sillä ajattelimme ystäväni kanssa luopua prototyypeistä, kaapeissa lojuvista käsitöistä ja joulumyyjäisiin väsätyistä torkkupeitteistä. odotan innolla jo. tervetuloa.

eilen kevät, tänään talvi taas

hassua. kun sitä ei ajattele, että meidän ihana keittiö. kuinka se antaa voimia, värejä ja energiaa. vaan näen muruset lattialla. laukkuni, jotka ovat taas pomppineet tarjoilukärryihin. positiivisen ajattelun oppaat eivät varmaan neuvoisi näin. mutta olisi se kiva kertoa, että elämä täydellistä. perhe onnellinen. kaikki maistuvaa. iloa ja naurua vain. mutta on se paljon muutakin, meillä ainakin. väliin jumitan niissä itkuissa. väliin etsin väkisin naurua. kuvaan lapsia, nähdäkseni heissä jotain ihanaa. tällaisia hetkiäkin minulla on.

nautin, että tänään ei tarvi laittaa lounasta. viikonlopulta jämiä nautimme tänään. lasten mummu ulkoilee lasten kanssa. melkein ilosta itken. nämä yksinäiset hetket. niin voimaa antavia. ei tarvi torjua, ei tarvi vedota äidin kipuihin, kun lapsi haluaisi syliin. voin ajatella, että nyt lapsilla toinen turvallinen syli. sitten jaksan taas enemmän. luetaan sängyssä kirjoja. ollaan lähekkäin silti.

mutta kerta oon tullu laiskaksi, niin oon oppinu käyttään puolivalmisteita. tämä keitto on ihanaa. ja sen takia jaan reseptin. jos jotakuta muutakin laiskottaa joskus:

1 pussi mixed vegetables, mexican style (lidlin pakastealtaasta)

sipulia

pakasteseitipaketti

ja vettä sopivasti.. keitellään keitoksi. lisätään suolaa ja ehkä pippuria.

ja sitten ranskankermaa. tai sulatejuustoa. tai ruokakermaa.

ja vähän ennen tarjoilua lisätään leipäjuustokuutiot. 

(jos keittoa tekee isomman määrän,

lisätään juustokuutiot ennen lämmitystä)

ja pöytään nostettaessa

murskataan sekaan tuoretta basilikaa.

nam!

chili-kanttarellipiirasta ja piikkimattoa

erään kerran tapasin herran. ja rouvan. ja heidän kolme hurmaavaa lastansa. he astuivat ulos autostansa pihallamme. rouva kantoi käsivarsillaan suuren suurta chilipuskaa. samana iltana laitoimme chiliä herkkusienien sisälle yhdessä tuorejuuston kanssa. nyt oli seuraava ihan punainen. neiti sai sen poimia. edellinen oli vihreä vielä ja teki pastasta suht hottia.

punainen chili hyppäsi suolaiseen piirakkaan yhdessä anopin juuripoimimien kanttarellien kanssa. minä kyllä tiedän, miksi lähiruokaa markkinoidaan. silti se joskus tuntuu hassulta, että suurin osa ruoasta tulee maasta, jonne ei itse koskaan matkusta. me syömme ruokia, joiden makua emme voi edes aavistaa. niinku mangoa vaikka. tuskin koskaan se valuu pitkin käsiä yhtä voimakkaasti kuin auringon asemassa siitä puhutaan.

piikkimattoni mun. minun ei pitänyt koskaan saada omaa. ja sitten tajusin miten hyvä sen päällä on venytellä. ei heti läsähdä kasaan. ja minun ryhtini olikin yhtäkkiä parempi ja minä pärjäsin elämässäni. sain unelmatyöpaikan ja lapset alkoivat totella pienestä vihjeestä. ja mies alkoi kantaa kukkapuskia päivittäin. sanoi rakastavansa jokaisen liikennemerkin kohdalla ajaessamme avoautolla auringonlaskua kohti. niin olipa onni että kuitenkin sen sain. sillä siinä elämäni suurin käännekohta kuitenkin. sellaista.

loman viimeinen ateria

viileää hellimistä

aina ei rakkaudentunnustuksen olla lämmin. se voi olla ihanan viileä. ja suloisen makuinen. parhaimmat jäätelöannokset voi rakentaa ruokalautaselle, niin syöminen on helpompaa. voi alusta asti valita, mitä lusikassa missäkin vaiheessa on. toisin, kuin korkeissa ja suipoissa kipoissa.

jäätelöannos:

appelsiinijäätelöä

sulaa valkoista suklaata

pieniä vaahtokarkkeja

keksinmuruja

banaaniviipaleita

nautitaan, vaikka huuto ympärillä sattuisi korviin:D

aikainen kana

kaikki vanhemmat taitavat tietää aamut. kun lapsi herää aikaisin. ja ennenkuin sen saa jatkamaan unia, on omat unet niin pahasti karanneet. että nukkuminen ei luonnistu. ja herääminen on auttamattomasti edessä. meillä oli sellainen aamu. ajattelin ottaa pikkuherran kanssani kävelylle, että nukahtaisi uudestaan. mutta hän nukahtikin pukiessani itseäni. siispä karkasin luontoon ihan yksinäni.

vaikka melkein tunnin tarvoin. kuuntelin lintuja. katselin hymyileviä motoristeja. ihmettelin kukkia. suunnittelin asuntomessualuetta kotinurkille. vaikkei niitä oikeasti ole tulossakaan. ja palatessani muut vielä nukkuivat. aloin leipoa aamupalaksi suolaista piirakkaa. ku kerran tänään menen katsomaan pientä keltaista kukkaa. ja tein kuitenkin tuliaseksi toisen. sitten ettei lounas olisi liian pian. pyöräytin suklaakakkua. siellä se vielä uunissa kohoaa. saa nähdä mitä tulee. ja kala perunasipulisekoituspedillä odottaa uuniin pääsemistään.

 

tuntuupas tehokkaalta aamulta. sellaiselta, että paljon on ehtinyt. ja samalla siinä nauttinut rauhallisista minuuteista. ei kiire mihinkään. hitaasti ja ripeästi yhtä aikaa touhuta. nyt taidan olla kauneusunien tarpeessa- herään, kun ruoka valmista. kauniita kauneusunia kaikille. sunnuntaina saa ihanasti levätä.

soppaa

tässä on aamupäivä valmisteltu ystävien saapumista. pikkuhiljaa kaikki on valmista tervetulotoivotuksiin. päätimme tehdä kalasoppaa ison kattilallisen. jälkiruokana rahkaa. ei mitään erikoista. mutta mukava istahtaa lounaalle ystävien kanssa. monta pyhää eli vapaata on tehnyt todella hyvää koko perheelle.

tänään iloitsin siitä, että vaikka talossamme kaikki remontit odottavat. niin ovestamme astuu sisään usein ystäviä. ehkä jonain päivänä on työmiestenkin aika. me haluamme ystäviksemme vain sellaisia ihmisiä, jotka hyväksyvät tämän epätäydellisyytemme. vaikka ihanaahan se olisi, jos olisi paikat tip-top.

auto ajoi pihaan. nyt on mentävä!

jääkylmyyttäkin ja aamupalaa

niin se aamu vain nousi tänäänkin. vaikka eilen kuului rytinää eduskunnan muutoksissa. ja meillä pihallakin. kun jäät tipahti kalliolta. pari sellaista henkilöauton kokoista. jäivät kiinni rinteeseen onneksi. reilusti jumppapallon kokoisia tipahti pihatielle. terassin eteen. kyllä tuntui hyvältä. että kaikki olimme sisällä. jos olisi osunut. olisi uponnut. lopullisesti.

grillikausi on nyt totisesti avattu myös. kaupastakin oli makkarat loppu. lapsille kelpaa onneksi nakitkin. ja joitakin pihvejä löytyy aina. herkuteltu jo kanalla ja possulla. salaattikin taas kuluu keittössä. ihanaa näin keväällä, kun helpommin ostelee kaikkea tuoretta. 

eilen tein uudenlaista salaattia:

jääsalaattia

kurkkua

paljon ruohosipulisilppua

fetaa

kurpitsansiemeniä

tänäaamuna puolestaan herkuttelin palttoonnapeilla. katkaraputuorejuustoa. paljon ruohosipulia. mustapippuria. näitä kannattaa tehdä aina paljon. aivan ihastuttavia. vaikka alkupaloiksikin.

varpaita palelee. pihalla aurinko ja varjo vuorottelevat. tuulee niin, että kesä sieltä taitaa olla tulossa jo. piha melkein kokonaan sulanut jo. lumesta. jäätä taidamme ihailla vielä pitkään. ja arvaatteko. sinivuokot kukkivat jo. tulppaaninvartta puskee. pääsiäislauantaina sytytämme kokon.

tavallinen koulupäivä

tänään leikimme kouluruokailua. sillä olin jotenkin niin koulumietteissä tänään. tapasinhan eilen kaksi ystävääni. tunnemme jo ala-asteelta. nyt me kaikki äitejä jo. minun esikoiseni monia vuosia nuorempi kuin heidän. siksikin se tuntui niin hullulta. että niin isoja lapsia jo. menee vielä vuosia. ennenkuin minun lapseni osaa laulaa ranskaksi. tai näyttää viulunsoittotaitojaan. meillä oli ihana päivä. vaaleanpunaisen talon suloisessa syleilyssä.

tänään tuuli niin. että melkein lävitseni. ei olisi pihalle pitänyt mennä. melkein lähdin lentoon. pienemmistä nyt puhumattakaan. ja postilaatikostakin oli lippu alhaalla. ei postia tänään. ennen postittomuuspäivä oli aina tiistai. tällä viikolla on muuten tullut jokapäivä postia. 101 ideaa taisi olla ihan lemppari. katsotaan, jos toteuttelisin siitä jotain lähiaikoina.. onhan ilta vain minua ja pikkuherraa varten. kun R ja keijukorva suuntaavat uimahalliin.

nämä puut olivat vahvoja. ne eivät heiluneet tuulessa. ne pysyivät paikallaan ja kutsuivat minua lämmittämään saunaa. vieläkin vähän vilpoinen olo. suuresta kaakaokupista huolimatta. miten aurinkoinen ilma voi olla niin pettävä. niinkuin aamupäivän orava lintulaudalla. ei suostunut vaikeassa asennossa nauttimaan talipalloa pieninä annoksina. vaan puri verkkopussin rikki. ja popsi sen maassa lintulaudan alla. laitoin sille odottamaan kolme lisää. oveluudella joskus pärjää. mutta ilkeä ei saa olla.

kevättuulen keitto:

1pss peruna-sipulisekoitusta

1½ pussia parsakaalipakasteita

keitetään sopivassa määrässä vettä ja survotaan keitinveteen

lisätään 1prk kermaa tms.

(minä keräsin kaloreita clotted creamillä)

pippuria suolaa

sitruunapippuria (kuopion kauppahallista)

tai sitruunamehua

nautitaan hurmaavassa seurassa.

tämän helpommaksi ei "kouluruokailu" voi mennä.

sopivaa palautumispäivän kokkausta.